irti ihastuksesta

Tässä nyt itseasiassa ensimmäistä kertaa pohdin sellaista mahdollisuutta, että ottaisin avioeron ja ensimmäinen ajatus tuntui yllättäen vapauttavalta...pelottavaa! T:Alkuperäinen

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 12:52"]Tunne perustuu valtavaan rakkauteen kaikkeen hänessä ja vahvaan tunteeseen siitä, että hän ja minä yhdessä olemme täydellinen paketti. Tiedän, että hän näkee sen myös. Suhteemme on koko ajan lähentynyt ja nykyään olemme tosi läheisiä. Tiedän, että tekisin hänet onnellisemmaksi kuin nykyinen kumppaninsa. T: Alkuperäinen
[/quote]

Onko hän sanonut sinulle että akkansa tekee hänet onnettomaksi? Mistä tiedät?

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 14:09"]

Tässä nyt itseasiassa ensimmäistä kertaa pohdin sellaista mahdollisuutta, että ottaisin avioeron ja ensimmäinen ajatus tuntui yllättäen vapauttavalta...pelottavaa! T:Alkuperäinen

[/quote]

Ensimmäinen tuntemus oli yleensä vapauttavan tuntuinen, koska (huono) avioliitto sitoo niin paljon energiaasi ja elämääsi. Ää kuitenkin ota avioeroa sillä varauksella, että olettaisit jonkun toisen miehen odottavan sinua syli avoinna. 

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 13:23"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 13:07"]

Kokeile sekstailla sen kanssa, niin helpottaa sitten.

[/quote]

Pettäminen ei minusta ole kovin suositeltavaa missään tilanteessa - eikä ainakaan kokeilumielessä.
[/quote]tietääkö se ihastus suuresta rakkaudestasi ? Mitä jos kertoisit? Jos etsaa vasta kaikuja ongelma ratkottu.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 13:40"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 13:32"]

Saisikohan esim. Työterveyden kautta tällaiseen Asiaan terapiaa.? Suurin ongelma lienee että en ole henkisesti valmis päästämään hänestä irti. Ja lisäksi tietysti se, että ärsyke on siinä lähellä. Mieheni varmasti vaatisi minua lopettamaan kontaktin tähän mieheen, joten kertominen hänelle tuntuisi maailman lopulta. Jos taas kertoisin tälle toiselle miehelle tunteistani hän joko palauttaisi minut maan pinnalle (mikä olisi ehkä paras vaihtoehto, mutta yhteistyö saattaisi kärsiä) tai kertoisi tuntevansa samoin, mistä en sitten enää tiedä mitä seuraisi... T: Alkuperäinen

[/quote]

 Onko sinusta joskus muuten tuntunut siltä, että tämä toinen mies tahallaan provosoisi tunteitasi saadakseen huomiota? [/quote]

Mulle kävi just näin ja se tuntui maailmanlopulta kun mies ei ollutkaan tosissaan. Mutta asiassa helpottaa vähän, että kyseinen mies on just sellainen eunukkireppana, jolla ei ole 45-vuotisen elämänsä aikana ollut kuin yksi naissuhde ja sekin hyvin lyhyt. 

Mies todella aidon tuntuisesti toimi ja sitten kun piti saada suhde, niin eipä siellä mitään katetta ollutkaan. Hetkeksi vielä retkahdin säälimään miestä, kun ei kykene suhteisiin ja koitin asiaa vain lämmitellä hänenkin vuokseen ja tietenkin itseni, koska olin tosi rakastunut, mutta ei tästä vittu mitään tule ei lasta(!) eikä paskaa joten nyt olen todellakin irrottautumassa hänestä. Tuollainen toiminta on kumppania sattumoisin vakavissaan etsivää naista kohtaan alhaisinta ihmissaastaa. (Olin vapaa ja etsin kumppania silloin kun tämä tutustuminen tapahtui. En löytänyt enää ketään tämän tapahtuman jälkeen ja menin yhteen erään mukavan ja herttaisen kaverimeiehen kanssa. Mutta voitte arvata että intohimo puuttuu).

Ohis.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 14:08"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 13:57"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 13:11"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 13:06"]

Mulla on koko ajan joku ihastus menossa. Kun edellinen laantuu, uusi tulee tilalle, vaikka omassa suhteessa on periaatteessa kaikki ihan hyvin. En hakeudu kontaktiin näiden ihastusten kanssa, jos sen vaan voin välttää ja yritän välttää tietoisesti lietsomasta tunteita, mutta ei auta. Mistä se kertoo? Olen pohtinut kannattaisiko erota, vai jatkuuko tämä vaan ihan sama kenen kanssa olen? Sama ongelma alkoi nimittäin jo edellisessä suhteessa. 

