Olen huomannut omassa tuttavapiirissäni seuraavaa

Aika hassu yleistys. Kaikenlaisten perheiden lapsilla voi olla erilaisia sairauksia ja omiaisuuksia. Yleisesti perheiden (ja erityisesti äitien) korkea koulutus lisää lasten hyvinvointia ja terveyttä. Mahdollisiin ongelmiin osataan myös puuttua ajoissa. Oman kokemukseni mukaan etenkin tarkkaavaisuushäiriöitä on enemmän vähän koulutetuilla perheillä

[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 17:57"]

Ylivilkkauden purkamiseen riittää kunnollinen kuntoilu päivittäin, jotta liiasta energiasta päästään eroon.

[/quote]

Oletko kertaakaan elämässäsi edes VILKAISSUT mistään, mikä adhd oikeasti on?

up

Mä oon huomannut just päinvastaista, että akateemiset yleensä tekevät enemmän hoitaakseen lapsensa kuntoon. Ollaan enemmän valveutuneita huomaamaan ongelmia, halutaan, että ne hoidetaan ja on rahaa maksaa kunnollisesta hoidosta... Eli ei ehkä niitä vaivoja ole sen useammin, mutta useampi, jolla on vaivaa saa siihen apua ja tukea. Yleensä tutkimuksissa, joita muistan joitakin vuosia sitten kahlanneeni hiukan läpi, vanhempien koulutus- ja tulotaso on näyttänyt korreloivan aika suoraan lasten fyysiseen terveyteen. En tiedä päteekö se Suomessa, kun edelleen vieläkin perusterveydenhuolto toimii, mutta ihan täällä Keski-Euroopassakin olen huomannut, vaikka perusterveydenhuolto toimii täälläkin, että joidenkin asioiden kanssa kyllä lapset ovat aika eriarvoisia ja riippuvaisia vanhempien koulutus- ja tulotasosta sen suhteen kenen ongelmia hoidetaan ja miten. Joskus taas huomaa selvästi, että jotkut sairaudet, mitkä "paremmassa perheessä" menee ohi lyhyessä aikaa, vaivaa jotakin muuta ihan loputtoman kauan. Sellaisia katsoessa on tullut usein mieleen, että pukeutuminen ja yleinen hygieniakin kulkevat hiukan käsikädessä noiden samojen kriteerien kanssa... Mutta joo, en usko siihen, että noin niin kuin yleensä kenenkään lapset olis sen terveempiä tai sairaampia, mutta olisihan se hyvä, jos kaikki saisivat apua ja toisaalta, että turha hoitaminen jätettäisiin välistä, jos siitä ei ole mitään hyötyä...

Minä olen täysin eri mieltä aloituksen kanssa. Akateemisten lapset on yleensä terveämpiä. Muutenkin Suomessa huono sosioekonominen asema on yhteydessä syrjäytymiseen, sairauksiin ym.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 17:28"]

Minä olen täysin eri mieltä aloituksen kanssa. Akateemisten lapset on yleensä terveämpiä. Muutenkin Suomessa huono sosioekonominen asema on yhteydessä syrjäytymiseen, sairauksiin ym.

[/quote]

Melko epäakateeminen heitto sinulta rinnastaa akateemisen loppututkinnon puute heikkoon sosioekonomiseen asemaan. Itsekin näin tyhmänä duunarina ymmärrän ettei esimerkiksi lapsi jonka vanhemmat ovat vakityössä olevat sairaanhoitaja ja lvi-insinööri ole missään nimessä huonossa sosioekonomisessa asemassa ja syrjäytymisvaarassa. 

Mulla on ihan tuttavapiirissä pari akateemista. Toisen lapsella dysfasia, toisella adhd. En sitten tiedä liittyykö tuo jotenkin akateemisuuteen, tuskinpa. ;) Ihan samoilla menetelmillä ne duunariperheiden lapsetkin neuvolassa ja lääkärissä tutkitaan ja laitetaan eteenpäin jos jotain ilmenee.

