Lue keskustelun säännöt.
En tunne kuuluvani mihinkään
17.02.2015 |
En Suomeen enkä muuallekkaan. En tiedä mikä on kotimaani. Olen syntynyt Suomessa, mutta asunut täällä vain reilut neljä vuotta elämästäni. Äitini on suomalainen ja isäni hollantilainen. Olen asunut seitsemässä eri maassa elämäni aikana isäni työn takia. Nyt asun Suomessa, olen asunut vuoden verran. Vanhempani erosivat pari vuotta sitten. Olen 20-vuotias enkä vain tiedä mihin kuulun. Nyt käyn täällä koulua ja käyn töissä opintojen ohella. Lapsuuteni ja nuoruuteni oli kyllä onnellinen eikä minulta puuttunut materiaa tai rakkautta. Kavereita minulla on monessa maassa, mutta tapaamme niin harvoin. En osaa kuvitella tulevaisuutta Suomessa, mutta en myöskään tiedä missä muualla se voisi olla. Myöskään isäni kotimaassa en ole montaa vuotta asunut, siellä on kyllä iso suku, johon pidän paljon yhteyttä, kun taas suomalaisia sukulaisia minulla on vain muutama. Suomessa minulla on alkanut olemaan kavereita vasta nyt, kun olen päässyt opiskelupiireihin.
Kommentit (2)
TAi sitten olet kotonasi kaikkialla? Kaikkihan me olemme yhteydessä toisiimme jollain tavalla ja ulkopuolisuudentunteesta on mahdollista päästä eroon. Sen sijaan että katsot ulospäin, keskity sisimpääsi. Home is where the heart is.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sitten täytyisi kuulua johonkin? Itse en myöskään ole tuntenut ikinä olevani mihinkään paikkaan kuuluva, mutta koen sen vain vahvuudeksi. Se, etten ole erityisen kotonani missään, tarkoittaa etten myöskään tunne vierautta ja koti-ikävää missään. Viihdyn missä satun olemaankin.