Lue keskustelun säännöt.
Huoh, ihastuin sitten seksikumppaniini...
25.02.2015 |
Olen 27-vuotias nainen, ja olen ollut puolisen vuotta seksisuhteessa erääseen mieheen. Olemme molemmat sinkkuja lähinnä siksi ettei ole sopivaa kumppania tullut vastaan. Seksisuhteeseen päädyimme, koska molemmilla on samanlaiset mieltymykset (ei mitään kovin erikoista, muttei myöskään 100% tavallista vaniljaa). Aluksi emme tunteneet toisiamme juuri ollenkaan, mutta väkisinkin tässä on pikkuhiljaa tutustunut.
Tämä "suhteemme" on toiminut aivan loistavasti, sillä seksi on todellakin ollut aivan mahtavaa ja upeaa. Mutta viime aikoina olen alkanut huomata, että kyllähän niitä tunteita on tässä kehittynyt, vaikka ei pitänyt. Myös mies on vihjaillut olevansa halukas tapaamaan muutenkin kuin seksin merkeissä.
Asiassa on kuitenkin ongelmia. Mies on minua aika paljon vanhempi, hänellä on aiemmasta liitostaan lapsi, ja olemme muutenkin aivan eri maailmoista. En usko, että meillä olisi yhtään mitään yhteistä arvojen, taustojen, elämäntilanteiden tai yhtään minkään suhteen. Lisäksi en todellakaan halua tässä iässä, hiljattain yliopistosta valmistuneena ja omaa elämää vasta aloittamassa olevana, ottaa "riskiä" päätyä äitipuoleksi.
Olen todella surullinen ja usein ahdistunut asian johdosta. Odotan miehen viestejä ja puheluita koko ajan, ja lasken suunnilleen tunteja ja minuutteja seuraavaan tapaamiseemme. Parisuhdemielessä en olisi koskaan lähtenyt tällaisen miehen kanssa treffeille, mutta hän pujahtikin elämääni vähän toisella tapaa... En olisi osannut kuvitella, että ihastun häneen, mutta näin on nyt käynyt. En tiedä haluanko suostua tapaamaan häntä muutenkin vai en, sillä toisaalta haluan hirveästi olla hänen lähellään, ja toisaalta pelkään rakastuvani ihan liikaa tähän ihmiseen, joka on liian vanha, liian erilainen ja jolla on vielä lapsiakin. Enkä missään nimessä haluaisi suojella itseäni lopettamalla koko suhteen, sillä tunteita on jo syntynyt. Helppoa tietä ulos ei siis enää ole.
En tiedä edes miksi kirjoitan tänne, oli kai tarve saada tämä ahdistava valintatilanne kirjoitettua ylös. Mitä mieltä olette, mitä itse tekisitte jos olisitte tilanteessani?
Kommentit (49)
Minä taas olen tilanteessa tavallaan toisin päin....minulla lapsi ja miehellä ei.
Seksisuhdetta kestänyt puolisen vuotta,ei kyllä nähdä yhtä usein kuin te. Mahdottomalta yhdistelmältä tuntuu miehen puolelta. Minun tunteeni ikävä kyllä ovat vain kasvaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu juttu. Mä aloitin seksisuhteen varattuun mieheen. Olin sinkku, ja varattu sopi mun kuvioihin hyvin, koska en missään nimessä halunnut seurustella. Oli mukavaa tapailla säännöllisesti seksin merkeissä ja muuten elää oma elämää. Seksi tuo läheisyyttä ja läheisyys lisää tunteita. Huomasin ajattelevani miestä usein, joten pistin välit poikki.
Onko sinulla ap ollut muita poikaystäväehdokkaita? Minkälainen mieshistoria sinulla on? Vastaapa tuohon, että oletko esitellyt tätä miestä ystävillesi ja perheellesi?
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 20:27"]
Onko sinulla ap ollut muita poikaystäväehdokkaita? Minkälainen mieshistoria sinulla on? Vastaapa tuohon, että oletko esitellyt tätä miestä ystävillesi ja perheellesi?
[/quote]
Mieshistoriani koostuu muutamasta itseni ikäisestä miehestä, ei mitään erikoista kerrottavaa heistä. Tätä miestä en ole esitellyt kenellekään, sillä "virallinen" statuksemme on edelleen vain seksikumppanit. Ystäväni kyllä tietävät että tapailen häntä, mutta olen kyllä kertonut ettei tämä ole seurustelua...
Ap
Häpeät miestä, ilmeisesti olet aika pinnallinen? Ja sitä paitsi, mies EI ole vanha...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap nyt otat eroa miehestä. Niin voin täyttää sen tyhjiön elämässäsi. Minulle käy tavata 3 kertaa viikossa. Sinun omat ennakkoluulot estävät elämästä. Mutku mies on vanhehempi, mutku hänellä on lapsi, mutku ollaan liian erilaisia. Silti nautitte yhdessäolosta.
