Riita miehen kanssa..
Mies heitti eilen,että ei moni mies suostuisi katsomaan sitä,että vaimo on 2v6kk lapsen kanssa kotona!!!(pitäisi olla töissä ja lapsi tarhassa)
Olen ja olin niin järkyttynyt ja vihainen,etten osannut sanoa mitään.
Mitä nasevaa ja todella pahaa sanoisin sille ylimieliselle kusipäälle takaisin?!Vituttaa niin rankasti!
Kommentit (20)
Todellakin suutuin!Ei noin pienen lapsen paikka ole vielä tarhassa!
Onhan se tuhannesti todistettu, että varsinkin alle 3-vuotiaan on parasta olla kotona (jos äiti ei ole seinähullu)
Nyt teidän täytyy vain keskustella. Arvomaailmanne taitavat olla erilaiset? Minkä verran mies tietää noin pienten psykologiasta? Että alle 3v on tosiaan parasta olla kotona. Tai ainakin vakihoitaja on tärkeä, jotta voi rakentaa pysyvän kiintymyssuhteen.
Esim. jo taloudellisesti tuo ei varmaan ole kauhean helppoa... Mietippäs ihan oikeesti, että onko tuo sinulle vaan tekosyy olla kotona?
Kyllähän se on helppo olla lapsen kanssa kotona, ihan eri juttu olisi herätä joka aamu töihin, viedä lapsi hoitoon, tehdä työt, tulla kotiin, tehdä kotityöt, hoitaa lapsi, hoitaa parisuhdetta, harrastaa jne...
Siis en halua millään tavalla olla ilkeä, mutta kun tuo on aika yleistä...
oma mieheni ja ystävieni miehet kannustavat vaimojaan olemaan kotona lasten kanssa niin kauan kuin me jaksamme, ja ovat aina huolissaan siitä, jaksammeko tosiaan, kun se on melkoisen rankkaa.
Mies ei oikeasti tiedä lapsista yhtään mitään, ei edes omastaan!
Ja miehen mielestä vain työssä käynti on kunnioitettavaa ei se että" makaan kotona" päivät pitkät, niin kuin hän asian ilmaisee.
Hän ei tiedä, että en todellakaan voi maata päivät pitkät, koska lapsella pitää olla tekemistä ja ulkoilla. Ja hän kyllä tietää mitä me päivisin tehdään. Kerron aina, mitä me ollan tänään tehty.
En tiiä sanoiko se mulle ton vittuillessaan vai tarkoituksella, mutta kyllähän kyrpii!
ap.
Meilläkin mies vain kannustaa jaksamaan koska hän tietää, ettei tämä lapsen kanssa kotona olokaan aina herkkua ole. Työstä sekin käy vaikka korvaus onkin minimaalinen.
Ehkä tähän on auttanut se, että olen suoraan näyttänyt välillä miehelle, että olen väsynyt. Etten ole supernainen joka jaksaa mitä vaan. Hän arvostaa työtä jota teen lapsen kanssa. Onhan hänkin viettänyt lapsen kanssa kokonaisia päiviä kotona, joten tietää kyllä miten kokonaisvaltaista se on.
Sinuna AP keskustelisin kyllä vakavasti miehesi kanssa!
Saattaisin itse mennäkin jo töihin mutta mies kuvittelee, että äidit on kotona ainakin siihen kun nuorin menee kouluun!?
mies ei tykkää että olen töissä. Haluaa että mä olisin kotona lasten kanssa.
Nuorin meillä 1.5vuotta ja vanhin eskarissa .
Samoin tuntuu tekevän useat tuntemani ihmiset, joilla on pieniä lapsia. Sun mies ei ole kyllä kovin järjellä pilattu.
Sori vaan, mutta mitä ihmettä te olette kimpassa lapsen tehneet?
Tällä hetkellä koko ukko on niin syvältä!!
Mut auttakaa nyt,mitä mä heitän sille takaisin,kun se seuraavan kerran vittuilee mulle tästä aiheesta?
ap
Itse olen ollut ennen kotiäitiyttä opiskelija/työssäkävijä niin, että vapaapäiviä oli n. 1-2/kk. Ja voin sanoa, että kaiholla muistelen tuota aikaa. Lapsen kotihoito on aivan toisenlaista ja ainakin itselleni PALJON rankempaa. Ja jos ap miehesi ei ole ollut koti-isänä, hänhän ei voi millään tehdä minkäänlaista vertailua.
