Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi parikymppiset seurustelee ikäistensä pikkupoikien kanssa?
07.02.2015 |
Vaikka olen aika avarakatseinen ihminen ja ymmärrän sen, että ihmiset ovat erilaisia ja tykkäävät eri asioista, niin tämä on silti mietityttänyt minua paljon. Olen jo nuoresta asti tykännyt itseäni vanhemmista miehistä. Oman ikäiset pojat on aina tuntuneet niin lapsen näköisiltä ja henkisesti nuoremmilta. Olen jo 25-vuotias, mutta silti yhä ikäiseni miehet tuntuvat vaan niin lapsellisilta. Suurin osa näyttää vieläkin ihan 18-vuotiailta pojilta, vaikka itse näytän jo ihan naiselta. Tarkoitukseni ei siis ole tässä haukkua ikäisinä nuoria miehiä vaan olen aina ihmetellyt sitä, miten suurin osa ikäisistäni pariutuu niiden parikymppisten pojankollien kanssa. Mitä he siitä oikeasti saavat? Kun olen itse katsonut tuota touhua ympäriltä, niin se poikaystävä vaihtuu vuoden välein ja syynä yleensä se, että mies petti. Miten niiden poikien kanssa edes pystyy asumaan yhdessä ja puhumaan aikuisten asioista?
Tiedän, että kirjoitukseni kuulostaa aivan kauhealta ja vaikutan tyhmältä. Mutta en vaan kykene ymmärtämään, mitä naiset näkevät noin nuorissa miehissä, jotka vielä etsivät itseään. Ja ylipäänsä se ulkonäköasia. Kun ovat vielä niin jotenkin lapsen näköisiä tuossa kahdenkympin iässä, ei ole kauheasti lihasmassaa ja ovat yleensä naisia hoikempia ja pienempiä, toki poikkeuksiakin on.
Kommentit (11)
Minä omaan tavallaan saman mentaliteetin. Koen samankaltaisuutta vanhempiin ihmisiin, mutta se johtuu lähinnä kypsyys eroista. Ja ihminen voi olla iästä riippumatta kypsempi kuin perinteisesti joltain iältä odotetaan. Siksi en rajaa kumppaniani vanhempiin vaan etsin sitä helmeä oman ikäisistä. Toisekseen haluan sellaisen kumppanin, joka on about samassa elämäntilanteessa tai elämän vaiheessa. Koen että olisimme yhdessä kokemassa samoja asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään nuoremmista miehistä. Sitä vaan ei voi selittää. En ole ikinä kokenut esim. kolmekymppisiä miehiä seksikkäinä.
Mitä ihmettä puhut? Järkyttävää yleistystä. Moni 20-vuotias poika/mies on ihan vastuullinen ja aikuinen. Ja toisaalta yhtälailla moni 20-vuotias tyttö/nainen on ihan keskenkasvuinen. Ehkä sinun lähipiirisi kertookin sinusta itsestäsi hyvin paljon.
Pidän nuorelta, oman ikäisiltä, näyttävistä miehistä. Mikään karvainen kaljamaha ei kiinnosta. '
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep. Kaikki kolmekymppiset ja vanhemmat miehet ovat niin vastuullisia ja kypsiä. Varsinkin ne itseään 10+ vuotta nuoremman kanssa seurustelevat.
On järkevintä ottaa oman ikäinen, jos puhutaan vähänkään pysyvämmistä suhteista. Se voi olla myöhemmissä vaiheissa ihan hyvä homma, että on valinnut suunnilleen itsensä ikäisen kumppanin. Saa sitä tehdä miten tahtoo, mutta itse en voisi otta reilusti nuorempaa enkä reilusti vanhempaa. Olisi liikaa rasittavia tekijöitä, toisin kuin silloin, kun ollaan eletty suunnilleen samassa maailmassa/yhteiskunnassa samoissa ikävaiheissa ja on mahdollista että elämät tulevat olemaan suunnilleen yhtä pitkät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska ei kiinnosta vanhat 30+ miehet, joilla ei seiso enää. Ikäiseni ja nuoremmat miehet on nam.
n23
Jotenkin osaan ajatella, että nuorissa miehissäkin on fiksuja yksilöitä... Ja ehkä ne naiset, jotka seurustelevat epäkypsien kanssa eivät kaipaakaan vielä sitä elämän vakavinta suhdetta? Pettäminen on tietenkin perseestä, mutta ymmärrän senkin jos joku ei saa 2-kymppisenä kiksejä vakavasta seurustelusta, jossa suunnitellaan loppuelämää ja tulevaisuutta yhdessä. Vaikka tavallaan oltaiskin yhdessä vakavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 21:09"]
On järkevintä ottaa oman ikäinen, jos puhutaan vähänkään pysyvämmistä suhteista. Se voi olla myöhemmissä vaiheissa ihan hyvä homma, että on valinnut suunnilleen itsensä ikäisen kumppanin. Saa sitä tehdä miten tahtoo, mutta itse en voisi otta reilusti nuorempaa enkä reilusti vanhempaa. Olisi liikaa rasittavia tekijöitä, toisin kuin silloin, kun ollaan eletty suunnilleen samassa maailmassa/yhteiskunnassa samoissa ikävaiheissa ja on mahdollista että elämät tulevat olemaan suunnilleen yhtä pitkät.
[/quote]
Tuli tästä mieleen, kun moni ikäerosuhteita kauhistelevia kokee sen rasittavaksi tekijäksi, että on eri vuosikymmeninä eletty erilaista elämää. Siis oikeasti luuletteko, että se jotenkin suhteessa haittaa, että toinen on 15-vuotiaana koulun discossa tanssinut Macarenan tahtiin ja toinen taas jonkun Elvis Presleyksen biisin? Oma puolisoni on minua 15 vuotta vanhempi ja ikinä ei tuo ikäero ole ollut se riitoja aiheuttava asia suhteessa. Enemmänkin muut asiat, kuten ajoittainen tylsistyminen pitkässä suhteessa. Tosin olen itse aina tullut mainiosti toimeen eri ikäisten kanssa, että ehkä muilla se ikäero on jotenkin kauhea asia. Nuorempia pidetään keskenkasvuisina "teineinä" ja vanhempia taas jalkahaudassa olevina höperöinä vanhuksia. Minusta vanhemmilla on ihanaa se elämänkokemus, mikä heissä on. Nuoremmissa taas se halua kokea ja elää on jotain aivan mahtavaa.
Alue: Aihe vapaa
Oon 24, ja mun mies on mua puoli vuotta nuorempi (hehe pikkupoika), ja hyvin meillä on synkannut yli 3 vuoden ajan. Eikä näytä 18-vee kollilta eikä käy edes baareissa. Ollaan puhuttu asioista (juu tuo pikkupoika osaa ymös puhua) ja nähty yhdessä maailmaa. Kaipa tuo mun mies on joku harvinainen tapaus...