Rehellisesti: ostatko lapsellesi vain sinua miellyttäviä vaatteita?

En osta maastokuvioita, liekkejä tai suomenleijonia vaikka mikä olisi. Toivottavasti poika ei ala niistä tykkäämään.. Muuten saa kyllä olla mukana valitsemassa, esim. niin että minä päätän että ostetaan muutama uusi t-paita kesäksi, ja mene hyväksi tietämäni merkin verkkokauppaan, ja niistä mitä siellä näkyy saa poika toivoa mieluisia

Olen käynyt poikani kanssa vaate ostoksilla siitä lähtien kun oli puolitoista vuotias. Hän saa valita kolme paitaa ja kolmet housut ja bokserit sekä paketin sukkia kesällä+ talvella. Lisäksi haetaan ulkovaatteet +kengät syksyllä ja keväällä. Pikkuveli joutuu tyytymään vielä veikan valitsemiin perintöihin mutta jos ilmaisee halunsa vaikuttaa vaatteisiin niin sitten käyn hänenkin kanssa shoppailemassa.Lisäksi saavat lahjaksi sukulaisilta vaatteita. Juhlavaatteet valitsen minä.

Annan valita tiettyyn pisteeseen asti.

Ostin niin kauan kunnes lapsi alkoi itse kiinnostumaan vaatteista. Jossain 6 vuoden hujakoilla mun lapsille alkoi tulemaan hieman omaa makua. Yksi lapsista antoi mun hankkia kaikki vaatteet n. 6 luokalle saakka. Toisen maun opin tuntemaan aika äkkiä ja hänelle kelpaa mieluummin mun ostamat vaatteet, jos se tarkoittaa sitä ettei hänen tarvitse raahautua kauppaan.

Vieläkin kieltäydyn tietttyjen vaatteiden ostosta, vaikka vanhin lapseni on jo 17 v. Harvoin tosin sellaista tapahtuu, mutta aina joskus.

Päätin pukeutumisesta täysin niin kauan kun lapsia ei kiinnostanut. Esikoinen on nyt 4 ja haluaa vaikuttaa. Valitaan yhdessä vaatteita niin, että voidaan ostaa vaikka spiderman paita, mutta ei sitä kaikkein räikeintä. Joskus toki ostan juuri sitä mitä lapsi kovasti toivoo, mutta ulko- ja juhlavaatteissa olen aika yksinvaltias.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 15:09"]Päätin pukeutumisesta täysin niin kauan kun lapsia ei kiinnostanut. Esikoinen on nyt 4 ja haluaa vaikuttaa. Valitaan yhdessä vaatteita niin, että voidaan ostaa vaikka spiderman paita, mutta ei sitä kaikkein räikeintä. Joskus toki ostan juuri sitä mitä lapsi kovasti toivoo, mutta ulko- ja juhlavaatteissa olen aika yksinvaltias.
[/quote]

Ja siis yksinvaltias niin, että valitsen muutaman vaihtoehdon joista lapsi siis saa kyllä valita mieleisensä. Minä kuitenkin ensin kartoktan ne vaihtoehdot.

Kyllä mun lapsi on aika pienestä saanut valita, ainakin paitansa kuvion, jos nyt ei ulkovaatteita. Mutta lapsi on aina ollut minua konservatiivisempi. 

3-vuotiaana aloin kysyä, että olisko tämä kiva jne.... ulkovaatteista kysyn minkä väriset haluaa ja sitten etsin (netistä) muutaman vaihtoehdon joista valitsee. Kengät ostan kyselemättä malleista... lapsihan haluaa ne marketin vilkkuvat tennarit ja krokskopiot.

Pipot, hanskat yms ostan omatoimisesti vain ulkovaatteisiin sopivat ja muutamia toiveita olen täyttänyt. Esim ostettiin kypäräpipo kun lapsi sellaista toivoi, vaikka omasta mielestä ne on hankalia ja hiostavia.

Tunnen lapsen maun, että huteja ei juuri tule. Nettitilaukset tehdään nykyään yhdessä (lapsi ekaluokkalainen). Hän on lähinnä tarkkana vain siitä, että vaatteet on pinkit.

Lapset (tyttö ja poika) ovat alakouluikäisiä, eikä kumpaakaan kiinnosta kaupoissa vaeltelu pätkääkään. Äiti ostaa ja valkkaa. Tiedän kyllä, mitä eivät suostuisi päälleen pukemaan, mutta kauhean kranttuja eivät ole. Tärkeintä tuntuu olevan, että vaatteet ovat mukavat päällä. Ne, mitkä ovat jääneet käyttämättä, ovat yleensä kiristäneet tai kutittaneet, ulkonäkö ei ole ollut esteenä. Toisaalta, mulla onkin mielestäni aika hyvä maku. :) Ja lapset saavat näyttää ikäisiltään, ei tarvi olla mitään tyyli-ikoneita tai sopia sisustukseen.