Ainakin minun tuttavapiirissäni (joka on laaja) suurin osa äideistä on kotona korkeintaan sen vuoden-pari ja sitten takaisin töihin. Eikä asiasta sen kummemmin edes keskustella, se on itsestäänselvyys. Ehkä joillain paikkakunnilla on oma kotiäitimafia, olen kyllä ihmetellyt missä kun elävässä elämässä tunnen tai tiedän kotiäitejä hyvin hyvin vähän.
Mutta jos kotihoito on sinulle tärkeää, voihan miehesi jäädä kotiin pariksi-kolmeksi vuodeksi ja sinä elätät perheen. Eihän sen pitäisi olla ongelma, eihän?
Ja nyt kun olin viikonlopun kursseilla niin oli kun pingotettu viulunkieli kun tulin ja äyski lapsille, että sillä se oppii kun lähet himasta ajoittain pois niin näkee mitä se on.
et voi mitään sanoa, jotta ukko tajuis, sun pitää tehdä (eli karata välillä)!
Meidän suhde on pielessä. En nyt ala koko stooria tähän kirjoittaan, mutta luonteet menee ihan ristiin kuin myös kasvatusperiaatteet.
Juteltu on, mutta en osaa pukea ajatuksiani sanoiksi.
ap.
Ja nyt sitten keräilet netin kautta ideoita ilkeään vittuiluun kun et itse keksi mitään tarpeeksi inhottavaa?
Voi luoja...! Voisiko olla säälittävämpää...
Vierailija:
...
Juteltu on, mutta en osaa pukea ajatuksiani sanoiksi.
ap.
Mielestäni oleellista ei ole niinkään se, kuinka kauan äiti on kotona lapsen/lasten kanssa, kuin se, että mies ei pidä sitä kotona tehtävää työtä työnä ollenkaan! Se, ettei hän arvosta kotona tekeemääsi panosta on tosi kurjaa -ja siitä kimpoaa sitten tuollaisia idioottikommentteja :( Syvällisten periaatekeskustelujen paikka teillä on edessä. Molempien pitää arvostaa toisen roolia perheessä!
Itsekin olen sitä mieltä, että jos vain mahdollisuuksia on, niin lasta on hyvä hoitaa kotona 2-3 vuotiaaksi. Siis JOS siihen on mahdollisuuksia, kaikillahan ei ole. Itse " uhraan" ilomielin muutaman hassun vuoden työurastani perheelle, koska työvuosia on jokatapauksessa vielä 30 (huh huh) jäljellä!!! Eli lyhyt aika se lasten kanssa kotona vietetty aika on suhteessa siihen. Miehelläni ei ehkä ollut asiasta mielipidettä, koska tietää muutenkin hyvin vähän lapsista ja niiden hoidosta ja kasvatuksesta. On toki kiinnostunut näistä asioista, mutta ei vaan osaa hakea sitä tietoa mistään -kun minä kuitenkin koko ajan " koulutan" itseäni tähän äidin hommaan :) Ja mies onneksi luottaa arvostelukykyyni. Sanoin, että on totta, että parin vuoden ajan meidän tulomme pienenevät, mutta se on pieni hinta siitä, että lapset saavat olla ensimmäiset vuodet rauhassa kotona. Töissä ehdin raataa ihan riittävästi myöhemminkin, rikastua ehtii myöhemminkin, ja lapset ehtivät ihan " riittävästi" laitostua ennen kouluun menoa, vaikka menisivät tarhaan vasta (?) 3-vuotiaina!
Sitäpaitsi, ap, miehesti pitäisi tajuta sekin, kuinka paljon rankempaa arki on koko perheelle, kun molemmat vanhemmat on töissä! Rahaa voi tulla enemmän, mutta elämänlaatu kyllä kärsii kiireestä. Tsemppiä sinulle ja toivottavasti saatte puhuttua asioista!
Tai ainakin sano miehellesi että olet niin tehnyt vaikka ulkoilisittekin.
Jätä pyykit ja tiskit pesemättä, älä siivoa, tee ruokaa vain lapsellesi ja itsellesi. Anna miehen nähdä miltä näyttäisi jos todella vain makaisit kotona.
Minä teen noin jos mies joskus erehtyy vihjaamaan että työt kutsuisi kotona makoilun sijaan.
Meillä tosin neljä lasta, joten kämppä on jo päivässä kuin pommin jäljiltä. Kotiäitinä olen ollut 9 vuotta ja nimenomaan sen takia, että se on lasten etu. Helpommalla pääsisin työelämässä.
Taisit siis vain suuttua kun mies sohaisi arkaan paikkaan...