Jätänkö miehen, jonka en koe rakastavan "tarpeeksi"?

[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 17:27"]

Ei juo. Ei polta. Ottaa huomioon ja on ihana kaikin puolin. Meillä on paljon samankaltaisia intressejä. Tuttu ja turvallinen ja ollaan oltu todella pitkään yhdessä. Mutta tuntuu, ettei mies rakasta minua. Ei sillä tavalla, kuten toivoisin parisuhteessa puoliskon rakastavan. On se välillä kummitellut mielessä aikaisemminkin, mutta tänään se iski sitten vähän liian kovasti, että rakastaako tämä mies minua ihan oikeasti vai onko hän vain kiintynyt minuun. Olen tätä mieheltäkin kysynyt useampaan kertaan ja sanoo rakastavansa. Mutta se ei vain näy. Mies ei sano oma-aloitteisesti rakastavansa minua.
Me ollaan suunnitellu naimisiinmenoa pitkään. Nyt viimeiset pari kolme tuntia tänään olen oikeasti ajatellut, että mitä jos vain tyhjentäisin asunnon omista tavaroistani ja lähtisin.
Olen aina pelännyt sitä, että jos sanoisin, että haluaisin erota ja kertoisin hänelle siitä, hän ehkä itkisi ja sitten lopulta vain myöntyisi, että okei, mene vain. En näe hänessä paloa pitää minusta kiinni.
Kaikista inhottavimmalta se tuntuu, kun rakastan häntä aivan liikaa. Mutta tuntuu, ettei hän rakasta minua "tarpeeksi". Että hän tuhlaa aikaansa minuun, vaikka tuolla jossain olisi ihminen, jota hän rakastaisi minua enemmän ja kokisi oikean rakkauden.
En oikeasti tiedä, mitä tämän dilemman kanssa pitäisi tehdä. Tiedän, että hän rakastaa minua, mutta en tiedä, rakastaako hän minua "tarpeeksi".
Siksi mietin, pitäisikö minun päättää hänen puolestaan.

[/quote]

Tai sitten odotat parisuhteesta sellaista rakkautta jota siitä ei voi saada? (vähän semmoista ehdotonta ja ikuista joka tekee täysin onnelliseksi)

Oletko itse rakastettava? Miten itse huomioit miestä?

[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 17:36"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 17:27"]

Ei juo. Ei polta. Ottaa huomioon ja on ihana kaikin puolin. Meillä on paljon samankaltaisia intressejä. Tuttu ja turvallinen ja ollaan oltu todella pitkään yhdessä. Mutta tuntuu, ettei mies rakasta minua. Ei sillä tavalla, kuten toivoisin parisuhteessa puoliskon rakastavan. On se välillä kummitellut mielessä aikaisemminkin, mutta tänään se iski sitten vähän liian kovasti, että rakastaako tämä mies minua ihan oikeasti vai onko hän vain kiintynyt minuun. Olen tätä mieheltäkin kysynyt useampaan kertaan ja sanoo rakastavansa. Mutta se ei vain näy. Mies ei sano oma-aloitteisesti rakastavansa minua.
Me ollaan suunnitellu naimisiinmenoa pitkään. Nyt viimeiset pari kolme tuntia tänään olen oikeasti ajatellut, että mitä jos vain tyhjentäisin asunnon omista tavaroistani ja lähtisin.
Olen aina pelännyt sitä, että jos sanoisin, että haluaisin erota ja kertoisin hänelle siitä, hän ehkä itkisi ja sitten lopulta vain myöntyisi, että okei, mene vain. En näe hänessä paloa pitää minusta kiinni.
Kaikista inhottavimmalta se tuntuu, kun rakastan häntä aivan liikaa. Mutta tuntuu, ettei hän rakasta minua "tarpeeksi". Että hän tuhlaa aikaansa minuun, vaikka tuolla jossain olisi ihminen, jota hän rakastaisi minua enemmän ja kokisi oikean rakkauden.
En oikeasti tiedä, mitä tämän dilemman kanssa pitäisi tehdä. Tiedän, että hän rakastaa minua, mutta en tiedä, rakastaako hän minua "tarpeeksi".
Siksi mietin, pitäisikö minun päättää hänen puolestaan.