THL: "Vanhempien sosiaalinen aseman on yhteydessä nuorten elämäntyyliin ja terveystottumuksiin, jotka ovat puolestaan yhteydessä nuorten psyykkiseen terveyteen ja koulunkäyntiin sekä aikuisiän terveyteen ja sosioekonomiseen asemaan."

"Mielenterveyden ja psyykkisen hyvinvoinnin ongelmat ovat useiden tutkimusten mukaan yleisempiä vähemmän koulutetuilla, työntekijäammateissa toimivilla ja pienituloisilla kuin pidemmälle koulutetuilla, toimihenkilöillä ja suurituloisilla."

Koulutetut vanhemmat ovat kiinnostuneempia lasten terveydestä ja tarttuvat herkemmin ongelmiin ja hoitavat niitä. Sen vuoksi huomaavat herkemmin myös poikkeavuudet omassa lapsessaan ja hakevat apua ja tukea. Ja kuten kaikki tiedämme, varhainen puuttuminen ennustaa parempaa lopputulosta ja diagnoosi auttaa tuen saamisessa.
Vähemmän koulutetut eivät aina ymmärrä miksi lasta pitää tutkia, pelkäävät diagnoosin leimaavan eivätkä huolestu vaikka lapsella olisi heikko koulumenestys tai ongelmia keskittymisessä tai käytöksessä. Näin olen omassa työssäni havainnut.
-th

Olen yläkoulussa opettajana. Häirikkölapsia on kaikista yhteiskuntaluokista tasaisesti. Lääkityksellä olevat oppilaat ovat tavallisesti ala- ja keskiluokan perheistä tulevia. Varakkaampien perheiden häirikkölapsia taas pyritään pitämään ojennuksessa ilman lääkitystä, käytetään porkkanana esim. uutta kännykkää tai mopoautoa tai ulkomaanmatkaa. Virallisen diagnoosin saaminen on vaikeaa, ja tavallisesti vanhemmat selittävät, että diagnoosia ei ole saatu mutta lapsella on selkeästi tietynlaisia piirteitä.

Häiriköistä puhutaan nykyisin niin paljon, että ihmisillä on varmaankin sellainen kuva, että luokasta ei tavallista rauhallista oppilasta enää löydy. Tämä ei pidä paikkaansa. Oikeita häiriköitä on yksi sadasta, siis sellaisia oppilaita, joita ei pidetä kurissa millään. Muihin lievempiin tapauksiin riittää kunnon kuri luokassa. Näitä lievempiä on ehkä 1-2 per luokka.

Mulla on lukihäiriö ja en tunne ketään akateemista.

Puhevika todetaan neuvolassa, lukihäiriö koulussa. Nämä eivät ole vanhempien ajamia diagnooseja vaan viranomaisten. Adhd:hen vaikuttaa paljon jo sikiöaikainen ravinto, ja usein varakkaammalla väellä on kiinnostusta ja rahaa syödä terveellisemmin, joten heidän lapsensa eivät tavallisesti kärsi adhd:sta.

Ylivilkkauden purkamiseen riittää kunnollinen kuntoilu päivittäin, jotta liiasta energiasta päästään eroon. Kaikki vanhemmat eivät jaksa tätä toteuttaa lapsensa kanssa, joten mieluusti hankitaan diagnoosi, jotta voidaan syyttää muita kuin itseä ja jotta saadaan lapsi lääkkeillä rauhalliseksi. Duunarit ovat aika usein fyysisessä työssä, eivätkä jaksa enää vapaa-ajalla liikkua niin kovasti kuin kevyemmissä töissä olevat akateemiset.

Onko ap:lla paljonkin tuttavaperheitä sekä akateemisista että duunariperheistä? Entä ne perheet, joissa toinen on duunari ja toinen akateeminen?

