En tajua miten jotkut saa niin paljon aikaan

Voihan sekin olla kausittaista. Itse joskus olen vauhti päällä, ehkä pakonkin edestä, ja saan toimeliaana tehtyä kaikenlaista. Sitten, kun iskee vaikkapa lomamoodi, se iskee todella enkä tee yhtään mitään ylimääräistä. Oletko ennen työttömyyttä ollut aikaansaavampi? Ehkä se käynnistyisi taas, jos palaisit työelämään. 

Aika moni itseään aikaansaavana pitävä saattaa laiminlyödä jotain, mitä ei pidetä aikaan saamisena. Esimerkiksi just lapsethan saattaa pitkiäkin aikoja vaikuttaa siltä, että tulee melkein omillaan toimeen eikä neiti rouva herra uratykin tartte aikaansaada heidän eteensä juuri mitään muuta kuin näyttää naamaa vanhempainillassa.

Itselläni työttömyysaikana oli myöskin se ongelma, että raha- ja työnhakuongelmien murehtimiseen meni hirveesti energiaa. Toisaalta esim. työhakemuksen tekeminen ei ole muiden silmissä samanlaista aikaansaamista kuin saman ajan käyttäminen työntekoon.

Työpaikoillakin ihmiset tuntuu enimmäkseen hengailevan ja valittavan, miten kiire on. Ja kehuskelevat sillä, miten täynnä kalenteri on. Näin vastikään työmaailman ulkopuolelta tulleesta touhu näyttää aika päättömältä.

Jos kuitenkin aikaansaamattomuus yltyy niihin mittoihin, ettei saa pidettyä huolta edes arkisista juoksevista asioista, on syytä selvittää, mitä siinä on taustalla.

Totta. Moni supersuorittaja ei kykene pysähtymään ja olemaan itsensä kanssa, näinollen myös lapsille tärkeä kohtaaminen, ja rauhallinen läsnäolo jäävät sitten "suorittamatta". Eli lapsi jää tunteineen yksin. Mun jaksamistani auttoi kummasti kilpirauhasen vajaatoiminnan löytyminen. Sitä ennen en jaksanut mitään. Aikaansaavuus ei ole ihmisen mitta. Jatkuvasti toimelias ihminen on yleensä myös neuroottinen ihminen. Että en pitäisi aikaansaamisen maksomointia mitenkään tavoittelemisen arvoisena.

Mulla käy ainakin niin, että lomalla en saa mitään tehtyä mutta hirveässä kiireessä taas paahdan kaikki asiat läpi sillä samalla draivilla.

Kyllä varmasti pääset taas tekemisen makuun, älä sitä murehdi :)

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 15:23"]Mulla käy ainakin niin, että lomalla en saa mitään tehtyä mutta hirveässä kiireessä taas paahdan kaikki asiat läpi sillä samalla draivilla.

Kyllä varmasti pääset taas tekemisen makuun, älä sitä murehdi :)
[/quote]Mulla sama.Jos aikaa on vähän sen käyttää tehokkaammin.Jos aikaa on paljon tekemisiä alkaa siirtämään eteenpäin ja hitaammin.Varmaan ihan luonnollista.Mutta jos kaikki arjessa kuitenkin pääpiirteittäin kunnossa niin mitä se haittaa.Vaikka paahtaisin yötä päivää niin ei siitä kukaan tulis mulle mitalia antamaan.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 15:22"]Totta. Moni supersuorittaja ei kykene pysähtymään ja olemaan itsensä kanssa, näinollen myös lapsille tärkeä kohtaaminen, ja rauhallinen läsnäolo jäävät sitten "suorittamatta". Eli lapsi jää tunteineen yksin. Mun jaksamistani auttoi kummasti kilpirauhasen vajaatoiminnan löytyminen. Sitä ennen en jaksanut mitään. Aikaansaavuus ei ole ihmisen mitta. Jatkuvasti toimelias ihminen on yleensä myös neuroottinen ihminen. Että en pitäisi aikaansaamisen maksomointia mitenkään tavoittelemisen arvoisena.
[/quote]
Olen eri mieltä. Jotkut nyt vaan on ahkerampia ja aikaansaavempia ilman mitään neuroottista suorittamista.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 15:34"]

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 15:22"]Totta. Moni supersuorittaja ei kykene pysähtymään ja olemaan itsensä kanssa, näinollen myös lapsille tärkeä kohtaaminen, ja rauhallinen läsnäolo jäävät sitten "suorittamatta". Eli lapsi jää tunteineen yksin. Mun jaksamistani auttoi kummasti kilpirauhasen vajaatoiminnan löytyminen. Sitä ennen en jaksanut mitään. Aikaansaavuus ei ole ihmisen mitta. Jatkuvasti toimelias ihminen on yleensä myös neuroottinen ihminen. Että en pitäisi aikaansaamisen maksomointia mitenkään tavoittelemisen arvoisena. [/quote] Olen eri mieltä. Jotkut nyt vaan on ahkerampia ja aikaansaavempia ilman mitään neuroottista suorittamista.

