Lue keskustelun säännöt.
Poikaystävä sairastaa, minulla menee hermot
17.02.2015 |
Nyt se sitten tapahtui. Poikaystävä vihdoin ja viimein nappasi noron itselleen ja taantui samalla vauvan tasolle. Ulisee pikkuvauvan tavoin, puhelin piippaa koko ajan viestiä: "en tiiä selviinkö tästä", "ei tämmöstä kestä", "taas tulee oksennus", "mä vaan tärisen täällä", "loppuuko tää koskaan", "kaikki lihakset kramppaa", "en ehkä selvii tästä". Onneksi en sentään tällä hetkellä ole saman katon alla.
Olin itsekin taannoin norossa, ja eihän se 40 asteen kuume ja jatkuva yökkiminen kivaa ole, mutta kyllä siitä nyt aikuinen ihminen selviää. Alkuun jaksoin voivotella ja antaa myötätuntoa, mutta nyt jo todella vituttaa. Sanoinkin äsken jo ihan suoraan, että on juu ikävä tauti, mutta et sä siihen kuole. Taisi ottaa nokkiinsa, mutta aivan sama.
Kyllä miehen sairastaminen vaan on raskasta.
Kommentit (42)
Tutkimus todistaa, miksi miehet saattavat tuntea itsensä flunssan aikana sairaammiksi, kuin naiset vastaavassa taudissa.
Ilmiö liittyy eroon aivojen koossa. Daily Mail kirjoittaa, että miesten aivoissa, jotka ovat keskimäärin suuremmat kuin naisilla, on enemmän lämpöä aistivia reseptoreita, eli ylimääräiseen lämpöön reagoivia välittäjäaineita ja siksi miehet kokevat flunssan oireet voimakkaampina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi pikkuista..... onko käynyt armeijaa? miehistyit hieman.
Mun poikaystävä soitti myös yksi päivä että hän on sairaana. Olimme sopineet että menemme hiihtolenkille. No, Menin sitten hänen luokse mukanani vissyä, ruokaa, vitamiineja, nessuja. Kun kysyin mikä hänellä on, vastaus "flunssa". No, kysyin oireita, nniin ainut oire oli 'outo olo'!!!! Ei räkää, ei kurkkukipua, ei vilua, ei maha eikä pää kipeä. . ARGH!
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 23:31"]
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 23:23"]
Onko poikaystäväsi suorittanut asepalveluksen? Mitenköhän mahtoi kestää Suomen raskaassa?
[/quote] suorittiko loppuun eli vänrikkinä palas kultansa luo vai?????
On suorittanut kyllä... Mutta on muutenkin asiasta kiinnostunut, joten oli kuulemma vaan enemmän surullinen, kun se lysti loppui.
ap
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 23:39"]
Tutkimus todistaa, miksi miehet saattavat tuntea itsensä flunssan aikana sairaammiksi, kuin naiset vastaavassa taudissa.
Ilmiö liittyy eroon aivojen koossa. Daily Mail kirjoittaa, että miesten aivoissa, jotka ovat keskimäärin suuremmat kuin naisilla, on enemmän lämpöä aistivia reseptoreita, eli ylimääräiseen lämpöön reagoivia välittäjäaineita ja siksi miehet kokevat flunssan oireet voimakkaampina.
http://www.iltalehti.fi/flunssa/2013012516600166_fl.shtml
[/quote]
Tähän väliin jos vielä saisi tutkimuksen selittämään miesten ilmeistä empatiakyvyttömyyttä naisen sairastaessa niin olis hyvä. Voisi kuvitella että jos itse on aina kuoleman porteilla kun vähän nuha iskee niin pitäisi toisenkin flunssaa/noroa/mitävaan edes vähän lohdutuksen arvoisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 23:22"]
Ehkä sitten olen kylmä, voi hyvin ollakin. Koen kuitenkin olevani työssäni hyvinkin empaattinen ja myötätuntoinen. Ehkä näen työssäni niin paljon kaikkea "pahempaa" ja vertaan vikisevää miestä aina esimerkiksi reippaaseen syöpäsairaaseen lapseen, että jotenkin sitä unohtaa, että tämä on nyt iso asia miehelleni. Täytyy ehkä yrittää olla lempeämpi myös omia läheisiä kohtaan :)
ap
[/quote]
Mulla on ollut sekä syöpä että noro ja täytyy kyllä sanoa etten yhtään vähättele sitä kamalaa oloa mikä norosta tulee. Vaikka se meneekin nopeammin ohi kuin mitä syöpähoidoissa meni.