Voi voi, onpa ikävän kuuloinen "yläkoulun opettaja". Liekö olet oikea opettaja?
Häirikkö ei tarkoita samaa kuin adhd, opettajana kai tiedät sen? Häiriköinnillä ei tarkkaavaisuushäiriödiagnoosia saa, sen vuoksi niitä ei niillä oppilailla ole joita nyt tarkoitat.
t. adhd-lapsen äiti

Meidän naapuroston lapsista akateemisten lapsia on 7 ja ei-akateemisia 8. Akateemisten lapsista ainoastaan yhdellä on joitakin ongelmia. Ei akateemisten lapsilla on mm. ADHD, Asperger, sopeutumishäiriö, paniikkihäiriö (16 v.), kaikenlaista rajattomuutta (tullaan keinumaan toisten omakotitalon pihaan luvatta ym.). Meidän kadun empiirisen otannan perusteella tilanne on siis päinvastoin kuin ap kirjoittaa.

Terveestäkin saadaan sairas kun tarpeeksi rampataan lääkärissä.

Minun tuttavapiirissäni tuo huomio ei päde. Mutta voi olla, että korkeammin koulutetutuilla on enemmän esim. lapsien sairasvakuutuksia, käyttävät lapsia enemmän lääkärissä, puuttuvat helpommin pieneltäkin tuntuviin ongelmiin jne, jolloin lapsia tutkitaankin enemmän.

Monesti henkisen puolen ongelmat korreloivat korkean älykkyyden kanssa. Fiksut vanhemmat myös huomaavat lapsessaan jotain vikaa helpommin, koska he ovat ottaneet selvää asioista. Heidän lapsensa siis saavat diagnoosin useammin kuin duunariperheiden lapset, jotka antavat lasten pyöriä jaloissa asenteella "No se on tuollainen vähän hassu, mut mitäs siitä. Elämä opettaa."

Olen huomannut päinvastaista. Sitä paitsi mitään diagnooseja ei tule ihan helposti!!

Lapseni luokalla suurin osa luokan häirikkölapsista on juurikin näitä akateemisten lapsia.

Lääkäri kyllästyi tekemään terveistä sairaita

Normaaleja vaivoja diagnosoidaan nykyään sairauksiksi, väittää asiantuntijalääkäri Iris Pasternack. Hänen mielestään syynä on kehittynyt teknologia, lääkäreiden kunnia ja lääketeollisuuden edut. Seurauksena taas on ihmisten turha pelottelu.

Pasternackin mielestä tämänkaltainen terveyshysteria kertoo ylidiagnosoinnista. Ilmiö ärsyttää häntä niin, että hän on kirjoittanut aiheesta kirjan. Teos ilmestyy maaliskuussa.

Ylidiagnosointiin liittyy se, että yhä useampi tavallinen vaiva, kuten hiustenlähtö, ylivilkkaus tai vanhempien naisten virtsankarkailu määritellään hoitoa vaativaksi sairaudeksi.

Terveyshysterian Pasternack arvelee johtuvan kolmesta eri syystä. Ensinnäkin, teknologia mahdollistaa sen. Mitä kehittyneemmät laitteet, sitä terveemmistä ihmisistä pystytään löytämään mahdollisesti haitallisia muutoksia.

Toiseksi, lääkärit haluavat tehdä kaikkensa potilaan eteen. Jos potilas ei parane, lääkäri kokee epäonnistuneensa.

Merkittäväksi, mutta vasta kolmanneksi tärkeimmäksi syyksi Pasternack nostaa taloudelliset intressit. On lääketeollisuuden ja yksityisten lääkäriasemien etu, että mahdollisimman moni ostaa heidän tuotteitaan ja palveluitaan.

Vastaanotolleen tulleen kolesterolipotilaan jälkeen Pasternack alkoi vastustaa ylidiagnosointia eli turhaa sairaaksi nimeämistä.

Pasternackin mielestä liiallisesta seulonnasta ja tutkimisesta seuraa turhaa pelottelua.

"Kun terveitä ihmisiä seulotaan, löydetään valtavasti kaikenlaista. Se on kuin Googlen karttaa zoomaisi: mitä lähemmäs menee, sen pienempiä järviä näkee."

http://www.hs.fi/elama/a1422420275584