Sinä, joka koet, että työyhteisössä pahimpia ovat. n. viisikymppiset naiset

Ei viiskymppiset ole pahimpia, jos ovat lempeitä ja mukavia. Ne on pahimpia jotka ovat eläneet kamalan elämän ja katkeroituneet. Pyörittelevät silmiään nuoremmille. Se on hirveää.

Kokemuksesta voin sanoa että kyllä vaan ovat kamalia :((  Vaihdevuosi-ikäisiä akkoja ei vaan voi kestää. Ailahtelevaisia ja kiukkuisia kuin mitkäkin. Sana "anteeksi" on heille ihan tuntematon.

10 vuotta sitten työpaikassani pahimpia olivat viiskymppiset ja nyt sitten kuuskymppiset. Nähtävästi ei riipu iästä vaan luontaisesta vittumaisuudesta. Kyselin niiltä mukavilta kuuskymppisiltä niin ne samat tätit ovat olleet vittumaisia myös kolmekymppisinä ja nelikymppisinä. Jos siis kuulet nuorempien/vanhempien/samanikäisten aina valittavan juuri sinusta niin voit miettiä onko ikäsi ainut syy asiaan...

Kun mä yliopistosta valmistuttuani noin kaksivitosena siirryin ensimmäiseen koulutusta vastaavaan työhöni, samaan duunipaikkaan osui hieman yli viisikymppinen nainen, jolla ilmeisesti (omista tarinoistaan oli tulkittavissa rivien välistä) elämä ei ollut mennyt ihan putkeen. Hän sitten ryhtyi työpaikkakiusaamaan minua. Oli muille äärimmäisen herttainen, mutta minua nälvi, takertui ihan kaikkeen sanomaani ja yritti huomaamatta erottaa työyhteisöstä. Oli todella hämmentävä kokemus, kun olin tottunut siihen, että reilulla ja ystävällisellä käytöksellä saa vähintään neutraalia kohtelua osakseen. En ole keksinyt mitään muuta selitystä kuin että jotain äärimmäistä katkeruutta sen piti olla.

Ai "koet"? Kun ne vaan on sellaisia. Kyllä tiedän ihan herttaisiakin tuon ikäisiä, mutta on vaan niin paljon huonoja kokemuksia että melkein jo alkaa yleistämään että ne on vaan melkoisia ne viisikymppiset ämmät.

Nuoremmille ollaan tosi ilkeitä ja hermostutaan ihan pienistä asioista.