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 23:45"]
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 23:39"]
Tutkimus todistaa, miksi miehet saattavat tuntea itsensä flunssan aikana sairaammiksi, kuin naiset vastaavassa taudissa.
Ilmiö liittyy eroon aivojen koossa. Daily Mail kirjoittaa, että miesten aivoissa, jotka ovat keskimäärin suuremmat kuin naisilla, on enemmän lämpöä aistivia reseptoreita, eli ylimääräiseen lämpöön reagoivia välittäjäaineita ja siksi miehet kokevat flunssan oireet voimakkaampina.
http://www.iltalehti.fi/flunssa/2013012516600166_fl.shtml
[/quote]
Tähän väliin jos vielä saisi tutkimuksen selittämään miesten ilmeistä empatiakyvyttömyyttä naisen sairastaessa niin olis hyvä. Voisi kuvitella että jos itse on aina kuoleman porteilla kun vähän nuha iskee niin pitäisi toisenkin flunssaa/noroa/mitävaan edes vähän lohdutuksen arvoisena.
[/quote]
No sanopa muuta! Ei mies todellakaan kiiruhda töistä kotiin suklaarasia mukanaan, jos minä sairastan. Toivoo kuitenkin vaikka mitä palveluksia ollessaan itse toipilas. Olen myös lähes varma, että jos myöhemmin mainitsen hänen olleensa aikamoinen draamaqueen, on hän sitä mieltä, että kesti taudin kuin mies. Kirjaimellisesti..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 23:49"]
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 23:22"]
Ehkä sitten olen kylmä, voi hyvin ollakin. Koen kuitenkin olevani työssäni hyvinkin empaattinen ja myötätuntoinen. Ehkä näen työssäni niin paljon kaikkea "pahempaa" ja vertaan vikisevää miestä aina esimerkiksi reippaaseen syöpäsairaaseen lapseen, että jotenkin sitä unohtaa, että tämä on nyt iso asia miehelleni. Täytyy ehkä yrittää olla lempeämpi myös omia läheisiä kohtaan :)
ap
[/quote]
Mulla on ollut sekä syöpä että noro ja täytyy kyllä sanoa etten yhtään vähättele sitä kamalaa oloa mikä norosta tulee. Vaikka se meneekin nopeammin ohi kuin mitä syöpähoidoissa meni.
[/quote]
Allekirjoitan tämän täysin. Uskon kyllä, että miehen olo on tällä hetkellä todella huono, varmasti on. Eikä minua niinkään edes se huonon olon valittaminen riso, vaan se, että hän toitottaa kuolevansa tähän tautiin. Se minut saa näkemään punaista.
