Miten elämä ilman lapsia on pinnallisempaa kuin lapsien kanssa?

No ei kai välttämättä ole pinnallista elämää, täällä elämästään kertovat velat vaan korostavat sitä pinnallista elämäänsä, perusteluksi miksi eivät halua lapsia, matkustelua, tuhlailua, yksin vetelehtimistä, laiskottelua ja biletystä.

Lapseton elämä on helppoa, tai ainakin helpompaa, kun on muutama murhe vähemmän. Onko tämä jotain kärsi, kärsi, kirkkaimman kruunun saat - ajattelua? 

No kyllä niitä murheita elämässä tulee ilman lapsiakin, esim. yksinäisyyttä, masennusta, sairauksia, työttömyyttä ja köyhyyttä. Tälläisten vastoinkäymisten aikana yleensä lapsista on kuitenkin iloa ja lohtua, se tasaa sitä että lapsista on joskus aina murhettakin. Mutta niinhän se on elämässä, kaikilla on iloja ja murheita, ei lapset ole siinä poikkeus, aika harvalla on koko elämä pelkkää ihanuutta.

Kyllä se näillä perusporvarielämää tavoittelevilla perheellisillä se pinnallisuus korostuu. Lasten lukumäärä, asunto, auto(t), ladten harradtukset. Isompaa, parempaa, enemmän! Isin muovikortti vinkuu...

Mun elämä ainakin oli kyllä pinnallisempaa ennen lapsia. Oli aikaa mm.

miettiä, minkälaiset aterimet ostaa.

käydä sovittamassa useissa kaupoissa kenkiä

hankkia huonekaluja ja miettiä sisustusta ihan piirulleen

Nyt ei oo aikaa eikä oikeen ees kiinnosta. Pääasia että on toimivaa ja turvallista. Aiemmin ostin vähän epämukavat kengät, nyt mahd lämpimät ja mukavat.

Ehkä sitten taas kun lapset on isompia, minusta yllä mainittu oli mukavaa puuhaa kyllä.

Olen elänyt lapsetonta elämää ja lapsellista. Saikin elää aika pitkään ja nyt on kasvatustyö tehty, lapsi 18 vee ja taas on aikaa itselle. Suunnittelen mihin sitä lähtisi elokuussa. 

No. Kai pinnallinen on pinnallinen lapsenkin kanssa, vaikka tinkiä täytyykin. Mutta lapsi tuo elämään syvyyttä, merkitystä, iloa. Mariskoolit tai sisustuksen tyyli ei ole niin tärkeää, kun on sitä tunnepuolen sisältöä. Vastapainoksi lapset sotkevat ja venyttävät pinnaa niin, ettei kaikesta ehdi eikä jaksa olla kiinnostunut. En ole koskaan ollut kovin pinnallinen, mutta kun lapset olivat pieniä- ja ennen heitä-sain tyydytystä ostamisesta ja tavaroista. Kun lapset ovat kasvaneet ja minä heidän myötään, elämä täyttyy niin monista asioista, etten shoppaile enää ollenkaan. Enkä kuluta aikaani sisustamiseen tai vaatteiden miettimiseen tms. Ja se että kämppä on vähän sinnepäin, on ihan ok. Elämässä on niin paljon sisältöä ja iloa, että tavarat ja kaikenlainen pintakiilto on menettänyt merkityksensä kokonaan. No, eihän se tietenkään pelkästään lapsista johdu. ja toisaalta, joillekin äideille se pinnankiillotus on status numero 1. Se on kyllä pakko sanoa, että vaikka lapsettomat ystäväni ovat todella kivoja, he ovat järjestään myös hyvin itsekeskeisiä. Elämä romahtaa todella pikkuasioista. Mutta ei se ole mielestäni ihme- ihminen kasvaa vain kun on haasteita.

Täytyy kyllä myöntää että itse olen pinnallisempi nyt kuin ennen lapsia. Kai se helposti ajaa siihen kun äitiyslomalla kotona ollessa ei paljon muusta tule puhuttua kuin lapsista, vaatteista ja tarvikkeista ja aikaa on selailla netistä kaikkea turhaa :P

Tähänhän asenteeseen valitettavasti törmää usein.

Lapsettomista puhutaan, että kuinka "Eivät ole kasvaneet aikuisiksi" ja "Edelleen viettävät sellaista bile-vaihetta".

Juu, selvä. Suojaamattoman seksinhän harrastaminen, siitä paksuksi pamahtaminen ja lapsen synnyttäminenhän se on se ainoa juttu, joka aikuiseksi tekee ;)

Olisi lapsi varmaan ihan kiva, mutta toisaalta taas tykkään vapaasta elämästä. Voidaan mennä miehen kanssa vaikka extempore esim. jonkun bändin keikalle keskellä viikkoa, viikonloppuna miettiä mitä halutaan tehdä, ei mitä pitää tehdä.

Ulkonäöstäni huolehdin, totta kai. Jos joku pitää pinnallisena, niin siinähän pitää. Valintoja valintoja..

Lapsesta huolehtiminen on paljon muutakin kuin muotivaatteiden ostamista. Ap on nähnyt vain jäävuoren huipun. Hän ei tiedä mitään iltakiukutteluista, sisarustappeluista, uusien ruokien maisteluista ym.

Lapseton ihminen on vastuussa itsestään. Lapsellinen ihminen on vastuussa itsensä lisäksi muistakin ja vieläpä niin, että näistä muista kasvaa kunnollisia ihmisiä tähän yhteiskuntaan. Se kasvatus- ja vanhemmuusvastuu tuo (erilaista) syvyyttä elämään.