Lue keskustelun säännöt.
G: Mielipiteitä elämästämme?
28.12.2014 |
Eli minkälaisen kuvan sinä saat, meidän perheestämme? :)
Ensitapaaminen miehen kanssa 25-vuotiaina ja pian aloitimme sen jälkeen seurustelusuhteen. v. 1990.
26-vuotiaina avoliittoon.
28-vuotiaina kirkossa naimisiin.
29-vuotiaana alan odottaa esikoistamme ja synnytän hänet v. 1995, hän on tyttö. Minusta ja miehestä tulee ensikerran vanhempia 30-vuotiaina.
36-vuotiaina alamme rakentamaan miehen kanssa maalle omaa omakotitaloamme, 37-vuotiaina pääsemme muuttamaan siihen jolloin tyttäremme on 7-vuotias ja aloittaa uudella paikkakunnalla koulun. Sitä ennen asuimme kaupungissa kerrostalo kaksiossa vuokralla.
42-vuotiaana alan odottamaan kuopustamme, jonka saan 43-vuotiaana, hän on poika. 13-vuotiaasta tyttärestämme tulee onnellinen isosisko. Pidin kummankin lapsen kanssa 3v pituisen äitiysloman, kunnes laitoin lapset päiväkotiin ja itse palasin takaisin työelämään. Mies piti normaalin pituiset isyyslomat ja palasi sen jälkeen aina töihin ja toi kotiin leipää pöytään.
45-vuotiaina suostumme miehen kanssa ottamaan meille koiran, labradorinnoutajan pennun, joka oli kovasti meidän esikoisemme toive ollut jo monta vuotta. Siis oma koira. Lapset olivat 15- ja 2-vuotiaita kun meille tuli lemmikki.
Nyt lapseni ovat jo 19- ja 6-vuotiaita, koira 4-vuotias ja minä ja mies täytetään ensivuonna 50-vuotta. Edelleen asutaan omassa omakotitalossamme ja meinataan asua niin kauan kun voimia riittää, vanhuuteen saakka, sitten kun tulee eläkeikään niin voisi harkita ehkä takaisin kaupunkiin muuttoa kerrostalo asuntoon tai vanhainkotiin myöhemmin jos tarvetta on.
Minä olen työskennellyt 16-vuotiaasta lähtien siivoojana, tällä hetkellä työpaikkani on vanhainkoti ja mies työskennellyt puolestaan 19-vuotiaasta lähtien hitsaajana, tällä hetkellä töissä metallitehtaalla.
Kommentit (50)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:11"]
Hyvin elelty.
[/quote] Kiitos mielipiteestäsi! :D :)
Jos olet onnellinen, olet onnistunut. Siinä kaikki.
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:15"]
Jos olet onnellinen, olet onnistunut. Siinä kaikki.
[/quote] Olen kyllä onnellinen! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastatteko mitään? Matkailetteko missään? Ihan perusterveeltä ja maalaisjärkiseltä touhulta vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavalliselta elämältä kuulostaa, vaikea siitä on mitään mielipidettä sanoa. Ette ole sekoilleet elämänne pilalle mutta ette myöskään tavoittaneet korkealle. Jos itse olette tyytyväisiä niin sehän on tärkeintä.
Kuulostaa tylsältä. Toinen, joka tulee mieleen on se, että sulle taitaa olla kauhean tärkeää mitä muut ajattelee sinusta? Miksi? Onko itsetuntosi niin heikko, ettet uskalla elää niin kuin tahdot, vaan ehdollistat itsesi "mitä ne nyt ihmisetkin ajattelee" -ajatuksen kautta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:17"]
Harrastatteko mitään? Matkailetteko missään? Ihan perusterveeltä ja maalaisjärkiseltä touhulta vaikuttaa.
[/quote] Käymme joskus matkoilla joo ja minä harrastan ihan perus lenkkeilyä päivittäin, samoin mies, mies tosin välillä myös pyöräilee, hiihtää... :) poika haaveilee jääkiekko harrastuksesta ja olemme antaneet siihen luvan, että ensivuonna 7-vuotiaana saa aloittaa. :) Tyttö harrasti nuorempana ratsastusta.
