Taidan tarvita apua. Olin onnellinen, ja sitten tapasin jonkun. Elämäni romahti.

Olen 28 vuotias. Arki oli ihan mukavaa yksinoloa, hyvä työ, vapaa-ajalla viihdettä riitti ihan okei.

Sitten tapasin jonkun kivan, hauskan ja mukavan. Olin jo pitkään ajatellut että kohta rupean taas seurustelemaan, pitkän tauon jälkeen. Miksei aloittaa nyt, kun joku löytyi?

Muutaman tapaamisen jälkeen tajusin jotain joka romahdutti kaiken. En ole kiintynyt tähän ihanaan, hauskaan ihmiseen. En edes tunne tarvetta nähdä häntä. En tarvetta koskettaa. Huomasin, että olin toiminut täysin sen muistikuvan mukaan, mikä minulla oli edellisistä suhteista. Todellisuudessa, en tunne mitään. On kuin hän olisi vain monimutkainen esine.

Olen aivan rikki. Kun tämä tapahtui, muistin että joskus vuosia sitten en yksinkertaisesti enää tuntenut lähimmäisyyden kaipuuta, joka rakkauteen johtaa. En ajatellut asiaa silloin, koska en tahtonut seurustella vielä.

Nyt pelkään. Pelkään aivan hillittömästi. En voi enää kirjoittaa. En tiedä mitä tehdä. Pitää lopettaa, joku näkee että itken.