Kysyn tässä kun yllä tuntui olevan fiksua kommentia asiaan.

-ei aloittaja

[/quote]

Olet riippuvainen alkuhuuman tunteesta?  Et pysty olemaan ilman ihastumisen vahvaa tunnetta ja menetät mielenkiintosi, kun suhde arkipäiväistyy? 

Etsit alitajuisesti jotain mitä et kunnolla tiedosta ja siksi parinvalinta on vähän niin kuin hakuammuntaa? Ihastukseesi sekoittuu sääliä tai muita "vääriä" tunteita?

[/quote]

Todella osuvia kysymyksiä, kiitos. Ensimmäisiä olen itsekin pohtinut, ja tullut siihen tulokseen että kyllä, ehdottomasti kaipaan sitä hullaantumista, mikä ihastumisesta tulee, mutta tiedostan että se kestää vain hetken ja siksi en olekaan päätynyt "vaihtamaan" näihin ihastuksen kohteisiin. Olen ollut teinistä asti pitkissä parisuhteissa, joten sellainen huoleton deittailu on jäänyt (ainakin tähän mennessä) väliin, se varmasti vaikuttaa osaltaan.

Jännä tuo kysymys säälistä, miksi kysyt sellaista? Ei ollut tullut omaan mieleenikään tuollainen ajatus, mutta nyt kun mietin niin kaksi viimeistä ihastusta ovat tosiaan olleet juuri sellaisia, jotka ovat olleet jollakin tavalla hieman "reppanoita", ujoja ja vaivautuneita naisseurassa.

[/quote]

Tunsin kerran erään vanhemman lääkärin, joka oli työkyvyttömyyseläkkeellä. Hänellä oli ollut narsisti-isä ja huono lapsuus ja hänestä oli tullut ylikiltti. Hän oli valtavan auttamishaluinen vielä työkyvyttömyyseläkkeellä ja ihastui juuri kuvailemiisi "reppanoihin". Hän tunsi valtavaa myötätuntoa heitä kohtaan ja sääli heitä ja samalla ihastui heihin ikään kuin parantaakseen heidän itsetuntoaan. Hän oli myös hyvin epävarma itsestään, joten oli helpompi ihastua ihmisiin, joilla meni vähintään yhtä huonosti kuin itsellä tai ehkä vähän huonomminkin niin tavallaan oli helpompi saada positiivista vastakaikua omille tunteilleen. Ko. lääkäri ihastui lisäksi muihin auttamisammatissa toimineisiin herkästi, esimerkiksi omaan fysioterapeuttiinsa, henkiökohtaiseen avustajaansa ja toisiin lääkäreihin. Mitä huonommaksi hänen terveydentilansa kuitenkin kävi, sitä "heikompiin" ja sairaampiinkin hän alkoi ihastua. Näin tapahtui jopa silloin, kun hän oli vielä naimisissa. Erottuaan hän ei ilmeisesti voinut kuvitella elämää ilman edes jotakin satunnaista ihastumisen ja haaveilun kohdetta. En tiedä onko tämä sinusta mitenkään tuttua kokemusmaailmaa...

Tunnen myös miehen, joka ihastui paljon itseään nuorempaan, koska tämä ikään kuin edusti sellaista vapauden ja uuden alun tai toisenlaisen elämän mahdollisuutta, josta hän salaa kaikilta oli haaveillut. Ei liene yllätys, että ihastus kuoli lopulta omaan mahdottomuuteensa.

[/quote]

Mistä tämä mielestäsi kertoo? Ts miksi otit tämän sinänsä tärkeän asian esiin? Minuakin kiinnostaa, sillä reppanahan tämäkin mies on, josta minä pyristelen eroon. Ja silti ollut niiiin tärkeä minulle.

Vai ajattelitko asiaa ihan muuten vaan? 

