Lue keskustelun säännöt.
Lapset vuoden ikäerolla
29.12.2014 |
Eli meille tulossa toinen lapsi keväällä ja ikäeroa pojille tulee noin vuosi. Miten te muut olette selvinneet arjesta, minkä vaiheen koitte raskaimmaksi vai koitteko koko ajan, että oli hyvä kun lapsilla noin pieni ikäero?
Kommentit (4)
Meillä on kahdella vanhimmalla eroa vähän yli vuosi. Ensimmäinen vuosi kahden kanssa oli työläs, mutta sitten helpotti todella nopeasti. Lapset leikkivät yhdessä ja oppivat kilvan toisiltaan. Pikkukolmosen synnyttyä 2 vuoden kuluttua kaikki sujui edelleen vaivattomasti, isommat leikkivät imetysajat tai luettiin satuja. Suosittelen kyllä näin 20 vuoden jälkeenkin. Perhepaketti on tiivis ja lapset edelleen hyvin läheisiä keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 09:35"]Hyvin on mennyt - ja pitkän päälle ollut helpompaakin (sekä lapsille paljon antoisampaa) kuin pitkillä ikäeroilla. Terveisin lapsensa vuosina -84,-85, - 87, -89, -91, -92, -97 2003 ja 2004 saanut.
[/quote]
Luoja mikä katras! Toivottavasti olet onnellinen etkä valittaja tyyppiä.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 09:35"]
Hyvin on mennyt - ja pitkän päälle ollut helpompaakin (sekä lapsille paljon antoisampaa) kuin pitkillä ikäeroilla. Terveisin lapsensa vuosina -84,-85, - 87, -89, -91, -92, -97 2003 ja 2004 saanut.
[/quote]
Millä perusteella arvioit, että helpompaa ja lapsille antoisampaa? Sinullahan ei ole siitä kokemusta.
Mietin, kuinka antoisaa on ollut lapsillesi, kun lapsi nro 6 on syntynyt. Sinulla on ollut 1-vuotias, 3-vuotias, 5-vuotias, 7-vuotias ja 8-vuotias. Kuinka paljon sylittelyä, halia, omaa aikaa ja antoisia keskusteluja se 5-vuotias on saanut sinun perheessäsi, kun verrataan perheeseen, jossa on se 5-vuotias ja vauva? Millä tavalla se oma 5-vuotiaasi on suhtautunut vauvaan, kun niitä vauvoja on hänen elinaikanaan ollut jo kaksi muutakin ja nyt siis se kolmas ja joka kerta äidin aika menee siihen vauvaan ja yhä pienempi pala jää hänelle? Sen sijaan se toinen 5-vuotias, jolle se pikkusisarus on ensimmäinen, saa varmasti paljon enemmän irti tästä uudesta sisaruksesta kuin omasi, koska hän on se iso äidin keskustelukaveri ja apuri, vauva se hoidettava, jota yhdessä hoidetaan. Äidin aika jakautuu tasan kahden lapsen kesken, joten en näe vain yhtälössäsi sitä mahdollisuutta, että oma lapsia tehtaileva ratkaisusi olisi millään tasolla antoisampaa lapsille tai helpompaa. Se on vain oma itsekäs käsityksesi, kun lapsen voi lykätä niiden koululaisten kontolle pihalle ja itse voi keskittyä jälleen yhteen vauvaan
Puhun omasta kokemuksestani. Minä olen ollut tuosta paletista se 5-vuotias, joka oli liian pieni koululaisten touhuihin ja liian iso äidin huomioon. Kun niitä taaperoita on pari ja vielä se vauva, niin leikki-ikäinen sai suukon ja halin vasta nukkumaanmennessä eikä silloin ollut aikaa kuunnella sen lapsen murheita, toiveita ja ajatuksia, kun niitä suukoteltavia oli monta muutakin.
Omat lapseni (3 kpl) ovat isoilla ikäeroilla. Vanhin on nyt 8-vuotias, seuraava 4- vuotias ja vauva syntyy ensi vuoden alussa. Lapset eivät hoida toisiaan, leikkivät tosin, mutta kummallakin on myös omia kavereita naapurustossa. Kumpikin lapsi saa huomiota ja aikaa moninkertaisesti verrattuna lapsuudenperheeni, vaikka oma äitini olikin hyvä äiti. Hän piti vauvoista, kasvatti meidät lapset hyviksi kansalaisiksi mutta koko ikäni olen kaivannut huomiota äidiltäni - jopa nykyäänkin. Äidilläni on kotona vielä kaksi murrosikäistä lasta ja lastenlapsia hänellä on minun lapseni mukaanlaskettuna 20 ja lisää on tulossa. Hän yrittää olla hyvä isovanhempi mutta eihän se aika riitä. Nimet menevät sekaisin ja lapsetkin saattavat vierastaa, kun mummo ei ole arjessa läsnä. Hoitoapua hän on antanut isommille lastenlapsilleen mutta esim. itse en ole lastani hoitoon vienyt, koska äitini käsitys hoitamisesta on tosiaan se, että isommat katsovat pienempiään.
Lasteni toinen isovanhempi, mieheni äiti, on aktiivinen mummo, vaikka hänelläkin on neljä lasta ja 7 lastenlasta. Hänellä riittää aikaa kaikille lastenlapsilleen, vanhimmat ovat kuten oman äitinkin lastenlapset jo murrosikäisiä mutta kun niitä lastenlapsia on vähemmän, kohtaa se lapsi ja isovanhempi aivan toisella tasolla.
Se, että lapset toimivat sisarustensa leikittäjinä ja hoitajina, ei ole antoisampaa ja helpompaa kuin vain sinulle.
Hyvin on mennyt - ja pitkän päälle ollut helpompaakin (sekä lapsille paljon antoisampaa) kuin pitkillä ikäeroilla. Terveisin lapsensa vuosina -84,-85, - 87, -89, -91, -92, -97 2003 ja 2004 saanut.