[/quote]

Huomasitkohan, että alkuperäinen kirjoittaja sanoi "moni supersuorittaja". Varmasti löytyy ihmisiä, jotka saavat aikaan asioita ihan oikeastikin, ja sellaisia, jotka eivät jaksa tehdä mitään. Ainakin itse kritisoin tässä nimenomaan sitä, että joidenkin asioiden suorittaminen on niin tärkeää, että voidaan laiminlyödä toisia asioita. Ja kun vain pieni osa ihmisten tekemisistä on sellaista, millä voi kehuskella, jotkut menevät täysin halpaan ja laiminlyövät muut velvollisuutensa esimerkiksi vanhempina, ystävinä, työntekijöinä ja kanssaihmisinä.

Toisaalta luulen, että ahkeruuskin on enimmäkseen vaan sitä, että tekemiseen on hyvä motivaatio. Kyllä mua motivoi esim. töissä hyvä esimies ihan toisella tavalla kuin huono esimies, vaikka työ itsessään olisi ihan samanlaista. Kummasti alkaa laiskottaa, jos johtaminen on huonoa.

-3

Höh. Tyypillistä, että av-palstalla on taas asiat mustavalkoisia. Joko suoritat ja olet ei-läsnöoleva urakiipijä tai sitten ah-niin-rento-ja-henkisesti läsnäoleva.

Newsflash: osa ihmisitä on ehtiviä ja ahkeria, osa laiskoja lössöjä ja enemmistö ihmisistä jossain siinä välillä. Se on monen tekijän summa:

- geneettiset erot. Ihmiset ovat synnynnäisesti erilaisia. Osa kovia vipeltäjiä, osa rauhallisia tuumailijoita. Jopa unentarve vaihtelee pienilläkin lapsilla.

- olosuhteet ja kasvatus muokkaavat. Jos kotona on nähnyt kaikkien vain löhöävän illat television edessä versus että harrastetaan ja mennään ja vanhemmilla on työn lisäksi luottamustehtäviä yms. - meinaako joku, ettei tuosta lapsi ota mallia?

- terveydentila vaikuttaa. Kilpirauhashormonit, kuten joku jo mainitsikin. Masennuskin lamaannutaa - voiko ap:lla olla tätä?

- muu perhe voi tukea tai tukahduttaa aktiivisuutta. Jos perheen äitin aika menee muiden jälkien siivoiluun ja perheen passaamiseen, aika vähän jää energiaa ja aikaa muuhun. Toisaalta puoliso voi olla liian aktiivinen ja passata toisen "piloille" sillä, että hommat hoituvat kotona hyvin, vaikka et sormea nostaisi... (tämä on miehillä yleinen olotila, ei yleensä naisilla).

Ap, kyllä tuntemuksesi on sikäli oikea, että moni pitkään työttömänä ollut ei enää työllistykään juuri tuosta syystä. Töihinpaluu pelottaa ja toisaalta työnantajat epäilevät työttömän työkykyisyyttä. MUTTA jos kykenet tsemppaamaan, niin nuo ennakkopelot voi kyllä osoittaa vääriksikin. Koeta vaikkapa itse lisätä päivääsi askareita ja joku vakioharrastus, joka tuo päivään rakennetta.

Voi kun oli tullut kivoja vastauksia, oletin tietenkin että haukutaan :)

Mulla luultavasti on jotain fyysistä vikaa, koska en oo ikinä ollut näin saamaton. Kilpparit tutkintaan jne. Myös masennustaustaa, mutta en usko että se on pelkkä se. En kumminkaan koe epätoivoa kovasti muusta kuin tästä jaksamattomuudesta. Koetan selvittää mikä vaivaa, oikeasti HALUAISIN olla töissä ja koulussa ja vaikka mitä, jos vaan mitenkään jaksaisin. 

nämä vaikuttaa myös:  unenlahjat ja stressinsietokyky.jotkut pystyvät kovankin paineen alla säilyttämään unenlahjansa. Hyvin levänneenä jaksaa enemmän. Itseni on pakko koittaa säilyttää rauhallinen tahti, muuten tulee stoppi hyvin äkkiä: unet loppuu ja samalla jaksaminen.