Heti kun lapsi on osannut mielipiteensä sanoa, se on jollain tavalla otettu huomioon, mutta päätöksen teen aina minä ja on tiettyjä asioita, joissa en jousta. Hinta, laatu, käytännöllisyys ja asianmukaisuus on niitä asioita, joista minä päätän aina. Tiettyjen raamien sisällä lapsi voi valita esim. värin. Voin ostaa lapsen toiveesta eri värisen paidan kuin mikä minusta olisi se nätein vaihtoehto. Esim. jotain liian paljastavaa tai liian aikuismaista pikkutytölle ei osteta, vaikka kuinka sitä haluaisi.

Silloin kun olivat pieniä minä tein pääasiassa valinnat. Nyt kun ekalla ja tokalla, alkaa neitosilla olla jo omaa makua. Parei kysyä mielipidettä, ettei jää kaapin perälle pitämättömiä. Eli annan valita, mutta tietyissä raameissa. Esim. talvitakkia kun ostetaan en osta sitä ihqua glitteristä pusakkaa vaikka kuinka vinkuisivat koska sen pitää olla kuitenkin lämmin ja kestävä takki.

Käytännössä meillä menee niin, että minä kartoitan kaupassa, mitä on tarjolla ja valitsen esim. 2 tai 3 sopivaa vaihtoehtoa, joista sitten kysyn, mikä miellyttää eniten. Eli teen esivalinnan itse ja tietystä valitusta joukosta lapsi saa valita ja sanoa mielipiteensä.

ostin joitain vuosia, kunnes lapsi alkoi ilmaista omaa tahtoaan pukemisessa. sehän niitä vaatteita pitää, joten esim päiväkodissa on prinsessa&poni&hello kitty-paitoja ja mekkoja.

Yhdessä valitaan teini-ikäistenkin kanssa. Minä päätän hintaluokan, ja sen, onko vaate tarpeen (omilla säästöillään voivat ostaa muut) ja lapsi saa esittää toiveita sitten näiden raamien sisäpuolella. Mutta toki vaatteen täytyy olla minun silmiinikin järkevä, esim ei liian paljastava tai talvella ei riittävän lämmin.

Tyttö 4 saa päättää mitä laittaa. En halua väkisin pukea mustaan (niin kuin itseni), mutta välillä kyllä yritän hillitä sen sekamelska yhdistelmiä.

On järkevää ja kaukaa viisasta ostaa lapsille juuri niitä "kauheuksia" kuin he itse tahtovat.

Lapsena olin aina ylipukeutunut rimssuihin, rusetteihin, hörhelöihin... Aikuisena ei tosiaan kaipaa mitään bling-blingiä kun on prinsessana saanut viettää lapsuutensa!

Tyttö oli 1,5v kun kaupan kärryssä istuessaan tarttui Hello Kitty -paitaan eikä irroittanut otettaan. Hieman oli haastetta saada se 134cm vaate vaihdettua sopivampaan kokoon. 

Mutta paita ostettiin, kun tyttö ekan kerran aiheeseen mielipiteensä "kertoi". Paita on vieläkin säilössä muistolaatikossa :)

Siinävaiheessa kun lapsi jaksaa olla kiltisti vaatekaupassa "valikoimassa" niin saa vaikuttaa myös itse valintoihin. Mutta jos ollaan tarvittu vaikkapa talvitakki niin en osta rimsumekkoa vaikka lapsi sen olisi halunnutkin. Pieni lapsi ei välttämättä myöskään ymmärrä automaattisesti minkäväriset, kuosiset jne vaatteet sopii yhteen.

Tyttö sai kuitenkin osallistua päätöksiin n5v alkaen mutta poika on osallistunut tosi harvoin. Väkisin oon saanut rahjata hänet kauppaan esim pukua t kenkiä ostamaan. (On nyt 18v ja pääosin minä ostan yhä hänen vaatteensa.) Tosin välillä oon ommellut hänelle muutaman omituisen "punkkari-asun" jonka on esityksiinsä tarvinnut. Eli hän selittää mitä tarvitsee/haluaa ja mä sitten yritän toteuttaa sen jos mahdollista on.

Itse annan lapsen valita minua miellyttävistä neutraaleista vaihtoehdoista. Tietenkään en lasta pakota pukemaan vaatetta mistä hän ei pidä, koska omassa lapsuudessa se oli todella kamalaa.

Ei. Käyn alennusmyynneissä ja ostan kivoja mistä on oikea koko saatavissa. Lapsi on laiha, joten joudun valitsemaan kapeista malleista. Valikoima ei siis ole kovin suuri, mutta hyvin ovat kelvanneet. Joskus jos löytyy joku hänestä hieno tee-paita, niin ostan sen kyllä. Jos hinta on alle 13 €. Kengät valikoin minä. Haluan että ovat nahkaa tai kangasta. Etsin parhaan hinta laatusuhteen ja ostan netistä. Ostan yleensä merkkituotteita ja saatan käydä outleteissä. Hän itse ei ymmärrä/kiinnosta vielä merkit. Ostan nikea, adidasta, armania, conversiä, benettonia, stadiumilta, hm tai zaraa esim. Poika on 11 v.