ap
Älä muuta yhteen tuollaisen kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ymmärrän tuskasi. Meillä minä ja lapsi oltiin vatsataudissa alkuviikko, ja jotenkin meidän piti kyllä selvitä ilman mitään apuja tai myötätuntoa, mutta ai että kun mieheen iskee sama. Maailma loppuu, apteekki tyhjennetään lääkkeistä ja pidetään koko ajan sellaista pientä ujellusta, että läsnäolijat varmasti muistavat, miten heikossa hapessa ollaan. Niin ja soitellaan äidille, tottakai. :)
Mun mies on tuollainen ihan tavallisessa flunssassakin. Käpertyy sohvalle peiton alle ja uikuttaa sieltä jatkuvalla syötöllä. Ennen jaksoin sympatiseerata, nykyään annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kyllä minäkin selviän hengissä vaikka joudun AINA hoitamaan sairaan lapsen silloin kun itsekin olen kipeänä (minä ja lapsi sairastetaan aina yhtä aikaa, mies ennen tai jälkeen meitä). Ihan sama vaikka mulla olis 40 astetta kuumetta ja joka hengitysreikä ihan tukossa ja täynnä limaa, minä joudun kantamaan tukkoista lasta yöt läpeensä ja heräämään aamulla aikaisin laittamaan aamupalat yms. Miehestä ei ole apua mihinkään. Sitä pitäis kyllä hoivata ja kantaa lämmintä soppaa ja surkutella. Pyh. Vätys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 22:34"]
Mun mies on tuollainen ihan tavallisessa flunssassakin. Käpertyy sohvalle peiton alle ja uikuttaa sieltä jatkuvalla syötöllä. Ennen jaksoin sympatiseerata, nykyään annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kyllä minäkin selviän hengissä vaikka joudun AINA hoitamaan sairaan lapsen silloin kun itsekin olen kipeänä (minä ja lapsi sairastetaan aina yhtä aikaa, mies ennen tai jälkeen meitä). Ihan sama vaikka mulla olis 40 astetta kuumetta ja joka hengitysreikä ihan tukossa ja täynnä limaa, minä joudun kantamaan tukkoista lasta yöt läpeensä ja heräämään aamulla aikaisin laittamaan aamupalat yms. Miehestä ei ole apua mihinkään. Sitä pitäis kyllä hoivata ja kantaa lämmintä soppaa ja surkutella. Pyh. Vätys.
[/quote]
Meillä mies lisäksi mittaa kuumeen noin viiden minuutin välein, ja kymmenesosien nousu antaa lisäpontta ujeltaa kuin kuoleman kielissä.
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 22:34"]Mun mies on tuollainen ihan tavallisessa flunssassakin. Käpertyy sohvalle peiton alle ja uikuttaa sieltä jatkuvalla syötöllä. Ennen jaksoin sympatiseerata, nykyään annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kyllä minäkin selviän hengissä vaikka joudun AINA hoitamaan sairaan lapsen silloin kun itsekin olen kipeänä (minä ja lapsi sairastetaan aina yhtä aikaa, mies ennen tai jälkeen meitä). Ihan sama vaikka mulla olis 40 astetta kuumetta ja joka hengitysreikä ihan tukossa ja täynnä limaa, minä joudun kantamaan tukkoista lasta yöt läpeensä ja heräämään aamulla aikaisin laittamaan aamupalat yms. Miehestä ei ole apua mihinkään. Sitä pitäis kyllä hoivata ja kantaa lämmintä soppaa ja surkutella. Pyh. Vätys.
[/quote]
Argh niiiin tuttua huttua!!! Mä jopa sairastin noron raskausaikana ja mies märisi kun joutui ottamaan vastuun esikoisen hoidosta!! Mutta auta armias kun parannuin ja hän vuorostaan sairastui, mitään ei voinut tehdä ja hirvee ininä kun on niiiin paha olo!! Stna!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankkikaa oikea mies älkääkä niitä empatiakyvyttömiä macho-urpoja. Turha yleistää empatiakyvyttömiksi kaikkia. Tässä taloudessa on nainen se älykääpiö, joka kehtaa huudella, että "oksenna hiljempaa" kun toinen on kuoleman kielissä.