Elämä on liian lyhyt muutenkin, anna palaa jos siltä vähääkään tuntuu. Vastaus tippuu sun rteesi vielä, mitä teet :) älä stressaa ainakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 22:17"]
Häpeät miestä, ilmeisesti olet aika pinnallinen? Ja sitä paitsi, mies EI ole vanha...
[/quote]
En minä häntä häpeä? Mukava ja ihana mies, kivan näköinenkin. Työssäkäyvä ja kunnollinen. Henkilökohtaisesti pidän yli 10 vuoden ikäeroa vähän turhan isona, ja nämä ovat varmasti makuasioita joista ei voi kiistellä.
Ap
No 10 vuoden ikäero ei ole oikeasti juuri mitään... Sitäpaitsi nykyään monet parin aloittavat nykyisin perheen perustamisen vasta lähempänä 40:ää ikävuotta, joten miksei mies voisi tulla vieläkin isäksi? Itselläni on vain 3 vuotta minua vanhempi mies ja voi että kun välillä totisesti toivoisin, että hän olisi sellainen kokenut ja kypsä... ;) Tai no, minä 31 ja mies 34, että ihan poika ei enää toki ole :D
Älä hyvä ihminen yritä sammuttaa tunteitasi, vaan anna palaa!! Ota rohkeasti vain vastaan mitä elämällä on tarjottavana, älä jarruttele :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oho, olipa tarina. Sinuna ehkä ehdottaisin taukoa, vaikka pari kuukautta, ja sen jälkeen tapaisitte jos siltä tuntuu. Tuumaustauko ei varmasti ole pahaksi kummallekaan ja tauko avoimeksi ilman tilivelvollisuutta toiselle.
Harrastakaa seksiä useammin. Turha paeta omia tunteita. Saat hyvää seksiä. Tiedät, ettei tuosta tule mitään vakavaa.. tai sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 17:57"]
Oho, olipa tarina. Sinuna ehkä ehdottaisin taukoa, vaikka pari kuukautta, ja sen jälkeen tapaisitte jos siltä tuntuu. Tuumaustauko ei varmasti ole pahaksi kummallekaan ja tauko avoimeksi ilman tilivelvollisuutta toiselle.
[/quote]
Olipa tarina, tosiaan, ottaen huomioon että tämän piti olla vain kevyttä hauskanpitoa... Tietenkään asiat eivät voi koskaan pysyä niin yksinkertaisina :( Mies hämmästyisi kyllä suuresti, jos ehdottaisin taukoa. Käsittääkseni hän ajattelee tällä hetkellä niin, että olisipa upeaa jos minusta, seksiseuraksi tarkoitetusta nuoresta naisesta, paljastuisikin oikeasti potentiaalinen tyttöystävä. En halua missään nimessä sanoa olevani hänelle mitenkään liian hyvä, mutta miehen lapsi on minulle kyllä ongelma, ja se, että olemme aivan eri maailmoista muutenkin.
Ap
Olet ihastunut, ehkä rakastunut, ja pelkäät miehen lapsia. Ihme nössö olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä muka menetät aloittamalla vakavamman suhteen tämän ihmisen kanssa, jos teillä kemiat kerran pelaa muutenkin kuin sängyssä? Tuumin vain, että vaikeampi voi olla löytää samanlainen tai edes jotenkin vastaava mies.
Mitä muka menetät aloittamalla vakavamman suhteen tämän ihmisen kanssa, jos teillä kemiat kerran pelaa muutenkin kuin sängyssä? Tuumin vain, että vaikeampi voi olla löytää samanlainen tai edes jotenkin vastaava mies.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 18:05"]
Olet ihastunut, ehkä rakastunut, ja pelkäät miehen lapsia. Ihme nössö olet.
[/quote]
Ei se ainut ongelma ole. Meillä ei ole käytännöllisesti katsoen mitään yhteistä, ja elämäntyylimmekin ovat täysin erilaiset. Mutta myönnän toki että lapsi on yksi ongelmista, sillä tavoitteeni on aina ollut löytää suunnilleen ikäiseni mies, joka olisi samassa elämäntilanteessa, ja jonka kanssa voisi sitten edetä kohti mahdollista avioliittoa ja lapsia. Olisi aikamoinen muutos suunnitelmiin alkaakin seurustelemaan huomattavasti vanhemman miehen kanssa, jolla avioliitto on jo koettu ja lapsikin hankittu.
Ap
En ikinä sekaantuisi mieheen, jolla on lapsia. En halua mukaan mihinkään uusperheviritelmään.
Oho, olen melkein samanlaisessa tilanteessa, paitsi että tapauksessani mies on selkeämmin ihastunut kuin minä. Tämän mies on jotenkin todella jännittävää ja kiehtovaa seuraa myös makuuhuoneen ulkopuolella, mutta toisaalta aivan liikaa minua vanhempi ja muutenkin hyvin erityyppinen ihminen kuin minä, arvomaailmaa ja luonteenpiirteitä myöten. En oikein näe mitään mahdollisuuksia sille, että seurustelu toimisi pidemmän päälle, joten turha edes yrittää viedä juttua vakavampaan suuntaan.