Lue keskustelun säännöt.
irti ihastuksesta
08.02.2015 |
Auttakaa minut irti ihastuksesta, joka on kuin minulle luotu, mutta koska olemme molemmat varattuja en häntä saa. Enkä tietysti viitsi edes yrittää. Joo...keskity omaan parisuhteeseen...yritetty, ei auta. Keskity muihin asioihin...ainut harrastus joka kiinnostaa ja on intohimoni, on kiinteästi yhteydessä tähän ihastukseni kohteeseen eikä kyseessä ole mikään tavallinen harrastus, jonka voisi lopettaa tai paikkaa vaihtaa...joudun siis elämään läheisesti tämän elämäni miehen kanssa, jolle en voi edes kertoa tunteistani...Olen menettänyt kaiken ilon elämästäni tämän asian takia...Apua!!!
Kommentit (32)
Äidit vois deletoida synnytyksen jälkeen. Ainakin huonot ja ilkeät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ihastunut toisessa miehessä todennäköisesti ominaisuuksiin jotka puuttuu sinun omasta miehestä. Jotain puuttuu omasta suhteesta jos ihastuu toiseen. Sitä voi työstää mikä se joku on, saako sitä lisättyä. Mieti mihin omassa miehessä alussa ihastuit, samat piirteet on tallessa vieläkin.
Tuntuu, että niitä piirteitä, joihin omassa miehessä ihastuin ei ole enää tai ei ole koskaan ollutkaan...hyvä mies hän yleisesti on ja isä, mutta parisuhteemme on tyhjää täynnä. Tässä toisessa on niitä piirteitä joita arvostan ja joita olen yli kymmenen vuotta yrittänyt omasta miehestäni kaivaa esiin...tuloksetta. Lisäksi hänessä kaikki sopii juuri kanssani yhteen. Ja olen tulkinnut, että hän on ilmaissut kiinnostuksensa niin hyvin kuin hän on sen varatulta varatulle yhteistyökumppanille pystynyt ilmaista, olematta sika. Mutta ymmärrän, että siitä ei ole mitään takeita, että mihin asti hänen kiinnostuksensa kestää eikä siltä pohjalta pidä aviomiestä jättää, mutta muuten tilanne alkaa näyttää pahalta avioliiton tulevaisuuden kannalta. Säälihän se on. T: alkuperäinen
Ehkä sua auttaisi ajatella, että kyseessää on vain tunne, jota olet mielessäsi ruokkinut noihin mittasuhteisiin.
Tunnetko tämän miehen läheisesti ja muutenkin kuin harrastuksen kautta? Mistä tiedät, että olisitte toisillenne oikeassa elämässä niin sopivat? Oletko varma, että hän olisi onnellisempi sinun kuin vaimonsa kanssa?
Ymmärrän, että tunnet nyt vahvasti.. Mieti kuitenkin, mihin tunteesi oikeasti perustuu..
Tunnen tuota miestä kohtaan niin vahvasti!!! Ja tämä on siis kestänyt 1,5v. Koko ajan voimistuen. Kohta varmaan räjähdän. Olenko tuhoon tuomittu kun en saa tunteita laantumaan vaikka mitä yritän..? T: Alkuperäinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sinun sijassasi alkaisin todella kartoittaa, missä muualla voisin harrastustani jatkaa. Kuulostaa nimittäin siltä, että tarvitset todella etäisyyttä tuosta miehestä!
Vaikka olsisitte tunteneet jo pidemmän aikaa.. niin jos koko tunteminen perustuu vain esim. harrastetapaamisiin useammankin kerran viikossa, niin et voi todellisuudessa lainkaan tietää millainen mies on muilla elämän osa-alueilla. Siinä tapauksessa palavan ihastuksesi kohde on oikeasti vain luomasi mielikuva ko miehestä.
Osoittaako mies kiinnostusta sinua kohtaan? Onko sinulla jotain syytä epäillä, että tunne on molemminpuolinen?