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 22:39"][quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 22:34"]
Mun mies on tuollainen ihan tavallisessa flunssassakin. Käpertyy sohvalle peiton alle ja uikuttaa sieltä jatkuvalla syötöllä. Ennen jaksoin sympatiseerata, nykyään annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kyllä minäkin selviän hengissä vaikka joudun AINA hoitamaan sairaan lapsen silloin kun itsekin olen kipeänä (minä ja lapsi sairastetaan aina yhtä aikaa, mies ennen tai jälkeen meitä). Ihan sama vaikka mulla olis 40 astetta kuumetta ja joka hengitysreikä ihan tukossa ja täynnä limaa, minä joudun kantamaan tukkoista lasta yöt läpeensä ja heräämään aamulla aikaisin laittamaan aamupalat yms. Miehestä ei ole apua mihinkään. Sitä pitäis kyllä hoivata ja kantaa lämmintä soppaa ja surkutella. Pyh. Vätys.
[/quote]
Meillä mies lisäksi mittaa kuumeen noin viiden minuutin välein, ja kymmenesosien nousu antaa lisäpontta ujeltaa kuin kuoleman kielissä.
[/quote]
HAH, unohdin ihan tämän! Mun miehen normilämpö on jotain 36. Olo on kamala, jos se nousee 37 TAI jos lämpö yhtäkkiä onkin esim. 35,8 alkaa ihan hirveä surkuttelu alilämmöstä!!! Multa kyselee että mitäköhän pitää tehdä ja onkohan se vaarallista ja hui kamala, joutuukohan päivystykseen.
Jos tuo ukko olis ollut kipeänä meidän ensimmäisen puolen vuoden aikana, olisin varmaan miettinyt vähän enemmän meidän suhteen tulevaisuutta :D
27
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 23:31"]
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 22:39"][quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 22:34"] Mun mies on tuollainen ihan tavallisessa flunssassakin. Käpertyy sohvalle peiton alle ja uikuttaa sieltä jatkuvalla syötöllä. Ennen jaksoin sympatiseerata, nykyään annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kyllä minäkin selviän hengissä vaikka joudun AINA hoitamaan sairaan lapsen silloin kun itsekin olen kipeänä (minä ja lapsi sairastetaan aina yhtä aikaa, mies ennen tai jälkeen meitä). Ihan sama vaikka mulla olis 40 astetta kuumetta ja joka hengitysreikä ihan tukossa ja täynnä limaa, minä joudun kantamaan tukkoista lasta yöt läpeensä ja heräämään aamulla aikaisin laittamaan aamupalat yms. Miehestä ei ole apua mihinkään. Sitä pitäis kyllä hoivata ja kantaa lämmintä soppaa ja surkutella. Pyh. Vätys. [/quote]
Meillä mies lisäksi mittaa kuumeen noin viiden minuutin välein, ja kymmenesosien nousu antaa lisäpontta ujeltaa kuin kuoleman kielissä. [/quote] HAH, unohdin ihan tämän! Mun miehen normilämpö on jotain 36. Olo on kamala, jos se nousee 37 TAI jos lämpö yhtäkkiä onkin esim. 35,8 alkaa ihan hirveä surkuttelu alilämmöstä!!! Multa kyselee että mitäköhän pitää tehdä ja onkohan se vaarallista ja hui kamala, joutuukohan päivystykseen. Jos tuo ukko olis ollut kipeänä meidän ensimmäisen puolen vuoden aikana, olisin varmaan miettinyt vähän enemmän meidän suhteen tulevaisuutta :D 27
[/quote]
Joo tää "normaalilämpö on niin alhainen" on meilläkin tuttu juttu. :D
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 23:45"][quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 23:39"]
Tutkimus todistaa, miksi miehet saattavat tuntea itsensä flunssan aikana sairaammiksi, kuin naiset vastaavassa taudissa.
Ilmiö liittyy eroon aivojen koossa. Daily Mail kirjoittaa, että miesten aivoissa, jotka ovat keskimäärin suuremmat kuin naisilla, on enemmän lämpöä aistivia reseptoreita, eli ylimääräiseen lämpöön reagoivia välittäjäaineita ja siksi miehet kokevat flunssan oireet voimakkaampina.
http://www.iltalehti.fi/flunssa/2013012516600166_fl.shtml
[/quote]
Tähän väliin jos vielä saisi tutkimuksen selittämään miesten ilmeistä empatiakyvyttömyyttä naisen sairastaessa niin olis hyvä. Voisi kuvitella että jos itse on aina kuoleman porteilla kun vähän nuha iskee niin pitäisi toisenkin flunssaa/noroa/mitävaan edes vähän lohdutuksen arvoisena.