Minä olen masennuksen rautainen ammattilainen, kokemusta hitaudesta on parikymmentä vuotta. Aika usein huomaan, että vaikka olen ollut mielestäni tehokas, se on enemmänkin keskittyneisyyttä kuin nopeutta ja päivään mahtuu silti ne pari asiaa.

Nuorena opiskelijana minun piti sopia vanhainkodin asukkaan kanssa haastattelutilaisuus, siihen piti käyttää tunti tai kaksi. Oli verrattain vaikeaa löytää hänen kalenteristaan aikaa, koska keskiviikkona tuli telkkarista tämä ohjelma ja torstaina tuo, ja sen takia koko päivä oli varattu. Silloin ajattelin, ettei voi olla tottakaan. Nykyisin tavoitan vanhuksen maailman helpommin kuin sen tehotytön. Tuskastuttaa heti, jos päivässä on yhtään ekstraohjelmaa. Harmittaa sekin, miten paljon työtä niissä vakiohommissa on, jotka eivät kuitenkaan mainittavasti stressaa, koska ne menevät kaavan mukaan.

Mietin kyllä sitäkin, miten Simone de Beauvoir kuvasi kotirouvan tappavaa arkea. Työt kiertävät loputtomiin samaa immanenttia rataansa, mitään edistystä ei tapahdu, mutta työtä riittää silti joka päivälle, sisältö aina sama, ja vapaus on sitä, että saa ihan itse päättää, tiskaako ennen pyykinpesua vai toisinpäin.

Simone kuitenkin onnistui valittamaan myös sitä, että vaikka miten täyttäisi päivänsä kotitöillä, ei niitä kuitenkaan koko päiväksi riitä. En ymmärrä, eikö filosofi tiennyt kaikkia kotitöitä vai fuskasiko hän. Vai olisiko sittenkin niin, että nykyisin kotityötä on kertakaikkiaan enemmän?

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 15:34"]

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 15:22"]Totta. Moni supersuorittaja ei kykene pysähtymään ja olemaan itsensä kanssa, näinollen myös lapsille tärkeä kohtaaminen, ja rauhallinen läsnäolo jäävät sitten "suorittamatta". Eli lapsi jää tunteineen yksin. Mun jaksamistani auttoi kummasti kilpirauhasen vajaatoiminnan löytyminen. Sitä ennen en jaksanut mitään. Aikaansaavuus ei ole ihmisen mitta. Jatkuvasti toimelias ihminen on yleensä myös neuroottinen ihminen. Että en pitäisi aikaansaamisen maksomointia mitenkään tavoittelemisen arvoisena. [/quote] Olen eri mieltä. Jotkut nyt vaan on ahkerampia ja aikaansaavempia ilman mitään neuroottista suorittamista.

[/quote]

Minä paahdan töissä satasella, saan hommat hoidettua, meilit lähetettyä, projektit hoidettua ja kahvit juotua. Kun tulen kotiin laitan puhelimen pois, olen sata prosenttisesti lasten kanssa. Kun vien lasta harrastuksiin, en näprää puhelinta samalla vaan juttelen lapsen koulupäivästä kävellessä. Näin ei tarvitse olla koko ajan puoliksi jossain, kun on töissä, tekee satasella töitä, kun on kotona, on sitten sataprosenttisesti kotona. Salillakaan ei mene kauaa, kun menee sinne, hoitaa treenin, ja tulee kotiin. Kun asiat hoitaa tehokkaasti niitä lykkäilemättä ja turhia miettimättä niin yllättävän paljon saa aikaan.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 15:34"]

 Olen eri mieltä. Jotkut nyt vaan on ahkerampia ja aikaansaavempia ilman mitään neuroottista suorittamista.

[/quote] Toisaalta tuon asian myöntäminen on mentaliteetiltaan toisenlaisille ihmisille ylitsepääsemättömän vaikeaa vaan he luovat siitä faktasta, että ihmiste ovat erilaisia, kilpailutilanteen ja pyrkivät pätemään mollaamalla niitä, jotka tekevät jotain heitä itseään enemmän.

Hyvin suomalaista...