Rehellisesti: ostatko lapsellesi vain sinua miellyttäviä vaatteita?

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 15:02"]

Lapsi haluaisi kaupasta värikkään spiderman paidan, muttet suostu sitä hänelle ostamaan, koska kuosi ja väri eivät miellytä SINUA. Päädyt sitten hillitympään raitapaitaan ja lastasi harmittaa.

Minkä ikäisen lapsen annat valita kaupasta mieleisensä vaatteet?

P.S itseäni henk.koht ärsyttää äidit, jotka pukevat lapsensa seesteisiin ja värittömiin vaatteisiin (valkoinen, harmaa, musta, beige, ruskea) sävy sävyyn kodin sisustuksen ja omien vaatteidensa kanssa.

[/quote]

pienempänä valitsin itse. koululaisena vaikuttaa jo tytön omat halut. Turha ostaa vaatteita joista toinen ei tykkää, koska jäävät käyttämättä. Tosin kaikkia rytkyjä en hyväksy enkä mitään merkkituotteita tai älyttömän kallita. Vaatteessa pitä olla jotain erikoista kuitenkin. Perusjumppereita en osta.

Olen antanut valita sitten kun lapsi on osoittanut jotain kiinnostusta vaatteita ja eri vaihtoehtoja kohtaan. Joitakin vaihtoehtoja rajaan pois, jos vaikuttaa siltä että vaate ei kestä mitään (printti joka halkeilee heti, ohjeessa 30 asteen hienopesu vaikka kyseessä perus arkivaate jne.), mutta ulkonäön takia en ole kieltänyt valitsemasta mitä haluaa.

No totta kai ostan itseäni miellyttäviä vaatteita. Lapsi on vielä niin pieni, ettei välitä mitä päällä on. En haluaisi myöhemminkään ostaa mitään hellokittycarsbarbi-vaatteita, vaan pyrkisin löytämään jonkun kompromissin.

Miksi sinua häiritsee se, että lapsillani on kauniit ja sopivat vaatteet eikä glitterkimalteisia hello kitty vaatteita?

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 17:03"]

Miksi sinua häiritsee se, että lapsillani on kauniit ja sopivat vaatteet eikä glitterkimalteisia hello kitty vaatteita?

[/quote]

Eihän se meitä haittaa. Ehkä lastasi häiritsee tulevaisuudessa se, että äiti päsmäröi vaateasioissa.

Minä olin äidin "kiltti tyttö" ja hän osti minulle jatkuvasti villapaitoja ja selkeästi sellaisia vaatteita mistä hän tykkäsi. Vasta kaksikymppisenä minulla oli varaa ostaa vaatteita ja näyttää itselleni eikä äidilleni.

Kaikki täällä vakuuttavat että ottavat lapsen mielipiteen huomioon mutta rivien välistä kyllä olen tulkitsevinani, että aika lailla ne mielipiteet ohjaillaan haluttuun suuntaan. Miksi? Mitä kammottavaa on siinä, että lapsi pitää räikeitä ja itselleen mieluisia vaatteita, jos ne ovat ikäiselleen sopivia ja lapselle mieluisia?

Oma äitini antoi myös minun valita ja koko ikäni olen ollut todella epävarma valitsija. Aina kun ostin vaatteen, tuli olo, että olin päätynyt virheratkaisuun enkä oikeastaan pitänyt niistä vaatteista, joita minulle hankittiin. Vasta aikuisena tajusin miettiä, miten ostostilanteet menivät ja ainahan se homma meni niin, että kun löysin jotain ihanaa, äiti toi jonkun toisen ja sitten ohimennen ja tietyillä sanavalinnoilla onnistui kääntämään pääni ja kotiin päädyttiin sen äidin valitseman kanssa ja korostetusti kerrottiin isälle, että taas tyttö valitsi vaatteensa aivan itse. En edes murrosiässä oikein tajunnut kyseenalaistaa tätä äidin kaavaa vaikka pienessä tuittuilussa muutama omakin vaate meni läpi.

