suuttuisitteko jos anoppi ei haluaisi hoitaa lapsenlastaan?

Meillä anoppi käski abortoida esikoisen, joten en edes antaisi hoitoon lapsiani vaikka maksettaisiin.

En suuttuisi, koska emme jaottele naisten ja miesten töitä. Jos tuollaisia odotuksia olisi (mutta ei ole), se koskisi appiukkoa yhtälailla.

En suuttuisi, mutta olisin loukkaantunut jos eivät koskaan haluaisi hoitaa. Meillä tosin anopit eivät koskaan olekaan hoitaneet, mutta syy ei ole haluamisessa vaan sairauksissa.

Minua kyllä loukkaa kun anoppi ei auta. Lastenlasta pitäisi kuitenkin "tuoda näytille" ja kasvo- ja kynsihoidossa anoppi kyllä ravaa yhtä mittaa. Hänen omat lapsensa kasvatti au pair ja tv.

En tietenkään. Ei kenenkään ole toisten lapsia velvollisuutta hoitaa. Anoppi on jo omat lapsensa aikanaan hoitanut. Meillä ei ole koskaan isovanhemmilta apua saatu, tosin jo ihan siitä luonnollisesta syystä että välimatkaa on satoja kilometrejä.

En tietenkään kuvittele. En edes antaisi sille haahkalle lastani. Ristiäisiinkään en kutsunut.

En ole suuttunut, anoppi ehkä kerran vuodessa pyytää lapsenlapsiaan mummolaan yökylään. Äitini hoitaa sitten enemmän vaikka asuu kauempana, ihan omasta tahdostaan. Jokainen tyylillään.

Mun anoppi ei halua edes lapsenlapsia, joten en todellakaan odota, että hän hoitaisi niitä.

En tietenkään, tosin hänellä kyllä riittää aikaa muiden lastenlasten hoitamiseen ja harrastuksiin kuskaamiseen. Ei meillä kuitenkaan ole enää juuri tarvettakaan hoitajille kun nuorinkin on jo yhdeksän vuotias. Omat vanhempani suorastaan vaativat lapsia välillä sinne kylään ja viikonlopuksi mökille omaksi ilokseen.

Mun anoppi ei asu Suomessa, mutta jos asuisi, niin pitäisin kyllä ehkä hieman outona, jos ei koskaan haluaisi hoitaa lasta. Siis lapset ja mummut - nehän nyt on koko maailman sivu olleet läheisiä toisilleen. En tiedä loukkaantuisinko, ehkä jäisi vain ihmettelyn asteelle.

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 15:20"]En tietenkään kuvittele. En edes antaisi sille haahkalle lastani. Ristiäisiinkään en kutsunut.
[/quote] Mitä mieltä miehesi oli? Raidat olla itsekin aika moinen haahka.

En ole loukkaantunut. Hän aikanaan ilmoitti, että ei sitten hoida ja ei ole hoitanut. Hänen päätöksensä

En suuttuisi, ehkä loukkaantuisin, kun anoppi ei haluaisi tutustua ja viettää aikaa lastenlastensa kanssa.
Meillä anoppi on vahtinut mahdollisimman vähän lastenlapsiaan ja aina niiden jälkeen saanut kuulla kuinka kamalia lapset ovat olleet.
Nyt lapset isompia ja taistelevat siitä kuka pääsee toisille isovanhemmille hoitoon, mutta näille toisille isovanhemmille, anoppi ja appi lapset eivät suostu menemään edes lahjomalla.

Meillä lapset inhoavat vaimoni vanhempia. En kyllä tykkää itsekään. Kamala kyttäriakka. Omista vanhemmistani lapset pitävät, ja heille mieluummin minäkin annan hoitoon.

En. En ole lapsia anopille tehnyt vaan omalle perheelle. Sellaisesta loukkaantuisin, jos ei haluaisi tavata lainkaan tai jos ei hätätapauksessakaan suostuisi auttamaan. Mutta en tietenkään oleta kenenkään väen vängällä haluavan hoitaa lapsiamme.

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 15:31"][quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 15:20"]En tietenkään kuvittele. En edes antaisi sille haahkalle lastani. Ristiäisiinkään en kutsunut.
[/quote] Mitä mieltä miehesi oli? Raidat olla itsekin aika moinen haahka.
[/quote]

En tiedä kuka raidat on mutta mä olen oikein empaattinen ja lempeä ihminen. Niille jotka sen ansaitsee. Mies laittoi äitiinsä välit poikki kun äitinsä oli niin törkeä minua kohtaan.

