En ole läheinen sisarusteni kanssa, onko muita joilla samoin?

Toisen sisaruksen kanssa olen, toisen en. Sääli myös sinänsä, mutta toisaalta olemme niin erilaisia että on vaikea tulla toimeen.

Systeri asuu muutaman kilometrin päässä ja nähdään muutaman kerran vuodessa ja velipuolen olen nähnyt taaperona -90luvun lopussa.

Joo en ole läheinen veljeni kanssa. Ei meillä mitään riitaa ole, ei vaan ole mitään yhteistä. Nähdään noin kerran vuodessa.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 22:19"]Tapaamme ehkä kerran vuodessa, joskus harvemminkin, emmekä pidä liiemmin yhteyttä. Laitan synttärionnittelut, he eivät sitäkään. Vähän sääli ja kadehdin perheitä, joissa on tiiviit suhteet eikä ketään jätetä ulkopuolelle.
[/quote]

No mikä estää luomasta läheisempiä välejä?

Mulla ei ole juurikaan yhteisiä kiinnostuksen kohteita siskpni tai veljeni kanssa. Jouluna ja juhannuksena nähdään vanhempien luona. Silloin ei ole mitään puhuttavaa, yhdessäolo on kiusallista.
Ei mua haittaa. Mitään riitoja tms ei siis kumminkaan ole.

Ei oo läheiset välit pikkuveljen tai isosiskon kanssa. Sisko pitää yhteyttä enemmän sillon, kun miesasiat ei suju. Nyt ilm. Ok. Kun ei taas kuukauteen kuulunu mitn. Ihan sama.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 22:31"]Ei oo läheiset välit pikkuveljen tai isosiskon kanssa. Sisko pitää yhteyttä enemmän sillon, kun miesasiat ei suju. Nyt ilm. Ok. Kun ei taas kuukauteen kuulunu mitn. Ihan sama.
[/quote]

Tämähän oli kuin minun suustani! Sisko ottaa vain silloin yhteyttä kun mies on paska. "Kiva", että muitakin tuollaisia siskoja on :)

En ole läheinen sisareni kanssa, ei mitään yhteisiä intressejä. 

Mua kiinnostaa, miten olette "päätyneet" tuollaiseen tilanteeseen? Millaiset ikäerot, millainen perhe? Teittekö lapsena perheenä asioita? Millaiset välinne olivat lapsena?

Itselläni kaksi siskoa, joista toisen (2v ikäeroa) kanssa olemme aina olleet läheisiä.Soittelemme viikoittain ja sisko on usein eka, jolle haluan kertoa elämäni käänteistä.

Toinen siskoistani on 7v vanhempi. Välimme ovat etäisemmät, mutta silti tapaamme useamman kerran vuodessa. Yleensä vietämme joulua/ pääsiäistä/ itsenäisyyspäivää/ jonkun synttäreitä vanhempiemme luona. Lapsena tappelimme ja sisko pomotti. Olin hänen kanssaan hyvissä, läheisehköissä väleissä, kun hänen lapsensa olivat pieniä. Nyt  kun siskon lapset ovat jo melkein aikuisia ja minulla on pieniä, sisko on toimillaan ilmaissut, ettei voi vähempää kiinnostaa. Tilanne harmittaa, mutta minkäs sille voi.

Muut ovat läheisiä keskenään, minä olen ulkopuolinen.

Siskollani ja minulla on 2 vuotta ikäeroa, lapsena hän kiusasi minua jatkuvasti. Emme ole koskaan olleet kovin läheisiä sen vuoksi, hän on vain pakollinen paha sukujuhlissa yms. Vaikka hän on minulle sukua, hän on silti kuin hyvänpäiväntuttu. Se sopii minulle hyvin.

Isovelipuolen kanssa suht läheiset välit, mutta pikkuveljen kanssa ei niinkään. Saattaa johtua siitä, että pikkuveljeni on teini vielä ja kiinnostaa enemmän kaikki muu kuin isosisko :D

Mullakin sellainen asetelma, et muut on läheisesti tekemisissä toistensa kanssa ja koko ajan, minä en enää ollenkaan. Sain vain kaikesta tarpeekseni ja katkaisin vähitellen yhteydet. Kyllästyin siihen ainaiseen vänkäämiseen ja valtataisteluun. Aikuiset ihmiset valahtavat jotenkin pikkupenskoiksi taas ja alkaa se jumalaton vahtaaminen ja vänkyröinti ihan kaikesta. Ei ole yhtään ikävä, harmittaa vain, etten aiemmin jo tehnyt samaa, vaan hiljaa kärsin koko nuoruuteni.