Tunne perustuu valtavaan rakkauteen kaikkeen hänessä ja vahvaan tunteeseen siitä, että hän ja minä yhdessä olemme täydellinen paketti. Tiedän, että hän näkee sen myös. Suhteemme on koko ajan lähentynyt ja nykyään olemme tosi läheisiä. Tiedän, että tekisin hänet onnellisemmaksi kuin nykyinen kumppaninsa. T: Alkuperäinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahdottomista asioista täytyy osata päästää irti. Julmuus auttaa tällaisissa tilanteissa, samoin kaiken kontaktin pidon lopettaminen. En usko mihinkään sellaiseen, että toinen olisi luotu minulle. Se on viihdeteollisuuden tuottama harha.
Iloa löytyy muistakin asioista - jopa pysyvämmin kuin tavoittamattomasta ihmissuhteesta. Ilmeisesti kuvittelet saavasi tältä unelmien kohteelta kaiken sen mitä et ole tai et saa tällä hetkellä elämässäsi. Suosittelisin tarkastelemaan tilannetta uudemman kerran, pitämään hetken taukoa harrastuksesta ja ottamaan vähän etäisyyttä tähän ihastukseen. Mieti mitä voisit tehdä ihan itse saadaksesi elämääsi iloa. Mieti mitä tarvetta sinulla on ihastua näin epätoivoisesti. Mieti paraneeko oikeasti vaihtamalla. Mitä suhteenne olisi pitkän päälle ja mitä kaikkea olisit menettänyt, jos olisit jättänyt nykyisen miehesi ja suhde uuden kanssa ei onnistuisikaan. Eikö nykyisessä miehessäsi olisi potentiaalia tyydyttämään rakkauden nälkääsi vai oletko vain vaihtelunhaluinen? Mieti myös ennen kaikkea onko kuvasi ihastuksestasi realistinen tai häneen kohdistuvat toiveet edes millään muotoa toteutettavissa olevia.
Minusta kuulostaa huolestuttavalta, jos kaikki ilo on kadonnut elämästä jonkun miehen takia. Voisit keskittyä tuottamaan itsenäisesti ihan vain iloa itsellesi ja pohtimaan sitten mihin oikein tarvitset miehiä.
Voi olla, että ehkä intohimosi ja tämä mies ovat jollakin järjettömällä tavalla nyt kytköksissä toisiinsa? Jos tapaisit tämän miehen jossain toisessa ympäristössä, tuntisitko samoin?
Mulla on koko ajan joku ihastus menossa. Kun edellinen laantuu, uusi tulee tilalle, vaikka omassa suhteessa on periaatteessa kaikki ihan hyvin. En hakeudu kontaktiin näiden ihastusten kanssa, jos sen vaan voin välttää ja yritän välttää tietoisesti lietsomasta tunteita, mutta ei auta. Mistä se kertoo? Olen pohtinut kannattaisiko erota, vai jatkuuko tämä vaan ihan sama kenen kanssa olen? Sama ongelma alkoi nimittäin jo edellisessä suhteessa.
Kysyn tässä kun yllä tuntui olevan fiksua kommentia asiaan.
-ei aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile sekstailla sen kanssa, niin helpottaa sitten.
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 13:06"]
Mulla on koko ajan joku ihastus menossa. Kun edellinen laantuu, uusi tulee tilalle, vaikka omassa suhteessa on periaatteessa kaikki ihan hyvin. En hakeudu kontaktiin näiden ihastusten kanssa, jos sen vaan voin välttää ja yritän välttää tietoisesti lietsomasta tunteita, mutta ei auta. Mistä se kertoo? Olen pohtinut kannattaisiko erota, vai jatkuuko tämä vaan ihan sama kenen kanssa olen? Sama ongelma alkoi nimittäin jo edellisessä suhteessa.
Kysyn tässä kun yllä tuntui olevan fiksua kommentia asiaan.
