Lue keskustelun säännöt.
Noloa, tiedän, mutta olen kateellinen siskolleni!
28.01.2015 |
Tää on todella turhauttavaa. Olen kateellinen, siis oikeasti kateellinen siskolleni, koska hän on niin paljon pidempi, laihempi ja kauniimpi kuin minä.
Ennen tää ei mua haitannut ja en ole ollut aina kateellinen, mutta nyt muutaman p*skan parisuhteen jälkeen oma itsetunto huonona ja puran kaiken siskooni. Kaikki mun entiset ja myös nykyinen mies on maininnut, vaikken ole erikseen kysynyt, että siskoni on todella kaunis/kuuma jne.
Olen paljon paremmin kouluttettu ja tienaan enemmän olen sosiaalisempi jne, silti kadehdin siskoani, vaikeki ulkonäöllä loppupeleissä olekkaan väliä.
Sisko on todella kiltti ja suloinen, kaikki pitävät hänestä vaikkei hän olekkaan mikään uraohjus/elämässään menestynyt.
Miten pääsen tästä tunteesta eroon, ennen kuin myrkytän välit siskooni lopullisesti? :( Olen huomannut, että tahallani kettuilen siskolleni ja pyrin mollaamaan häntä, puran häneen omaa katetutta ja pahaaoloani, vaikken haluaisi näin tehdä :(
Kommentit (5)
Nuo tunteet voisi mennä helpommin ohi, jos hyväksyt että ne taitaa olla melko normaaleja. Meillä ainakin on sisarkateutta vielä aikuisenakin, en tykkää jos sisko saa huomiota esim.ulkonäöstä, vaikka olemme hyvin erityyliset eikä olekaan ihme että joku joka tykkää kai enemmän hänenlaisesta ja joku toinen munlaisesta. Kai se on vaan niin että se osuu lujaa, koska sisko on vähän enemmän sama kuin sinä mutta ei sinä. Siis äh, huonosti sanottu, mut tajusitte varmaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ole kateellinen siskollesi. Älä ainakaan ala nälvimään hänelle sen takia ja pura pahaa oloa häneen. Se tulee vaikuttamaan väleihinne aina. T. Kateellisen siskon sisko
Sama homma, paitsi siskoni on paremmin koulutettu ja nälvii mua....
Minä olen meistä siskoksista se nuorempi ja kauniimpi. Oikea rämäpää joka on elämässään seikkaillut ja ehtinyt tehdä kaikkea ennenkuin lapset hankin.
Siskoni on se järkevä, hyvin koulutettu ja nuorena lapset / avioliiton / parisuhteen hankkinut.
Jossain vaiheessa olin tuhottoman kateellinen kun sisko jaksoi aikuisiällä vielä opiskella lisää, sai stipendejä ja pärjäsi. Olimme yhdessä kyseisessä koulussa ja minä jätin kesken koska en pärjännyt. Sisko sai kehuja ja jossain vaiheessa tein kaikkeni jotta saisin osan huomiosta. Älysin viimein, kun asiat alkoivat olla jo pitkällä, kertoa siskolleni että minulla on mitätön olo ja purin kaiken hänelle.
Saimme asiat puhuttua ja tajusin että ne asiat, joissa hän oli hyvä, eivät olleet omia vahvuuksiani, vaan minulla oli omat huippujuttuni. Välit olivat todella lämpimät avoimen keskustelun jälkeen :) nykyään välit ovat etäiset ja viileät, tosin ihan vain vuosien erkaantumisen myötä.. Pitääkin kai alkaa soitella useammin, ikävä tuli kun hänestä kirjoitin.
Ole siis avoin, anna siskollesi mahdollisuus ymmärtää.
Hyvä että tiedostot tilanteen. Nyt päätät olla nälvimättä siskollesi, ei hän ole syyllinen ongelmiisi.