22

En oletakaan, että tämä toinen mies minua välttämättä huolisi, kuten sanoitte, voi olla huomionhakua tai pelailua hänen puoleltaan. Vapaana voisin kuitenkin tunteeni paljastaa. Silti aloin miettiä, että elämäni voisi olla onnellisempaa, jopa jos päätyisin yksin, kuin nykyisessä parisuhteessa. ...kunhan ero olisi sopuisa... T: alkuperäinen

Tämä siis muuttui ketjuksi: "Miten eroon aviomiehestä"

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 14:23"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 14:08"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 13:57"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 13:11"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 13:06"]

Mulla on koko ajan joku ihastus menossa. Kun edellinen laantuu, uusi tulee tilalle, vaikka omassa suhteessa on periaatteessa kaikki ihan hyvin. En hakeudu kontaktiin näiden ihastusten kanssa, jos sen vaan voin välttää ja yritän välttää tietoisesti lietsomasta tunteita, mutta ei auta. Mistä se kertoo? Olen pohtinut kannattaisiko erota, vai jatkuuko tämä vaan ihan sama kenen kanssa olen? Sama ongelma alkoi nimittäin jo edellisessä suhteessa. 

Kysyn tässä kun yllä tuntui olevan fiksua kommentia asiaan.

-ei aloittaja

[/quote]

Olet riippuvainen alkuhuuman tunteesta?  Et pysty olemaan ilman ihastumisen vahvaa tunnetta ja menetät mielenkiintosi, kun suhde arkipäiväistyy? 

Etsit alitajuisesti jotain mitä et kunnolla tiedosta ja siksi parinvalinta on vähän niin kuin hakuammuntaa? Ihastukseesi sekoittuu sääliä tai muita "vääriä" tunteita?

[/quote]

Todella osuvia kysymyksiä, kiitos. Ensimmäisiä olen itsekin pohtinut, ja tullut siihen tulokseen että kyllä, ehdottomasti kaipaan sitä hullaantumista, mikä ihastumisesta tulee, mutta tiedostan että se kestää vain hetken ja siksi en olekaan päätynyt "vaihtamaan" näihin ihastuksen kohteisiin. Olen ollut teinistä asti pitkissä parisuhteissa, joten sellainen huoleton deittailu on jäänyt (ainakin tähän mennessä) väliin, se varmasti vaikuttaa osaltaan.

Jännä tuo kysymys säälistä, miksi kysyt sellaista? Ei ollut tullut omaan mieleenikään tuollainen ajatus, mutta nyt kun mietin niin kaksi viimeistä ihastusta ovat tosiaan olleet juuri sellaisia, jotka ovat olleet jollakin tavalla hieman "reppanoita", ujoja ja vaivautuneita naisseurassa.

[/quote]

Tunsin kerran erään vanhemman lääkärin, joka oli työkyvyttömyyseläkkeellä. Hänellä oli ollut narsisti-isä ja huono lapsuus ja hänestä oli tullut ylikiltti. Hän oli valtavan auttamishaluinen vielä työkyvyttömyyseläkkeellä ja ihastui juuri kuvailemiisi "reppanoihin". Hän tunsi valtavaa myötätuntoa heitä kohtaan ja sääli heitä ja samalla ihastui heihin ikään kuin parantaakseen heidän itsetuntoaan. Hän oli myös hyvin epävarma itsestään, joten oli helpompi ihastua ihmisiin, joilla meni vähintään yhtä huonosti kuin itsellä tai ehkä vähän huonomminkin niin tavallaan oli helpompi saada positiivista vastakaikua omille tunteilleen. Ko. lääkäri ihastui lisäksi muihin auttamisammatissa toimineisiin herkästi, esimerkiksi omaan fysioterapeuttiinsa, henkiökohtaiseen avustajaansa ja toisiin lääkäreihin. Mitä huonommaksi hänen terveydentilansa kuitenkin kävi, sitä "heikompiin" ja sairaampiinkin hän alkoi ihastua. Näin tapahtui jopa silloin, kun hän oli vielä naimisissa. Erottuaan hän ei ilmeisesti voinut kuvitella elämää ilman edes jotakin satunnaista ihastumisen ja haaveilun kohdetta. En tiedä onko tämä sinusta mitenkään tuttua kokemusmaailmaa...

Tunnen myös miehen, joka ihastui paljon itseään nuorempaan, koska tämä ikään kuin edusti sellaista vapauden ja uuden alun tai toisenlaisen elämän mahdollisuutta, josta hän salaa kaikilta oli haaveillut. Ei liene yllätys, että ihastus kuoli lopulta omaan mahdottomuuteensa.

[/quote]

Mistä tämä mielestäsi kertoo? Ts miksi otit tämän sinänsä tärkeän asian esiin? Minuakin kiinnostaa, sillä reppanahan tämäkin mies on, josta minä pyristelen eroon. Ja silti ollut niiiin tärkeä minulle.

Vai ajattelitko asiaa ihan muuten vaan? 