-ei aloittaja
[/quote]
Olet riippuvainen alkuhuuman tunteesta? Et pysty olemaan ilman ihastumisen vahvaa tunnetta ja menetät mielenkiintosi, kun suhde arkipäiväistyy?
Etsit alitajuisesti jotain mitä et kunnolla tiedosta ja siksi parinvalinta on vähän niin kuin hakuammuntaa? Ihastukseesi sekoittuu sääliä tai muita "vääriä" tunteita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on tässä tosiaan suurin ongelma että tämä nk. "Harrastus" ja tämä mies on niin kiinteästi yhdessä ja tämä "harrastus" on minulle kaikki kaikessa ja olen niin syvällä siinä, joten en pysty siitä luopumaan. Muu elämä ja parisuhteeni on todella huonossa jamassa, mutta lapsen takia en haluaisi eroakaan. T:alkuperäinen
Miksi et voi puhua asiasta nykyisen kumppanisi kanssa? Mä kerroin kun ihastuin tulisesti suhteen ulkopuoliseen mieheen ja se on pitkällä aikavälillä parantanut mun ja miehen välejä. Menimme pariterapiaankin, koska mä tarvitsin sitä, mies ei mielestään niinkään, mutta hän alkoi nähdä paremmin, mistä mun pahantuulisuus yms johtui ja mä taas olin helpottunut, kun mun ei tarvinnut pelätä, että mieheni pitää mua ihan mulkkuna, kun olen aika vaikea.
Mulla oli kyllä sikäli helppoa päästä ihastumisesta eroon (tai vähän oon siinä vieläkin kiinni), että se toinen mies on niin eunukki, ettei tahdo mua suhteeseen.
Eniten toi kertoo jotain sinusta itsestäsi, mulla ainakin alkoi aivan mieletön myllerrys ja sisäinen prosessi tästä koko tapahtumasta, eikä se ole vieläkään ohi. Eli syy tilanteeseen ei ole miehesi tai se toinen mies vaan se, miten itselläsi on sisäisessä maailmassa asiat menossa ja niiden parissa työskentely voisi johtaa mielenrauhaan. Mutta vaikeaa se on, en rodellakaan sano muuta. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 13:13"]
Se on tässä tosiaan suurin ongelma että tämä nk. "Harrastus" ja tämä mies on niin kiinteästi yhdessä ja tämä "harrastus" on minulle kaikki kaikessa ja olen niin syvällä siinä, joten en pysty siitä luopumaan. Muu elämä ja parisuhteeni on todella huonossa jamassa, mutta lapsen takia en haluaisi eroakaan. T:alkuperäinen
[/quote]
Lapsen takia ei kannata pysyä yhdessä. Lapsi aistii, jos parisuhteessa asiat ovat huonosti ja saa myös huonon parisuhdemallin. Minäkin olin joskus toivottoman ihastunut mieheen, jonka kanssa jaoimme saman mielenkiinnon kohteen. Hän oli minua parempi tässä asiassa ja ihastukseeni sekoittui vahvasti ihailua tämän ominaisuuden takia. Näin jälkikäteen mietin rakastuinko vain omaan ideaani hänestä, koska loppujen lopuksi minulla oli hyvin vähän tietoa ja käsitystä hänen arkisesta minuudestaan ja elämästään. Hän oli myös hyvin seksikäs ja juuri minun tyyppiäni, joka osaltaan lisäsi vetovoimaa.
Pikkuhiljaa menetin kuitenkin kiinnostukseni yhteiseen mielenkiinnon kohteeseemme ja sitä mukaa väheni myös kiinnostus ko. mieheen. Loppujen lopuksi myös turhautumiseni kasvoi niin sietämättömän suureksi, että annoin kiukkuisena periksi sille, että hän on saavuttamaton ja sellaisena pysyy. Hänen elämäänsä liittyi myös reunaehtoja, joita en olisi oikeasti halunnut omaan elämääni.