[/quote]

Tai sitten odotat parisuhteesta sellaista rakkautta jota siitä ei voi saada? (vähän semmoista ehdotonta ja ikuista joka tekee täysin onnelliseksi)
[/quote]

Eikö sellaista sitten ole? Mitäs järkeä sitä on seurustella jos ei :D t. eri henkilö

Tuen kaikessa, suukottelen ja halailen paljon. Sanon rakastavani vähintään kerran viikossa. Olen vähentänyt sen sanomista, kun häntä ei vaikuta kiinnostavan. Seksiä olisi melkeinpä aina tarjolla, muttei kelpaa. Hankin hänelle pieniä lahjoja. Kerron hänelle ensimmäisenä tärkeistä asioista. Mies ei ikinä kerro minulle mitään... Yritän olla rakastettava ja hyvä, luotettava kumppani. Mutta en koe niin. Ap

Ja tuostakin olen sanonut hänelle, että miksi hän ei kerro minulle ikinä mitään. Mies ei vastaa yhtään mitään. Ohittaa vain koko asian. Odotan kai mahdottomia, että mies kertoisi joskus ihan oma-aloitteisestikin asioista... Ap

[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 17:45"]

Tuen kaikessa, suukottelen ja halailen paljon. Sanon rakastavani vähintään kerran viikossa. Olen vähentänyt sen sanomista, kun häntä ei vaikuta kiinnostavan. Seksiä olisi melkeinpä aina tarjolla, muttei kelpaa. Hankin hänelle pieniä lahjoja. Kerron hänelle ensimmäisenä tärkeistä asioista. Mies ei ikinä kerro minulle mitään... Yritän olla rakastettava ja hyvä, luotettava kumppani. Mutta en koe niin. Ap

[/quote]

Been there, done that. Kyllä sen aavistaa jos mies ei ole samalla tunteella mukana. Joo, kaikki ei ole puhujia vaan tekee mielummin asioita, mutta kyllä sen eron silti huomaa. Mä oon havainnut että miehet yleensäkin tosi helposti alkaa vaan yhteen jonkun kanssa, ja ei analysoi sitä ollenkaan. Varsinkaan nää puhumattomat tyypit. Sulle sopisi varmaan toisenlainen mies. Mutta ennen eroa mä ehkä kertoisin kuitenkin hänelle ajatuksista. Se miten hän reagoi ehkä kertoo sitten enemmän?

masentunut mies?

[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 17:49"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 17:45"]

Tuen kaikessa, suukottelen ja halailen paljon. Sanon rakastavani vähintään kerran viikossa. Olen vähentänyt sen sanomista, kun häntä ei vaikuta kiinnostavan. Seksiä olisi melkeinpä aina tarjolla, muttei kelpaa. Hankin hänelle pieniä lahjoja. Kerron hänelle ensimmäisenä tärkeistä asioista. Mies ei ikinä kerro minulle mitään... Yritän olla rakastettava ja hyvä, luotettava kumppani. Mutta en koe niin. Ap

[/quote]

Been there, done that. Kyllä sen aavistaa jos mies ei ole samalla tunteella mukana. Joo, kaikki ei ole puhujia vaan tekee mielummin asioita, mutta kyllä sen eron silti huomaa. Mä oon havainnut että miehet yleensäkin tosi helposti alkaa vaan yhteen jonkun kanssa, ja ei analysoi sitä ollenkaan. Varsinkaan nää puhumattomat tyypit. Sulle sopisi varmaan toisenlainen mies. Mutta ennen eroa mä ehkä kertoisin kuitenkin hänelle ajatuksista. Se miten hän reagoi ehkä kertoo sitten enemmän?[/quote]

En tiedä sopiiko kukaan muukaan. En toisaalta usko, että haluaisin kumppanilta samanlaista huomiota. Saattaisin pitää sitä liian ällöttävän siirappisena. Ihastun todella harvoin ja varmaan tämän jälkeen haluan sitten olla mielummin yksin loppuun asti. En tiedä oliko sitten virhe, että tein aloitteen hänen suuntaansa mutta jos en olisi tehnyt niin tuskin hänkään olisi sitä tehnyt. Välillä tuntuu, että on vetäjänä tässä koko suhteessa. Se, joka vie. Hän on olevinaan se "tekijä". Ei minulle silti riitä oven avaaminen ja suukko silloin tällöin... Ap