Kyse oli jonkinlaisesta lojaaliudesta: et sukulaisiin nyt vain kuuluu pitää yhteyttä. Useimmilla kysymys on raadollisesti vain hyötysuhteesta - on hyvä pitää ympärillä turvaverkkoa. Mut kun huomaa, et itse on aina se turvaverkko muille, mut vastapalveluksia ja apua on turha odottaa, ja kun kaiken lisäksi tätä pidetään itsestäänselvyytenä, niin ei kyllä oikein kiinnostanut.

Minulla ja isosiskollani on ikäeroa peräti 14 vuotta. Olemme mielestäni silti läheisiä, soittelemme ehkä kerran viikossa, ja pidämme yhteyttä myös Facebookissa. Asumme niin kaukana toisistamme, että tapamme vain pari kertaa vuodessa. Nyt kun minäkin olen aikuinen niin on enemmän puhuttavaa, silloin kun olin lapsi ja teini ei ollut kauheasti yhteistä. Sisaruussuhde on silleen erikoinen suhde, että se kuitenkin yleensä on sun elämän pisin ihmissuhde.

Siskoni kanssa olen hyvin läheinen, mutta pikkuveljeni kanssa en lainkaan. Näemme kerran vuodessa, emmekä edes silloin välttämättä keskustele mitään. Saatamme vain vaihtaa perusjutut: mitä kuuluu - ihan hyvää. Kumpaankin sisarukseen on neljä vuotta ikäeroa.
Kaikki vain ajautui näin. Veljeni on hankala ihminen, eikä isosiskonikaan ole hänen kanssaan tekemisissä.
Joskus jopa unohdan hänet, kun kysytään, onko minulla sisaruksia. "Joo, on mulla sisko... niin ja onhan mulla velikin!" :D

Meitä on 8 sisarusta. Kahta nuorinta en ole nähnyt v 1986 jälkeen kertaakaan, Asuvat Suomessa. Erakoituneet eivät halua muiden kanssa tekemisissä ollenkaan. Kun tietäisi mikä heille on tullut. Todella ikävää. En tuntisi, jos vastaan tulisivat.Eivät ota vieraita vastaan koteihinsa,

En ole missään tekemisissä siskoni kanssa. Näin viimeksi 2013. Hän vihaa minua ja on katkera mm. 6 vuoden takaisesta joulusta, jolloin vittuilin laiskottelevalle poikaystävälleni - pilasi kuulemma hänen joulun. Sisaruskateutta lapsuudessa ym. Hän on erakoitunut ja muuttanut "maalle".

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 22:20"]Toisen sisaruksen kanssa olen, toisen en. Sääli myös sinänsä, mutta toisaalta olemme niin erilaisia että on vaikea tulla toimeen.
[/quote
Minulla useita siskoja. Yhden kanssa en jaksa tai edes muista olla tekemisissä kun hän saa aina aikaan niin paljon pahaa mieltä, pyytää rahaa jne. Ja on ilkeä selän takana. Toisia tapaan aika ajoin. Yksi on ollut aina ylenkatdova minua kohtaan, ollut omasta mielestään parempi. Ei kehittynyt sitten aikuistuessamme mitään syvällistä suhdetta. Hänelle tuli sitten vuorta suurempia ongelmia elämään. Silloin olisi pitänyt sitten osata tukea häntä, mutta kun sellainen ei ole luontevaa. Toki olen tukenut mutta ei sisarustakaan tarvitse tukea oman jaksamisensa kustannuksella ja niin ett itse sitten oirehtii esim migreenillä sitä että olo toisen lähellä on koko ajan tuhahtunut ja ei- mukava

Sama täällä! En ole tekemisissä sisarusteni kanssa... Olen siitä surullinen, mutta heillä on niin erilainen elämä, kuin itsellä. Toinen sisaruksista on tehnyt minulle todella, todella ilkeästi ja toisen kanssa olemme etääntyneet jo vuosia sitten. Kaikesta huolimatta toivon heille vain kaikkea hyvää <3 

Mulla on kaksi siskoa ja mä en näytä "mahtuvan" heidän kuvioihinsa :( toisinaan se tekee minut surulliseksi, mutta onneksi minulla on muita ystäviä. Olen kuitenkin pitänyt säännöllisesti heihin yhteyttä, mutta yhteydenpito minuun päin on olematonta. Kovasti aina puhuvat että tehdään yhdessä jotain, mutta se jotenkin vaan jää siihen, että jättävät asian sikseen vaikka itse olisin jo mielissäni mukana järjestelemässä. :/