22

[/quote]

Pohdiskelin vain seiskan esittämää kysymystä esimerkkien kautta. Olen myös itse ollut liian kiltti ja pyrkinyt liikaa miellyttämään miehiä suhteissani. Olen antanut liikaa anteeksi reppanoille ja olen ylikunnioittanut muita ihmisiä (kieltäytynyt näkemästä tiettyjä negatiivisia tosiasioita heistä ja soimannut lähinnä vain itseäni). Minulla on siis ollut huono itsetunto tai omanarvontunto ihmissuhteissa ylipäänsä. Olen lisäksi ollut pelastamishaluinen, halunnut ikään kuin pelastaa miehiä "parantavan rakkauteni" kautta :) ja vielä täysin pyyteettömästi. Nykyään oletan, että suhde on tasa-arvoisempi ja vastavuoroisempi. Onneksi olen oppinut tervettä itserakkautta iän myötä (ja kantapään kautta).

Olen myös ollut yksinäinen elämässäni, minulla ei ole sukulaisia, joten olen tavallaan ollut liian riippuvainen ihastuksistani. En ole oikein uskaltanut vaatia heiltä mitään ja olen antanut heille liikaa määräysvaltaa tuttavuudessamme. Rehellisesti sanottuna olen ollut aikamoinen, itsensä arvottomaksi kokenut "kynnysmatto" ennen kuin sain lisää itsevarmuutta. 

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 14:33"]

Tämä siis muuttui ketjuksi: "Miten eroon aviomiehestä"

[/quote]

Tai "Miten eroon ihastuksesta"

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 14:20"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 13:40"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 13:32"]

Saisikohan esim. Työterveyden kautta tällaiseen Asiaan terapiaa.? Suurin ongelma lienee että en ole henkisesti valmis päästämään hänestä irti. Ja lisäksi tietysti se, että ärsyke on siinä lähellä. Mieheni varmasti vaatisi minua lopettamaan kontaktin tähän mieheen, joten kertominen hänelle tuntuisi maailman lopulta. Jos taas kertoisin tälle toiselle miehelle tunteistani hän joko palauttaisi minut maan pinnalle (mikä olisi ehkä paras vaihtoehto, mutta yhteistyö saattaisi kärsiä) tai kertoisi tuntevansa samoin, mistä en sitten enää tiedä mitä seuraisi... T: Alkuperäinen

[/quote]

 Onko sinusta joskus muuten tuntunut siltä, että tämä toinen mies tahallaan provosoisi tunteitasi saadakseen huomiota? [/quote]

Mulle kävi just näin ja se tuntui maailmanlopulta kun mies ei ollutkaan tosissaan. Mutta asiassa helpottaa vähän, että kyseinen mies on just sellainen eunukkireppana, jolla ei ole 45-vuotisen elämänsä aikana ollut kuin yksi naissuhde ja sekin hyvin lyhyt. 

Mies todella aidon tuntuisesti toimi ja sitten kun piti saada suhde, niin eipä siellä mitään katetta ollutkaan. Hetkeksi vielä retkahdin säälimään miestä, kun ei kykene suhteisiin ja koitin asiaa vain lämmitellä hänenkin vuokseen ja tietenkin itseni, koska olin tosi rakastunut, mutta ei tästä vittu mitään tule ei lasta(!) eikä paskaa joten nyt olen todellakin irrottautumassa hänestä. Tuollainen toiminta on kumppania sattumoisin vakavissaan etsivää naista kohtaan alhaisinta ihmissaastaa. (Olin vapaa ja etsin kumppania silloin kun tämä tutustuminen tapahtui. En löytänyt enää ketään tämän tapahtuman jälkeen ja menin yhteen erään mukavan ja herttaisen kaverimeiehen kanssa. Mutta voitte arvata että intohimo puuttuu).

Ohis.

[/quote]

Ehkä ajattelet alitajuisesti, ettet ansaitse oikeaa rakkautta?

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 14:08"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 13:57"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 13:11"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 13:06"]

Mulla on koko ajan joku ihastus menossa. Kun edellinen laantuu, uusi tulee tilalle, vaikka omassa suhteessa on periaatteessa kaikki ihan hyvin. En hakeudu kontaktiin näiden ihastusten kanssa, jos sen vaan voin välttää ja yritän välttää tietoisesti lietsomasta tunteita, mutta ei auta. Mistä se kertoo? Olen pohtinut kannattaisiko erota, vai jatkuuko tämä vaan ihan sama kenen kanssa olen? Sama ongelma alkoi nimittäin jo edellisessä suhteessa. 

Kysyn tässä kun yllä tuntui olevan fiksua kommentia asiaan.

