Minulla on 6 lasta, 3 miehen kanssa.

Tulin raskaaksi 15-vuotiaana. En kyennyt tekemään aborttia, salailin raskautta pitkään. Poikaystävä ilmoitti heti ettei aio olla missään tekemisissä lapsen kanssa eivätkä vanhemmatkaan riemusta hyppineet asiasta kuultuaan. Tein raskaan päätöksen ja annoin pari viikkoa vanhan poikani adoptioon. En olisi kyennyt olemaan hänelle hyvä ja tasapainoinen äiti, kun olin lapsi vielä itse.

Menin 21-vuotiaana naimisiin vajaan vuoden seurustelun jälkeen. Olimme muuttaneet puoli vuotta aikaisemmin yhteen. Ensimäinen tyttö syntyi vuoden naimisissa olon jälkeen ja toinen kaksi vuotta sen jälkeen. Tyttöjen ollessa vielä leikki-ikäisiä, erosin mieheni kanssa. Huomasimme, että kiirehdimme ja homma ei pitemmän päälle toiminut. Ihan hyvissä väleissä edelleen ex-miehen kanssa.

Tapasin harkinta-ajan loppu puolella nykyisen mieheni. Menimme naimisiin, kun olin 26-vuotias. Odotin jo esikoista häissä. Kaksi vuotta esikoisen synnyttyä saimme ensimäisen ja ainoan poikamme. Vuosi tämän jälkeen syntyi meille vielä yksi tyttö.

Nykyisin meillä asuu siis 13 ja 12-vuotiaat tyttömme ensimäisestä avioliitosta sekä 8, 6 ja 5-vuotiaat lapset nykyisen mieheni kanssa. Minulla on vielä se 20-vuotias poika jossain päin maailmaa, toivottavasti onnellisena.

Monista tuntuu hurjalta 6 lasta, 3 miehen kanssa mutta ei se minusta niin ole.