Pitkään uskoin, etten osaa valita vaatteita, kun alan niitä aina inhota jo ensimmäisen käytön jälkeen. Se vaikutti myös itsetuntoon. Olen edelleen aikuisena epävarma ja huomaan etsiväni sen ensimmäisen miellyttävän vaihtoehdon tilalle jotain, josta äitini pitäisi. Olen kaveripiirissäkin se, joka ei osaa sisustaa ja joka ei osaa pukeutua, sille on vitsailtu aina, kun kaveriporukka koostuu ala-astekavereistani.

Omat lapseni kulkevat spiderman- ja cars-paidoissa, koska niistä pitävät. Ostin pitkään itseäni miellyttäviä vaatteita (yksivärisiä, raidallisia) mutta noin 3-vuotiaasta lähtien ovat osanneet jo ilmoittaa ,mistä pitävät. Jos lapsen omaa valintaa ei murskata, hän osaa myös arvostaa omaa makuaan. Lapseni antavat minun edelleen valita suuren osan vaatteistaan ihan vain siksi että en arvostele heidän valintaansa enkä yritä ohjailla heitä. Vanhemmalla lapsella on ne aidot crocsit ja pienemmällä marketin spidermanfeikit. Pienempi sai vilkkuvat lenkkaritkin, kun niin tahtoi, tosin märemmällä kelillä käytetään muunlaisia.

Kannattaa olla tarkkana, ettei omalla ylivertaisuudellaan murskaa lapsen itsetuntoa, kun äiti aina tietää parhaiten. Hienovaraisetkin vihjeet menevät lapselle perille ja hän tajuaa, ettei hänen makuaan arvosteta.

Lapsi on 4 vuotias ja käyn kaupoilla yksin ja ostan mitä haluan. Kotona olevista vaatteista lapsi saa päättää mitä päälleen laittaa. Jotkut vaatteet jäävät käyttämättä, mutta yleensä on kelvannut. 

25:llä on tarinassaan ajattelemisen aihetta!

Meille ei silti tule niitä markettivälkkyjä tossuja, tosin lapsikin tietää perineensä äidin ongelmajalat, jolloin ei voi päivittäin käyttää jalalle huonoja kenkiä.... Eikä kaksia osteta ellei kaksille ole oikeasti käyttöä. Niistä laadukkaammista saa sitten valita juuri niin pinkit

ja kimaltavat kuin löytää.

Itse olen pyrkinyt perustelemaan kieltäytymiseni ja lapsi on joskus myös onnistunut perustelemaan toiveensa siten, että olen muuttanut mieleni :)

6 vai mikä se ny oli

Meillä 4v. ja 8v. saavat itse päättää vaatteensa. Minä katson että ne ovat säänmukaiset ja hinta kukkarolle sopiva. 

Näin ollaan tehty siitä lähtien kun kummallakin alkoi olla mielipide vaatteista. 

5-vuotias poika on tähän asti pukenut mitä olen valinnut, on kyllä tykännyt värikkäistä ja kuviollisista eniten mutta kaikki kuitenkin kelvannut. Nyt yhtäkkiä muuttunut "isoksi pojaksi", katsoo tarkkaan vaatteitaan, toivoo esim. Star Wars -paitaa ja farkkuja, ei kelpuuta poliisiautopaitaa koska se on liian vauvamainen. Otan tietysti toiveet huomioon nyt kun niitä on, mielelläni ostan lapselle mieluisia vaatteita. Hain näköiset välkkycrocsitkin löytyy

Vielä en oo paljon mitään ostellu (rv 20+3) mutta katoin vähän pitkään jotai ralph lauren vaivan toppapukua joka oli täysvalkoinen kultasilla yksityiskohdilla ja pitkäkarvaisella hupun vuorella, maksoi jotain 100€. Näytti joltain 15v teinin suunnittelemalta. Ite tykkään että lasten vaatteet ovat lapsen näköisiä eikä mitään kopioita aikuisisten vaatteista.

No itse lapsi haluaa hillitympää meillä...