-ei aloittaja

[/quote]

Olet riippuvainen alkuhuuman tunteesta?  Et pysty olemaan ilman ihastumisen vahvaa tunnetta ja menetät mielenkiintosi, kun suhde arkipäiväistyy? 

Etsit alitajuisesti jotain mitä et kunnolla tiedosta ja siksi parinvalinta on vähän niin kuin hakuammuntaa? Ihastukseesi sekoittuu sääliä tai muita "vääriä" tunteita?

[/quote]

Todella osuvia kysymyksiä, kiitos. Ensimmäisiä olen itsekin pohtinut, ja tullut siihen tulokseen että kyllä, ehdottomasti kaipaan sitä hullaantumista, mikä ihastumisesta tulee, mutta tiedostan että se kestää vain hetken ja siksi en olekaan päätynyt "vaihtamaan" näihin ihastuksen kohteisiin. Olen ollut teinistä asti pitkissä parisuhteissa, joten sellainen huoleton deittailu on jäänyt (ainakin tähän mennessä) väliin, se varmasti vaikuttaa osaltaan.

Jännä tuo kysymys säälistä, miksi kysyt sellaista? Ei ollut tullut omaan mieleenikään tuollainen ajatus, mutta nyt kun mietin niin kaksi viimeistä ihastusta ovat tosiaan olleet juuri sellaisia, jotka ovat olleet jollakin tavalla hieman "reppanoita", ujoja ja vaivautuneita naisseurassa.

[/quote]

Tunsin kerran erään vanhemman lääkärin, joka oli työkyvyttömyyseläkkeellä. Hänellä oli ollut narsisti-isä ja huono lapsuus ja hänestä oli tullut ylikiltti. Hän oli valtavan auttamishaluinen vielä työkyvyttömyyseläkkeellä ja ihastui juuri kuvailemiisi "reppanoihin". Hän tunsi valtavaa myötätuntoa heitä kohtaan ja sääli heitä ja samalla ihastui heihin ikään kuin parantaakseen heidän itsetuntoaan. Hän oli myös hyvin epävarma itsestään, joten oli helpompi ihastua ihmisiin, joilla meni vähintään yhtä huonosti kuin itsellä tai ehkä vähän huonomminkin niin tavallaan oli helpompi saada positiivista vastakaikua omille tunteilleen. Ko. lääkäri ihastui lisäksi muihin auttamisammatissa toimineisiin herkästi, esimerkiksi omaan fysioterapeuttiinsa, henkiökohtaiseen avustajaansa ja toisiin lääkäreihin. Mitä huonommaksi hänen terveydentilansa kuitenkin kävi, sitä "heikompiin" ja sairaampiinkin hän alkoi ihastua. Näin tapahtui jopa silloin, kun hän oli vielä naimisissa. Erottuaan hän ei ilmeisesti voinut kuvitella elämää ilman edes jotakin satunnaista ihastumisen ja haaveilun kohdetta. En tiedä onko tämä sinusta mitenkään tuttua kokemusmaailmaa...

Tunnen myös miehen, joka ihastui paljon itseään nuorempaan, koska tämä ikään kuin edusti sellaista vapauden ja uuden alun tai toisenlaisen elämän mahdollisuutta, josta hän salaa kaikilta oli haaveillut. Ei liene yllätys, että ihastus kuoli lopulta omaan mahdottomuuteensa.

[/quote]

Minulla on kyllä huono itsetunto ja vaikka sinänsä en ollut ajatellut sen mahdollisesti vaikuttavan noin suoraan näihin ihastuksen kohteisiin niin tuntuuhan se loogiselta, että on helpompi ihastua tällaisiin, jotka sitä jotenkin "tarvitsevat", koska olen tosiaan myös hyvin auttamis- ja miellyttämishaluinen henkilö. Kuvaamasi kokemusmaailma tuntui kyllä siis jotenkin tutulta, vaikka itse en ihan ehkä noin kärjistetysti sitä koekaan. Usein nämä miehet jossain vaiheessa ilmaisevat sitten vielä oman kiinnostuksensa, mikä tuntuu tietysti mukavalta ja itsetuntoa kohottavalta, mikä osaltaan vaikuttanee tähän itseään toistavaan kuvioon, joka minulla on menossa.

Huh. Tulihan tästä pohdittavaa hetkeksi, kiitos :) Omat ajatukset tuntuvat usein kiertävän kehää niiden tuttujen urien ympärillä, mutta selvästi muutama kysymys ulkopuoliselta auttoi ehkä ajattelemaan tätä eri tavalla. Anteeksi aloittajalle ketjun kaappaamisesta!