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:17"]
Tavalliselta elämältä kuulostaa, vaikea siitä on mitään mielipidettä sanoa. Ette ole sekoilleet elämänne pilalle mutta ette myöskään tavoittaneet korkealle. Jos itse olette tyytyväisiä niin sehän on tärkeintä.
[/quote] Mitä tarkoitat sillä että emme ole tavoittaneet korkealle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveä ikäero lapsilla aika rajoittava tekijä. :(
Miksi labbis hirveä vöyhäke eikö maalla menisi joku mukavampi rotu?
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:24"]Hirveä ikäero lapsilla aika rajoittava tekijä. :(
Miksi labbis hirveä vöyhäke eikö maalla menisi joku mukavampi rotu?
[/quote]mitä se rajoittaa?
Kysyy ei ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:21"]
Kuulostaa tylsältä. Toinen, joka tulee mieleen on se, että sulle taitaa olla kauhean tärkeää mitä muut ajattelee sinusta? Miksi? Onko itsetuntosi niin heikko, ettet uskalla elää niin kuin tahdot, vaan ehdollistat itsesi "mitä ne nyt ihmisetkin ajattelee" -ajatuksen kautta?
[/quote] Ei mulla ole heikkoa itsetuntoa. :D ihan muuten vain kyselen. :)
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:23"][quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:17"]
Tavalliselta elämältä kuulostaa, vaikea siitä on mitään mielipidettä sanoa. Ette ole sekoilleet elämänne pilalle mutta ette myöskään tavoittaneet korkealle. Jos itse olette tyytyväisiä niin sehän on tärkeintä.
[/quote] Mitä tarkoitat sillä että emme ole tavoittaneet korkealle?
[/quote]
No ammatillisesti tai opintojen tai muiden "saavutusten" - vaikka luovuuden tai urheilusuoritusten - kautta. Ette halua olla "parhaita" missään vaan ainoastaan yltää sellaiseen keskivertoelämään.
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:24"]
Hirveä ikäero lapsilla aika rajoittava tekijä. :( Miksi labbis hirveä vöyhäke eikö maalla menisi joku mukavampi rotu?
[/quote] Labbis on aivan ihana! eikä meidän koiramme ole meille mikään hirveä vöyhäke, vaan rakas perheen jäsen.. Tyttö juuri sitä pitkään tahtoi. Tytön takia se koira meille otettiin. :) sai päättää sen nimen jne. Mutta tottakai se koira on rakas meille kaikille muille myös.
Ja en näe ikäeroa kamalan rajottavana tekijänä, siinä on omat hyvät että huonot puolensa. Meillä oli ainakin virallisesti ISOsisko kun pikkuveli syntyi. :)
Se on luojan lykky, että oot onnellinen viiskymppinen siivooja. Monella mennyt terveys siinä hommassa. Sama hitsarillakin. Tärkeintä, että on onnellinen. Suurta omaisuutta teillä tuskin on, mutta eipähän tuo liene haittaa.
Omakotitalo, kaksi lasta ja koira. Et yhtään omaperäisempää tavoitetta elämällesi keksinyt?
Vaikea tuosta on olla mitään mieltä, varmaan valtaosa suomal. keski-ikäisistä elää noin. On ihan okt, tyttö ja poika ja labbis. Autokin varmaan. Ihan hyvää elämää.
Mutta jos nyt teit tämän avauksen jotta sitä tongittaisiin, niin miksi teitte lapset noin isolla ikäerolla? Mikä on ollut elämänne seikkailu, missä olette ottaneet riskejä (äläkä sano että se okt), millaiset vastoinkäymiset ovat kasvattaneet teitä ja miten? Onko teillä mitään älyllisiä tai kulttuurisia harrastuksia? Kuka on lempikirjailijasi? Mitä esikoinen aikoo elämällään, kävikö lukion, asuuko vielä kotona?
No laittakaas nyt mielipiteitä? :)