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 13:07"]
Kokeile sekstailla sen kanssa, niin helpottaa sitten.
[/quote]
Pettäminen ei minusta ole kovin suositeltavaa missään tilanteessa - eikä ainakaan kokeilumielessä.
Saisikohan esim. Työterveyden kautta tällaiseen Asiaan terapiaa.? Suurin ongelma lienee että en ole henkisesti valmis päästämään hänestä irti. Ja lisäksi tietysti se, että ärsyke on siinä lähellä. Mieheni varmasti vaatisi minua lopettamaan kontaktin tähän mieheen, joten kertominen hänelle tuntuisi maailman lopulta. Jos taas kertoisin tälle toiselle miehelle tunteistani hän joko palauttaisi minut maan pinnalle (mikä olisi ehkä paras vaihtoehto, mutta yhteistyö saattaisi kärsiä) tai kertoisi tuntevansa samoin, mistä en sitten enää tiedä mitä seuraisi... T: Alkuperäinen
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 13:32"]
Saisikohan esim. Työterveyden kautta tällaiseen Asiaan terapiaa.? Suurin ongelma lienee että en ole henkisesti valmis päästämään hänestä irti. Ja lisäksi tietysti se, että ärsyke on siinä lähellä. Mieheni varmasti vaatisi minua lopettamaan kontaktin tähän mieheen, joten kertominen hänelle tuntuisi maailman lopulta. Jos taas kertoisin tälle toiselle miehelle tunteistani hän joko palauttaisi minut maan pinnalle (mikä olisi ehkä paras vaihtoehto, mutta yhteistyö saattaisi kärsiä) tai kertoisi tuntevansa samoin, mistä en sitten enää tiedä mitä seuraisi... T: Alkuperäinen
[/quote]
Terapeutti voisi auttaa sinua pistämään asioita tärkeysjärjestykseen ja myös miettimään sitä, että miksi elämäsi on niin riippuvaista siitä miten miehet sinuun suhtautuvat. Maailmanloppuun vertaaminen ei kuulosta hyvältä.
Vaikuttaa nyt siltä, että helpompaa olisi ensin käsitellä asia ihastuksen kohteen kuin miehesi kanssa. Onko sinusta joskus muuten tuntunut siltä, että tämä toinen mies tahallaan provosoisi tunteitasi saadakseen huomiota? Vai onko hän sinusta selvästi ollut vakavissaan sinun kanssasi? Voisiko hän myös erehtyä luulemaan tuttavuuttanne pelkäksi ystävyydeksi? Kuinka paha asia olisi, jos yhteistyönne kärsisisi? Voisitko tehdä yhteistyötä jonkun muun kanssa hänen sijaansa?
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 13:11"]
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 13:06"]
Mulla on koko ajan joku ihastus menossa. Kun edellinen laantuu, uusi tulee tilalle, vaikka omassa suhteessa on periaatteessa kaikki ihan hyvin. En hakeudu kontaktiin näiden ihastusten kanssa, jos sen vaan voin välttää ja yritän välttää tietoisesti lietsomasta tunteita, mutta ei auta. Mistä se kertoo? Olen pohtinut kannattaisiko erota, vai jatkuuko tämä vaan ihan sama kenen kanssa olen? Sama ongelma alkoi nimittäin jo edellisessä suhteessa.
Kysyn tässä kun yllä tuntui olevan fiksua kommentia asiaan.
-ei aloittaja
[/quote]
Olet riippuvainen alkuhuuman tunteesta? Et pysty olemaan ilman ihastumisen vahvaa tunnetta ja menetät mielenkiintosi, kun suhde arkipäiväistyy?
Etsit alitajuisesti jotain mitä et kunnolla tiedosta ja siksi parinvalinta on vähän niin kuin hakuammuntaa? Ihastukseesi sekoittuu sääliä tai muita "vääriä" tunteita?
