Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa koiran, minä en
29.01.2015 |
Mies jankkaa koko ajan, että otetaanko koira. Meille on tulossa vauva, enkä todella halua samaan syssyyn koiraa. Olen sanonut, että jos otetaan koira, niin se on sitten miehen vastuulla. Hän kouluttaa sen ja hyvin kouluttaakin niin, että koira ei käy keittiössä, ei kerjää ruokaa pöydästä, kulkee kauniisti hihnassa, jne. Ja hän myös kantaa päävastuun ulkoilutuksesta, varsinkin sitten, kun palaan töihin, en lähde aamuisin koiraa pissittämään.
Mies tähän, että ei hän siitä mitään vastaa eikä ulkoilutuksesta varsinkaan. Vaikka hänellä on joustavat työajat. Mutta silti hinkuu, että koira olisi saatava.
Ihan käsittämätöntä. Hän haluaa koiran jalkoihin pyörimään, mutta ei halua sitten elää koiraihmisen elämää. Mitä ihmettä? Koirahan on paitsi perheenjäsen, minusta myös harrastus siinä mielessä, että jos koiran ottaa, niin jonkun on perheessä myös omistettava aikaa sille koiralle, koulutettava, leikitettävä, jne.
Kommentit (15)
Mies on ongelmajätettä. Ala yksinhuoltajaksi ja ota kiusallasikin sitten koira, kun olet alkanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 12:22"]Etköhän nyt jo itse vastannut kysymykseesi.
[/quote]
Niimpä.
Kummallisen paljon naiset tekee lapsia pikkupoikien kanssa...
Juu ei koiraa tuohon elämäntilanteeseen eikä tuollaiselle hoidolle. Sinullehan se koirakin jää hoidettavaksi. Tiukka ei - tai ainakin ei nyt ainakaan muutaaman vuoteen, ehkä sitten kun lapsi/lapset on isompia (yli 5-v. tai jotain). Ja en ole mikään koiravihaaja vaan itselläkin ollut useampi koira ja kyllä se koirien hoito jää väkisinkin kakkokseksi lapsien tultua eikä samalla tavalla ehdi harrastaa ym. kuin ennen lasten tuloa. Ja kyllä välillä oli todella haastavaa pestä kahta kurahousuvilistäjää ja kahta pitkäkarvaista koiraa kuraisen vaunulenkin jälkeen tai siivota koiran ripulikakkoja kun taapero yrittää tulla mukaan siivoukseen...
Pelkään vaan, että joku päivä mies tupsahtaa kotiin koiran kanssa. Ja todennäköisesti vielä joltain pentutehtailijalta hankitun purenta- tai muu vikaisen pennun kanssa. No, onneksi siskoni rakastaa eläimiä yli kaiken. Siinä sitten pentu muuttaisi kyllä seuraavana päivänä siskoni luo. Ja sisko olisi riemun kiekaleissaan.
Ärsyttää vaan tuo miehen kakaramainen jankkaaminen. Ymmärtäisin, jos hän itse olisi innoissaan sitten harrastamassa sen koiran kanssa agilityä tai rauniokoirajuttuja tai jotain. Mutta ihan vaan koira siksi, kun olisi kiva, että olisi koira, varsinkin, jos sen hoitaisi joku muu...
Siis kyllä minäkin koirista ja eläimistä tykkään. Mutta eläimestä on vastuu ja nyt en ole valmis sellaista vastuuta itse ottamaan, kun on tulossa vastuu siitä lapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvan kanssa ei missään nimessä kannata hankkia samaan aikaan koiraa. Koirakin on "vauva" ja täysin peräänkatsottava pitkän aikaa. Ei olisi oikein vauvaa eikä koiraa kohtaan.
Ei missään tapauksessa koiraa teille nyt. Meille tuli koira, kun molemmat lapset oli koulussa. Minä halusin ja lupasin sen myös hoitaa. Aluksi koirassa on tosi iso homma. Ekat jopa 2 vuotta on työntäyteistä (koira pissaa sisälle aluksi, täytyy ulkoiluttaa paljon, on täynnä tohinaa pentuna). Koira pitää myös kasvattaa hyvin, kävimme pentukursseilla ja muissakin harrastuksissa. Kotona kaikki on pitänyt samaa linjaa. Nyt on huomaamatta käynyt niin, että mieheni ulkoiluttaa koiraa aamuisin, leikkaa kynsiä ja paapottaa enemmän kuin minä. Koirasta on tullut osa meidän elämää, hieno asia meille kaikille. Pikkulapsiaikana en olisi jaksanut tätä. Minulle se oli sellainen "Riesan määrä on vakio", lasten kasvaessa vapautui energiaa, jonka koira täytti. Kun koitran kanssa alkoi olla helpompaa, otimme kissa... (taas miehen vastusteluista huolimatta)....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Relaa vähän, kyllä se into siirä laantuu, kun vauva syntyy. Otatte koiran sitten kun lapsi on 10v.
