Kun luet iltasadun lapsellesi...

Kyllä. Örkkien ja Klonkun näyttely tekee pitemmän päälle kipeää kurkussa.

joo, kyllä esiinnyn :D meillä kaks vuotiasta voi joskus juksata skippaamalla lauseen sieltä, toisen täältä, tosin ei hän itekkään jaksa pitkiä satuja kuunnella kokonaan. joskus saatan "vahingossa" myös kääntää kaksi sivua kerralaan *huippumutsi* :D hauskaa myös, että hän ihastui meidän vauvan joululahjaksi saatuun vauvakirjaan, jossa on se 5 paksua sivua ja yhteensä joku kymmenen sanaa, ni tyttö haluaa, että se luetaan joka ilta :D

Kaikkea niitä.

Eli luin sadut näytelllen, ja siinä vaiheessa, kun unihiekkaa meni jo niii paljon silmiin, että tarkkavaisuus jo lerpahtaa saatoin "vahingossa"ohitttaa parri sivua. 

Lapsile voi myös laulaa, eivätkä ole kovin tarkkoja siiitä,  meneekö laulu ihan nuotileen. Meillä on ainakin laulettu unilaulu aina jonnekkin 14.v  asti.

Juu, sehän on hauskaa. Mutta toisaalta nukkumatti tulisi nopeammin kun lukisi oikein monotonisesti iltasadun :)

En varsinaisesti, mutta luen muuten mielenkiintoisesti painottaen.

Ei omia lapsia, mutta kun pikkuveljilleni luin, en kyllä näytellyt ääniä juurikaan. Puherepliikit luin eri vähän eri tyylillä kuin kertovan tekstin, mutta en tehnyt mitään römeitä ääniä tai kimitystä. En kuitenkaan muistaisi miltä kenenkin ääni on aiemmin kuulostanut. Lisäksi se vie mielestäni huomion liiaksi pois siitä, mistä henkilö puhuu. Tekstissä kuitenkin lukee, millä äänellä puhe puhutaan, sen saa päätellä kukin päänsä sisällä.

Tarinoita en halunnut ikinä lyhentää. On helpompaa vaan lukea kaikki kuin miettiä, mistä kohtaa skippaisi ja mistä jatkaisi, jotta tarinan rakenne säilyisi hyvänä.

Joskus joo vähän, mutta harvemmin tulee "elämöityä" kuitenkaan! :) Olen itte siinä vaiheessa jo sen verran väsynyt että eläytyminen on suht maltillista.