[/quote]
Todella osuvia kysymyksiä, kiitos. Ensimmäisiä olen itsekin pohtinut, ja tullut siihen tulokseen että kyllä, ehdottomasti kaipaan sitä hullaantumista, mikä ihastumisesta tulee, mutta tiedostan että se kestää vain hetken ja siksi en olekaan päätynyt "vaihtamaan" näihin ihastuksen kohteisiin. Olen ollut teinistä asti pitkissä parisuhteissa, joten sellainen huoleton deittailu on jäänyt (ainakin tähän mennessä) väliin, se varmasti vaikuttaa osaltaan.
Jännä tuo kysymys säälistä, miksi kysyt sellaista? Ei ollut tullut omaan mieleenikään tuollainen ajatus, mutta nyt kun mietin niin kaksi viimeistä ihastusta ovat tosiaan olleet juuri sellaisia, jotka ovat olleet jollakin tavalla hieman "reppanoita", ujoja ja vaivautuneita naisseurassa.
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 13:57"]
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 13:11"]
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 13:06"]
Mulla on koko ajan joku ihastus menossa. Kun edellinen laantuu, uusi tulee tilalle, vaikka omassa suhteessa on periaatteessa kaikki ihan hyvin. En hakeudu kontaktiin näiden ihastusten kanssa, jos sen vaan voin välttää ja yritän välttää tietoisesti lietsomasta tunteita, mutta ei auta. Mistä se kertoo? Olen pohtinut kannattaisiko erota, vai jatkuuko tämä vaan ihan sama kenen kanssa olen? Sama ongelma alkoi nimittäin jo edellisessä suhteessa.
Kysyn tässä kun yllä tuntui olevan fiksua kommentia asiaan.
-ei aloittaja
[/quote]
Olet riippuvainen alkuhuuman tunteesta? Et pysty olemaan ilman ihastumisen vahvaa tunnetta ja menetät mielenkiintosi, kun suhde arkipäiväistyy?
Etsit alitajuisesti jotain mitä et kunnolla tiedosta ja siksi parinvalinta on vähän niin kuin hakuammuntaa? Ihastukseesi sekoittuu sääliä tai muita "vääriä" tunteita?
[/quote]
Todella osuvia kysymyksiä, kiitos. Ensimmäisiä olen itsekin pohtinut, ja tullut siihen tulokseen että kyllä, ehdottomasti kaipaan sitä hullaantumista, mikä ihastumisesta tulee, mutta tiedostan että se kestää vain hetken ja siksi en olekaan päätynyt "vaihtamaan" näihin ihastuksen kohteisiin. Olen ollut teinistä asti pitkissä parisuhteissa, joten sellainen huoleton deittailu on jäänyt (ainakin tähän mennessä) väliin, se varmasti vaikuttaa osaltaan.
Jännä tuo kysymys säälistä, miksi kysyt sellaista? Ei ollut tullut omaan mieleenikään tuollainen ajatus, mutta nyt kun mietin niin kaksi viimeistä ihastusta ovat tosiaan olleet juuri sellaisia, jotka ovat olleet jollakin tavalla hieman "reppanoita", ujoja ja vaivautuneita naisseurassa.
[/quote]
Tunsin kerran erään vanhemman lääkärin, joka oli työkyvyttömyyseläkkeellä. Hänellä oli ollut narsisti-isä ja huono lapsuus ja hänestä oli tullut ylikiltti. Hän oli valtavan auttamishaluinen vielä työkyvyttömyyseläkkeellä ja ihastui juuri kuvailemiisi "reppanoihin". Hän tunsi valtavaa myötätuntoa heitä kohtaan ja sääli heitä ja samalla ihastui heihin ikään kuin parantaakseen heidän itsetuntoaan. Hän oli myös hyvin epävarma itsestään, joten oli helpompi ihastua ihmisiin, joilla meni vähintään yhtä huonosti kuin itsellä tai ehkä vähän huonomminkin niin tavallaan oli helpompi saada positiivista vastakaikua omille tunteilleen. Ko. lääkäri ihastui lisäksi muihin auttamisammatissa toimineisiin herkästi, esimerkiksi omaan fysioterapeuttiinsa, henkiökohtaiseen avustajaansa ja toisiin lääkäreihin. Mitä huonommaksi hänen terveydentilansa kuitenkin kävi, sitä "heikompiin" ja sairaampiinkin hän alkoi ihastua. Näin tapahtui jopa silloin, kun hän oli vielä naimisissa. Erottuaan hän ei ilmeisesti voinut kuvitella elämää ilman edes jotakin satunnaista ihastumisen ja haaveilun kohdetta. En tiedä onko tämä sinusta mitenkään tuttua kokemusmaailmaa...