Tuollaiset asiat täytyisi tajuta jo kun parisuhteeseen ryhdytään. Mulle mies joka ei haluaisi koiraa olis täysi turn off. Tämän selvitänkin ekoilla treffeillä :)
Minulla on aina ollut koira ja tulee olemaankin. Onneksi löytyi mies joka rakastaa koiria :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 12:37"]
Tuollaiset asiat täytyisi tajuta jo kun parisuhteeseen ryhdytään. Mulle mies joka ei haluaisi koiraa olis täysi turn off. Tämän selvitänkin ekoilla treffeillä :) Minulla on aina ollut koira ja tulee olemaankin. Onneksi löytyi mies joka rakastaa koiria :)
[/quote]
ja toki dumppaat koiran sitten miehesi hoidettavaksi ja itse lähinnä pörröttelisit sitä, kuten ap:n mies aikoo tehdä.
Siis minusta se koira on ok, jos mies kantaa siitä vastuun. Kun on aika selvää, että päävastuu lapsesta tulee ainakin aluksi olemaan minulla. Ja todella, lapsen pitäisi olla ainakin sellainen 5v, että koiran voisi ottaa.
Jos mies sanoisi, että ottaa koiran ja hoitaa sen alussa täysin - ottaa esim. päiväksi töihin mukaan, minkä voisi hyvin tehdä useimpina päivinä - niin en sanoisi mitään. Mutta kun hänellä lähtökohta se, että koira olisi kiva, mutta hän ei halua nähdä mitään vaivaa sen eteen, niin ei.
Miehellä ei koskaan edes ole ollut koiraa. Minulla on ollut joskus nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 12:41"]
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 12:37"]
Tuollaiset asiat täytyisi tajuta jo kun parisuhteeseen ryhdytään. Mulle mies joka ei haluaisi koiraa olis täysi turn off. Tämän selvitänkin ekoilla treffeillä :) Minulla on aina ollut koira ja tulee olemaankin. Onneksi löytyi mies joka rakastaa koiria :)
[/quote]
ja toki dumppaat koiran sitten miehesi hoidettavaksi ja itse lähinnä pörröttelisit sitä, kuten ap:n mies aikoo tehdä.
[/quote]
No juuri tuolla tavalla minä oletan käyvän. Mies pörröttelisi koiraa ja ruokkisi sitä kiusallaankin ruokapöydästä, kuten tekee tuttavien luona, joilla on koiria. Vaikka kaikki kieltää. Sitten meillä olisi sellainen kouluttamaton, ylienerginen koira, joka kiipeilisi seinille, kun kukaan ei leikkisi sen kanssa tarpeeksi.
Paitsi, että jos sellainen ilmestyy meille, niin se muuttaa sitten siskoni luo. Joka on ihan eläinpöpi ja leikittäisi ja kouluttaisi sen koiran nievuksiin. :)
On sulla melko vastuuton mies. Onnea vaan vauvan kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 12:37"]
Tuollaiset asiat täytyisi tajuta jo kun parisuhteeseen ryhdytään. Mulle mies joka ei haluaisi koiraa olis täysi turn off. Tämän selvitänkin ekoilla treffeillä :) Minulla on aina ollut koira ja tulee olemaankin. Onneksi löytyi mies joka rakastaa koiria :)
[/quote]
Ja mielestäsi koira pitää ottaa samaan syssyyn "synnytykseen menon ohessa"?
Meillä mies vinkui myös, ja 8 vuoden kinuamisen jälkeen suostuin. Ihmettelin kun oli ostotilanteessa niin iloinen siitä, että koira tuli minun nimiin. Selvisikin pian: "En mä ainakaan nyt mene ulos sen kanssa, kun sataa. Turkki on kauhean paha hoitaa. Siivoo vaan itse nuo ripulipaskat, ei koira minun ole, SINUN NIMILLÄ on ja sinähän sen halusit". ?????
Oma vastineeni oli olla hankkimatta lapsia. Tämä taulapää kun olisi niitäkin halunnut. Arvaan jo millainen kohtaloni olisi ollut yksin kaikesta vastatessani. Mulla onneksi on tytär, miehellä nuoruuden humalaisen elämän tuloksena pari tuntematonta lasta jossain maailmalla. Tasan on puntit. Ja ihan oma on syy, kikkelis kokkelis, mitäs läksin.
Etköhän nyt jo itse vastannut kysymykseesi.