Mun vanhemmat on aina hoitaneet mielellään, vaikka etäisyyttä on paljon. Mutta heidän omana ideana on ollut se, että haluavat olla tärkeitä ja rakkaita lapsenlapsilleen. Minusta se on parasta, koska sillä tavalla lapsi kokee, että hänestä ollaan kiinnostuneita, ja tehdään asioita mielellään yhdessä, jne. Aika luonnolista sitten, että isovanhemmat ovat vielä murrosiässäkin todella tärkeitä... Miehen vanhemmat ovat joskus ihan satunnaiseti auttaneet, vaikka välimatkaa heihinkin on paljon, mutta lähinnä kun ollaan siellä käymässä, niin on koitettu joskus kahdestaan lähteä johonkin, kun lapsi valitti monta kertaa, ettei isovanhemmat ole hänen kanssaan ollenkaan (puhuvat siis vain aikuisten juttuja aikuisille, vaikka lapsi istuisi vieressä), mutta se on aina ollut enemmänkin järkkäilyjuttu, kun he ovat olevinaan niin kiireisiä, että on todella hankala ollut ottaa aikaa ihan vain lasta varten... no, joskus ovat jotakin keksineet ja ne hetket on olleet tosi mukavia sitten, mutta ihan vain, että olisivat kotonaan lapsen kanssa tuntuu jotenkin ylivoimaisen vaikealta vain olla paikallaan ja vaikka leikkiä tai pelata tms... sitä olen monesti ihmetellyt, mutta mies on kertonut, että ei he sen kummemmin olleet hänenkään kanssa lapsena. Minun perheessäni taas vanhemmat olivat aina aktiivisesti meidän kanssa, että ehkä vanhemmuuden ja isovanhemmuuden tyylissä on muillakin jotakin samaa, että jos ei ole tottunut viettämään aikaa lapsen kanssa, niin ei kai sitä osaa sen paremmin sitten lastenlastenkaan kanssa??? Harmi vaan se, että lastenlasten kanssa ei tule läheiseksi ihan helpolla, että ensialkuun se on kyllä isovanhempien tehtävä rakentaa suhdetta... mutta en siis vaadi mitään, lapsikin huomaa jos ei ole kiinnostusta, joten mieluummin ottaa vaan sen minkä hyvillä mielin saa, muuten on parempi jos ei odota enempäâ kuin mitä isovanhemmat suhteelta haluaa. 

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 15:16"]

Itse suutuin, mutta nyt tajuan, että eihän anopeilla ole mitään lakisääteistä velvollisuutta auttaa lapsenlapsen hoidossa jos ei halua. Eikä anoppi ole lapsiamme hoitanutkaan enkä tosin ole pyytänytkään. Jotenkin sitä automaattisesti luulee, että saisi apua. Onneksi meillä oli mahdollista saada pariksi tunniksi lastenhoitaja viikossa kun mies oli yrittäjä ja aina töissä.

[/quote]

En suuttuisi. Koska olen itse joutunut tekemään kovan työn, että olen kilttinä tyttönä oppinut tuntemaan omat voimavarani ja sanomaan ei. Moni ei tykkää siitä, kun olen alkanut ajatella itseäni ja en enää hoivaa kaikkia ihmisiä, vaan tässä vanhemmalla iällä olen alkanut ajatella, että ehkä on jo minun vuoroni ja miettiä omat voimavarani.

Anopillasi on myös oikeus sanoa ei. Jos et sinä siitä pidä, sille ei voi mitään. Yleisesti ottaen naisten pitäisi oppia olemaan itsekkäämpiä ja oppia kieltäytymään ja miettimään omat voimavaransa. Moni nainen hoitaa ensin omat lapset, omat vanhempansa, miehen vanhemmat ja sitten lapsenlapset. Jossain vaiheessa pitäisi opetella puhaltamaan peli poikki.

Miehen vanhempien kanssa lapset ovat tiiviisti yhteyksissä, äitini kanssa taas niin harvioin, että välillä kysyvät kuka heidän toinen mummonsa on. Ja tämä siis mummon, ei meidän,  päätös. Jos ei halua tutustua lastenlapsiinsa niin olkoon niin.

Miten ap on voinut suuttua, vaikka ei koskaan ole edes pyytänyt?

Minä en suuttuisi, vaikka olisin pyytänyt, anoppi sen verran iäkäs, että paniikkia olis ollut puolin ja toisin :)