Tunnen myös miehen, joka ihastui paljon itseään nuorempaan, koska tämä ikään kuin edusti sellaista vapauden ja uuden alun tai toisenlaisen elämän mahdollisuutta, josta hän salaa kaikilta oli haaveillut. Ei liene yllätys, että ihastus kuoli lopulta omaan mahdottomuuteensa.
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 14:45"]
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 14:20"]
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 13:40"]
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 13:32"]
Saisikohan esim. Työterveyden kautta tällaiseen Asiaan terapiaa.? Suurin ongelma lienee että en ole henkisesti valmis päästämään hänestä irti. Ja lisäksi tietysti se, että ärsyke on siinä lähellä. Mieheni varmasti vaatisi minua lopettamaan kontaktin tähän mieheen, joten kertominen hänelle tuntuisi maailman lopulta. Jos taas kertoisin tälle toiselle miehelle tunteistani hän joko palauttaisi minut maan pinnalle (mikä olisi ehkä paras vaihtoehto, mutta yhteistyö saattaisi kärsiä) tai kertoisi tuntevansa samoin, mistä en sitten enää tiedä mitä seuraisi... T: Alkuperäinen
[/quote]
Onko sinusta joskus muuten tuntunut siltä, että tämä toinen mies tahallaan provosoisi tunteitasi saadakseen huomiota? [/quote]
Mulle kävi just näin ja se tuntui maailmanlopulta kun mies ei ollutkaan tosissaan. Mutta asiassa helpottaa vähän, että kyseinen mies on just sellainen eunukkireppana, jolla ei ole 45-vuotisen elämänsä aikana ollut kuin yksi naissuhde ja sekin hyvin lyhyt.
Mies todella aidon tuntuisesti toimi ja sitten kun piti saada suhde, niin eipä siellä mitään katetta ollutkaan. Hetkeksi vielä retkahdin säälimään miestä, kun ei kykene suhteisiin ja koitin asiaa vain lämmitellä hänenkin vuokseen ja tietenkin itseni, koska olin tosi rakastunut, mutta ei tästä vittu mitään tule ei lasta(!) eikä paskaa joten nyt olen todellakin irrottautumassa hänestä. Tuollainen toiminta on kumppania sattumoisin vakavissaan etsivää naista kohtaan alhaisinta ihmissaastaa. (Olin vapaa ja etsin kumppania silloin kun tämä tutustuminen tapahtui. En löytänyt enää ketään tämän tapahtuman jälkeen ja menin yhteen erään mukavan ja herttaisen kaverimeiehen kanssa. Mutta voitte arvata että intohimo puuttuu).
Ohis.
[/quote]
Ehkä ajattelet alitajuisesti, ettet ansaitse oikeaa rakkautta?
[/quote]
Joo, itse asiassa ajattelen. Kun olin pieni äitini antoi todellakin ymmärtää noin. Ja sitten elämäkin on sen todentanut ja ta daa - uskomus oli valmis. Eli äitini takia mulla ei varmaan ollut puskuria pettymyksille vaan luin niistä, että "äitihän oli oikeassa." Ei minusta kukaan välitä, enkä ole rakkauden arvoinen. Joo. Näin kyllä tunnistan ajattelevani.