Niin ja tässä on välillä ollut sitä vääntöä, että jatketaanko vai ei, onko molemmat mukana vai ei. Yleensä sen jälkeen "paranee" hetkeksi, mutta unohtuu nopeasti. Vaikea uskoa, että on masentunut. Alituiseen stressaantunut ja töissä ylisuorittaja ehkä mutta en sanoisi masentunut. Ap

[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 17:57"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 17:49"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 17:45"]

Tuen kaikessa, suukottelen ja halailen paljon. Sanon rakastavani vähintään kerran viikossa. Olen vähentänyt sen sanomista, kun häntä ei vaikuta kiinnostavan. Seksiä olisi melkeinpä aina tarjolla, muttei kelpaa. Hankin hänelle pieniä lahjoja. Kerron hänelle ensimmäisenä tärkeistä asioista. Mies ei ikinä kerro minulle mitään... Yritän olla rakastettava ja hyvä, luotettava kumppani. Mutta en koe niin. Ap

[/quote]

Been there, done that. Kyllä sen aavistaa jos mies ei ole samalla tunteella mukana. Joo, kaikki ei ole puhujia vaan tekee mielummin asioita, mutta kyllä sen eron silti huomaa. Mä oon havainnut että miehet yleensäkin tosi helposti alkaa vaan yhteen jonkun kanssa, ja ei analysoi sitä ollenkaan. Varsinkaan nää puhumattomat tyypit. Sulle sopisi varmaan toisenlainen mies. Mutta ennen eroa mä ehkä kertoisin kuitenkin hänelle ajatuksista. Se miten hän reagoi ehkä kertoo sitten enemmän?[/quote]

En tiedä sopiiko kukaan muukaan. En toisaalta usko, että haluaisin kumppanilta samanlaista huomiota. Saattaisin pitää sitä liian ällöttävän siirappisena. Ihastun todella harvoin ja varmaan tämän jälkeen haluan sitten olla mielummin yksin loppuun asti. En tiedä oliko sitten virhe, että tein aloitteen hänen suuntaansa mutta jos en olisi tehnyt niin tuskin hänkään olisi sitä tehnyt. Välillä tuntuu, että on vetäjänä tässä koko suhteessa. Se, joka vie. Hän on olevinaan se "tekijä". Ei minulle silti riitä oven avaaminen ja suukko silloin tällöin... Ap[/quote]

Mä ymmärrän sua, todellakin. Viimeisen suhteen päätyttyä päätin että seuraavalla kerralla mies saa tehdä aloitteen ja olla se vetävä voima. Olen kaikkiin aiempiin suhteisiin itse päässyt olemalla se aktiivisempi osapuoli. Ne miehet vaan menee mukaan vaikkei tunne samaa tunteenpaloa, ei niillä ole mitään moraalia paljastaa sitä naiselle koska niillehän se on ihan win-win tilanne. Mutta mieti tilannetta. Itse ainakin olen yksin onnellisempi kuin aiemmissa suhteissani, ja aion ollakin paitsi jos joku mies aidosti joskus kiinnostuu ja minäkin hänestä kunnolla.

[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 18:01"]

Niin ja tässä on välillä ollut sitä vääntöä, että jatketaanko vai ei, onko molemmat mukana vai ei. Yleensä sen jälkeen "paranee" hetkeksi, mutta unohtuu nopeasti. Vaikea uskoa, että on masentunut. Alituiseen stressaantunut ja töissä ylisuorittaja ehkä mutta en sanoisi masentunut. Ap

[/quote]

Tää on kyllä huono merkki. Aloitusviestistä ei saanut ihan näin pahaa kuvaa. Mutta tästä kyllä saa. Ja tuo puhumattomuuskin. Tuntuuko susta että olet suhteessa mutta silti yksin? Sellainen ei ole mun mielestä minkään arvoista, mielummin on sitten ihan rehdisti yksin vaan.