[/quote]
Ai teille pitäis jotain empatiaa antaa, mutta te voitte kyllä puhua paskaa miesflunssasta.
Minuakin ärsyttää miehen sairastaminen. Kun mies on sairas, koko maailman pitää pyöriä hänen ympärillään. Onneksi ei sairasta usein. Minä taas sairastan paljon, enkä saa juuri koskaan mitään myötätuntoa. Esikoisen synnyttyä sain pahan rintatulehduksen ja kuume nousi neljäänkymmeneen. Lähdin omin voimin käymään sairaalassa kun kuume vihdoin laski ja pysyin pystyssä. Kotiin palatessa kuume nousi taas lähelle neljääkymmentä ja viimeisen sadat metrit olivat todella tuskaa kävellä, maailma vain pyöri ja enkä tahtonut pysyä pystyssä. Mies karjui puhelimessa että tule jo saatana, vauvalla on niin kova nälkä, ala tulla imettämään. Minä itkin puistonpenkillä etten pysy pystyssä. Mies ei kuitenkaan voinut tulla vastaan ja tukemaan kävelyssä, sillä vauvan pukeminen ja rintareppuun laittaminen olisi ollut liian vaivalloista. Huoh.
Ja mikäs siinä kun saa rauhassa sairastaa ja maata toisin se on omalla kohdalla.arkea joutuu pyörittämään siitä huolimatta.
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 23:25"]
No kyllä näissä jutuissa joskus tulee raja vastaan. Toki saa valittaa jos on kurja olo, eihän se sairastaminen kivaa ole. Exäni sai jonkun viruksen ja hän oli muutaman päivän kuumeessa. Ei kuitenkaan lähtenyt helpottamaan ja käytiin varmuudeksi lääkärissä. Lopulta taisi viikon sairastaa, sai toki saikut ja muut. Oli todella rasittavaa, miten hän kohteli minua ja muita. Koko tuon ajan tuli näitä "niin..paranenkohan koskaan..tää on niin toivotonta..mun elämä on tän sairauden takia niin kurjaa", "tuo mulle vettä/käy apteekissa/tilaa pitsa" -tyyppisiä juttuja. Siis koko ajan Raivosi mutsilleenkin puhelimessa, koska hänen äitinsä oli vain huolissaan jostain opiskeluun liittyvästä jutusta. Maailmassa kun on oikeasti vakavasti sairaita ihmisiä, niin todella menee hermot jos joku jaksaa russuttaa jostain kuumeesta koko ajan, varsinkin kun oltiin jo siellä lääkärissä käyty ja ei ollut mitään hätää. Kuitenkin hän jaksoi esimerkiksi pleikkaria pelailla, joten ei se nyt ihan tuskaa ollut ; ).
Kaikkein paras oli kun itse sairastuin vakavammin, en edes usein valittanut asiasta, vaikka loppuelämä tän kans menee.. En ois saanut sanoa asiasta mitään, kun "eihän tähän kuole". Jep jep, onneks on ex.
[/quote]
Tätä juuri tarkoitin! Toki sairaana saa olla vähän ressukka ja toivoa pientä paapomista, mutta rajansa kaikella. Jos kolmen tunnin oksennustaudin jälkeen uhoaa luovuttavansa ja on sitä mieltä, ettei selviä, niin heikosti on asiat.. Etenkin kun itsenikin sairastaessa poikaystävän kommentti taisi olla, että kyllä se siitä menee ohi.
Olen lähes varma, että huomenna napsahtaa pleikkari päälle eikä taudista ole juuri tietoakaan.
ap