Kumman haluaisit mieluummin

että kuinka ruma se naama olis, ja millanen se ei-paljastettava kroppa.

Mutta mielummin kyllä komealla naamalla.

Jos ei, niin kysymys on hölmösti aseteltu.

Hih, itsekin mietin joskus tällaisia perin tärkeitä kysymyksiä :D Ja ihan tätä nimenomaista, samaakin kysymystä ;) Olen tullut, lohdukseni, tulokseen, että pidän mieluummin tämän ihan nätin pärstän ja sit tämän taviskropan, josta saisi kymmenenkin kiloa lähteä mielellään. Ainahan sitä voi treenata sen unelmakropan ;) (hmm, miksiköhän ei sitten ole 30 ikävuoteen mennessä tullut reenattua...?)

Hih, itsekin mietin joskus tällaisia perin tärkeitä kysymyksiä :D Ja ihan tätä nimenomaista, samaakin kysymystä ;) Olen tullut, lohdukseni, tulokseen, että pidän mieluummin tämän ihan nätin pärstän ja sit tämän taviskropan, josta saisi kymmenenkin kiloa lähteä mielellään. Ainahan sitä voi treenata sen unelmakropan ;) (hmm, miksiköhän ei sitten ole 30 ikävuoteen mennessä tullut reenattua...?)

Pitempi selkä ja kaulakin olisi mukava. Jalkaterät voisi olla pienemmät kuin 42, miten treenaan?

Ainahan sitä voi treenata sen unelmakropan ;) (hmm, miksiköhän ei sitten ole 30 ikävuoteen mennessä tullut reenattua...?)

voitko ottaa yhtään enempää tosissasi? Jos oikein, oikein yrität, niin onnistutko? Hesus notta...

Paras vaihtoehto on riittävän nätti naama ja riittävän hyvä kroppa. Ei lyhyille ja paksuille jaloille mitään voi, tai nököhampaille; mutta sen sijaan voi pitää itsensä hoikkana, treenata sopivasti, hoitaa hiuksiaan, meikata ja kiinnittää huomiota pukeutumiseen.

Näin voi itse olla tyytyväinen peilikuvaansa, ylpistymättä kuitenkaan liikaa, ja miehetkin tykkää, kun ei ole liian vaikeasti lähestyttävä :)