Lue keskustelun säännöt.
Joku tappaa lapseni -pelko
21.03.2006 |
Onko muilla ollut tällaista?
Pelkään ajoittain hillittömästi, että joku tappaa lapseni. Milloin pelkään että joku hyökkää sisälle ja ampuu lapseni, milloin taas lapseni jää auton alle tai heitetään jokeen...
Ihan älyttömiä ja järjettömiä ajatuksia, joita putkahtelee päähän usein (ei kuitenkaan päivittäin).
Voisiko tämä johtua siitä, kun lapseni oli vauva, toivoin salaa väsyneenä hänen kuolemaansa? Raskaus oli ei-toivottu vahinko (ehkäisy petti) olin koko raskauden ajan (ja vieläkin) yh. Raskaimpina vauva-aikoina toivoin vauvani kuolevan vaikka kätkyt-kuoleman. Näin, että lapsi oli sotkenut elämäni täysin ja peruuttamattomasti.
Nyt olen ollut jo pitkään äitiyteni kanssa sinut. Rakastan lastani (nyt 2v.) yli kaiken ja elämä on muutenkin raiteillaan. Ainoastaan tuo kuolemanpelko häiritsee ajoittain.
Onko muita? Miten tästä eroon?
Kommentit (5)
että jotenkin podet alitajuisesti syyllisyyttä noista aikaisemmista tuntemuksistasi. Neuvolan kautta voisit päästä juttelemaan jollekin ...eihän noista alkuäitiyden mietteistä oo pakko kertoa neuvolantädille vaan vasta psykologille. Koita kuitenkin ajoissa päästä eroon noista peloista, joko keskusteluapua käyttäen tai miten vaan. Koska jos aatokset tuosta yltyy niin susta voi tulla semmonen ylisuojeleva hermokimppu ja kasvatat vahingossa lapsesikin pelokkaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi ei ole ollut koskaan kodin ulkopuolella hoidossa ja pelkään että hänelle sattuu jotakin. On hyvin vilkas ja ehtiväinen lapsi.
Pelkään että hän karkaa ja juoksee jokeen tai auton alle, tai loukkaa itsensä, kun kukaan ei vahdi häntä joka sekunti.... Olen pelännyt myös kätkytkuolemaa hysteerisesti sekä kaikkea muuta.
Pelkään että menetän lapseni, että tämä onni ei voi kestää, mikä meillä on.
Lapsi on meidän ainut ja erittäin toivottu, ja todennäköisesti en pysty saamaan enää lisää lapsia.
... minullakin on välillä kamalia ahdistuskausia, jolloin pelkään kaikkea pahaa tapahtuvan hänelle. En kestä kuulla tai lukea mistään lapsiin kohdistuvista julmuuksista tai onnettomuuksista.
Minä olen tulkinnut tämän juontavan juurensa teini-ikääni, jolloin parhaan kaverini isän päässä naksahti ja hän ampui molemmat tyttärensä ja itsensä. Äiti löysi ruumiit kellarista töistä tultuaan. Tuon tapauksen jälkeen olen lakannut ajattelemasta " ei semmoista voi meille tapahtua" , vaan pikemminkin pelkään aika hysteerisesti, että jos jotain voi tapahtua, se voi tapahtua juuri meille.
Välillä menee ihan yöunet, kun pelkään maailman pahuutta ja mitä kaikkea kamalaa lapselleni voi tapahtua.
Tsemppiä ap, tiedän miten kamalaa pelkääminen on!
Kävin aikoinaan psykologilla (useilla) masennuksen takia, ja paljon ahdistavampaa en keksinyt. Koko aika meni yleensä siihen että selitin miksi en tahdo lääkitystä. Pääsin masennuksen yli ihan itse enkä tosiaan tahtoisi samaa psykologirumbaa uudestaan.
ap
Jos jätän lapsen jonkun muun hoitoon, mietin aina sitä, että
toivottavasti muistavat katsoa lapsen perään koko ajan.
Jotenkin pelottaa aina, että mitä jos lapselle sattuisi jotain, kun en ole itse paikalla.
Voihan sitä sattua kotonakin, mutta kuitenkin aina mietityttää...