Lue keskustelun säännöt.
Puhun jatkuvasti itsekseni. Onko tää normaalia vai oonko sekoamassa? :D
15.12.2014 |
Oon tässä nyt avoeron jälkeen asunut vuoden verran yksin. Ennen tätä en oo asunut yksin, suoraan lapsuuden kodista muutin poikakaverin kanssa yhteen ja 5 vuotta asuttiin yhdessä.
Nyt oon huomannu viime aikoina että puhun itsekseni, niinkuin joku vanha mummo (ikää mulla 25).
Siis ihan kaikkea "jaa menenpäs vessaan", "Hmm tekiskö vaikka ruokaa", "Kerkeisköän sitä käymään vaikka tupakalla mainostauolla", "Kauhia ko on taas sotkusta, pitäiskös siivota" jne. Kommentoin myös omia tekemisiä tyyliin "No olimpas hölmö", "Voi minnuu...." Tämän lisäksi puhun usein poikakaverilleni, että "Vai mitä X?", "Miten sää ootkin niin ihana X".
En tiedä mistä johtuu, käyn kuitenkin töissä ja kavereita on, samoin poikakaveri, joka on ihan oikea, eikä mielikuvitusolento (niin kuin tosta sepustuksesta vois luulla...). Mutta siis en oo erakko.
Onko tämä normaalia? Onko muut huomanneet itsessään tällaista? Eniten pelottaa, että alan puhumaan itekseni esim. töissä :D Saan kyllä hullun maineen sitten!
Kommentit (13)
[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 18:54"]
Mulla suunnilleen sama :D mullakin mies, asutaan yhessä ja työ ja jokunen kaveri mut oon aina ollu ihme yksin puhuja koko ikäni :D ja oon 24.
[/quote]
Mutta itse en oo aiemmin ollut :D Siks tää onkin huolestuttavaa... heh.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muita omituisia höpöttäjiä täällä?
Täällä yksi.Kaiken huipuksi olen hoitaja ammatiltani. En usko, että olen hulluksi tulossa/tullut, mutta yksineläminen itselläni aiheuttaa tarpeen edes joskus työajan ulkopuolella kuulla omaa ääntään, itselläni ei ole edes lemmikkiä, jolle jutella. Kerroin joskus töissä tästä yksinpuheluasiasta ja eräs työkaveri sanoi hyvin, että kun puhuu itselleen, saa aina oikean vastauksen.
En asu yksin mutta jos olen yksin kotona niin höpötän kyllä itsekseni :) enkä ole ainakaan vielä sen pahemmin sekaisin.
Sama homma. Asun yksin ja silloin tällöin sanon jotain ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhun taukoamatta, enkä ymmärrä edes hävetä :D
Ihan normaalia se on. Minä puhun itsekseni, pohdin asioita ääneen ja joskus valmistelen itseäni esim. työtilanteita varten keksimällä vastauksia ihmisten mahdollisiin kysymyksiin. Mielestäni yksinpuhelu on hyödyllistä ja joskus terapeuttistakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jopa nauranut ääneen monia kertoja esim tällä foorumilla.
Heh, kiva tietää etten ole ainut :D
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsensä kanssa on mukava puhua. Juttukaveri on aina kaikessa samaa mieltä kanssani.
Ette kai te itsellenne puhu tarkoituksella, vaan jollekin henkilölle, jota ajattelette juttukaveriksi? Itse puhun yhdelle kaverille, jota en ole nähnyt vuosikausiin eikä olla enää tekemisissä. Ei ollut aikoinaan edes mikään paras kaverini, oltiin vaan samoissa porukoissa joskus nuorina. Sopivan yksinkertanen tyyppi niin sille nyt voi puhua mitä vaan ilman että se ihmettelee. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haha varmasti puhuisin itsekseni mutta onnekseni minulla on kissa jolle puhua :D tyyliin "Jaahas kissaseni, pitäsköhän sinut nyt ruokkia." Tai "Pitäis varmaan tiskata, eikö niin kissa" :D
Mulla suunnilleen sama :D mullakin mies, asutaan yhessä ja työ ja jokunen kaveri mut oon aina ollu ihme yksin puhuja koko ikäni :D ja oon 24.