Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä tälläisestä ystävästä?
15.12.2014 |
Mulla oli työpaikassa tilanne, että muutama työkaveri ei edes juuri tervehtinyt minua tai olivat lähes mykkiä minulle. Tein välillä toisia hommia ja se ilmeisesti herätti jonkinlaista kateutta plus eloisuuteni. Mulla OLI samassa yksikössä hyvä ystävä, korostan että oli. Itse vaihdoin jo työpaikkaa. Tämä ystävä äyski ja purki kiukkuaan koko ajan minuun ja hälle oli tärkeää olla hyvissä väleissä näihin minulle ilkeisiin ihmisiin. Koska olivat työkavereita. En tiedä mikä minä olin, hyvä ystävä jota kiusattiin omalla tavallaan. Välillä hän ei edes voinut puhua minulle etteivät muut ärsyynny, mutta siirtyi sitten muiden luo iloisesti. Väsyin tälläiseen ja ihan tosissani pistin välit poikki kun vaihdoin työpaikkaa. Nyt hän on minulle katkera, mutta tippaakaan ei tee mieli nähdä. Silloin kun tarvitsin ystävää, hänkin heittäytyi ilkeäksi minulle ja olimme sentään yli 5 vuotta olleet ystäviä. Toiminko teistä tyhmästi?
Kommentit (20)
Ja se että koitin monta kertaa kauniisti pyytää, että puhuisi minulle nätisti niinkuin muillekin, ja juttelisi minulle, siinä kuin muillekin, että minusta hänen käytös tuntuu todella pahalta, mutta yleensä vain suuttui, tai "ei tarkoittanut" mutta jatkoi, ja kun minäkin olen ollut kuulemma kauhea, ja en vaan kestä mitään ym
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
P.ska. Onko sillä muita ystäviä. Kohteleeko heitä samanlailla.
[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 11:26"]
P.ska. Onko sillä muita ystäviä. Kohteleeko heitä samanlailla.
[/quote]
On sillä, mutta vain pari. Vanha hyvä ystävä on hänet kuulemma hyljännyt miehen myötä, ja olen häntä aiheesta säälinyt, mutta kun MINUA ON VERRATTU yähän ja sanottu HYLKÄÄJÄKSI jos ei ole aina aikaa nähdä, olen alkanut ajatella, olisiko vikaa myös hänessä itsessään.
Itselläni on hyviä ystäviä ihan lapsuudestakin saakka, hänellä ei
No kertonee jotain jos ei ole edes yhtä lapsuusystävää...
Miten rumasti teidän mielestä ystävälle saa puhua muiden edessä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tässä kohtaa voisit mun mielestä vaikka jo sanoa ettei kiinnosta enää olla tekemisissä. Mun mielestä sulla on hyvät syyt, ja hänellekin olet ne kertonut. Se riittää. Jos hän ei niitä hyväksy niin se on voi voi. Ei sun tartte enempää selitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 09:19"]
Oma oloni on kyllä parempi mutta hän jankkaa joka päivä miksei enää nähdä ja ei tarkoittanut ja sitä ja tätä ja tuota, mutta tässä on menneisyydessä vastaavia tapahtumia, ja tunnen tehneeni oikein omasta puolestani, sillä en jaksa ihmistä joka minunkin kurjassa olossa on valmis pahentamaan oloani "kun muiden kanssa on tultava toimeen". Pyysin monta kertaa olemaan minulle samanlainen kuin muille, mutta ei onnistunut.
[/quote]
Kerro kuinka inhottavasti sinua kohteli ja sano, ettei sinua kiinnosta miltä hänestä nyt tuntuu. Maksat potut pottuina takaisin, luulisi ymmärtävän!
Et, jos oma olosi on nykyään parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma oloni on kyllä parempi mutta hän jankkaa joka päivä miksei enää nähdä ja ei tarkoittanut ja sitä ja tätä ja tuota, mutta tässä on menneisyydessä vastaavia tapahtumia, ja tunnen tehneeni oikein omasta puolestani, sillä en jaksa ihmistä joka minunkin kurjassa olossa on valmis pahentamaan oloani "kun muiden kanssa on tultava toimeen". Pyysin monta kertaa olemaan minulle samanlainen kuin muille, mutta ei onnistunut.
Joo unohda tuo ihminen. Olet nähnyt, millainen "ystävä" hän oli tosipaikan tullen. Sosiaalisen paineen alla rupesi kiusaamaan sinua muiden mukana. Luota vaistoihisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et tehnyt väärin. Todellinen ystävyys ei hae hyväksyntää. Toki voit tahtoessasi antaa anteeksi ja jatkatte ystävinä, mutta tuskinpa luottamus syntyy uudestaan. Oma ystäväni katosi yli vuodeksi, ei vastannut puhelimeen tai tekstareihin, ja tuli sitten takaisin anteeksipyynnön kera. Otin "takaisin" koska selitykset oli ihan hyviä: masennus yms... Mutta pakko myöntää että ystävyys hänen kanssaan ei ole mulle enää tärkeätä. Kyse ei ole loukkaantumisen tunteista vaan siitä, että tuon vuoden aikana ehdin läpikäydä psyykkisesti tapahtuneen, päästää irti ja jatkaa elämää jopa ilman niitä syitä ja selityksiä. Jotenkin "best buddies" tunne ei vaan enää herää. Minulla on muita tärkeämpiä ystäviä.
Sinä saat tehdä mitä haluat, ei tuossa ole oikeaa tai väärää.
Itse olisin kuitenkin antanut ystävälle anteeksi. Tuollaisia me ihmiset usein ollaan, heikkoja, mennään lauman mukaan ettei joutuisi itse kiusatuksi ja syrjityksi. Tiedän että olisin varsinkin nuorempana voinut toimia kuten ystäväsi toimi, ja katua sitä jälkeenpäin, ja siksi olisin antanut samanlaisen myös toisellekin anteeksi ja jatkaa ystävänä. Kukaan ei ole täydellinen, jokaisella on heikot kohtansa. Tällä ystävälläsi se on "lauman mielipiteen pelko".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro sama tälle "ystävälle" minkä meille kerroit, ja mainitse sitten että tämän takia en halua olla tekemisissä.
Ap täällä. Olen kertonut, mutta hän ei hyväksy vastaustani ja vähättelee kaikkea. Olen antanut anteeksi aiemmat kerrat, olen jaksanut kiukuttelut, haukkumiset, masennukset, ripustuvuuden... En ole itsekään ollut aina täydellinen mutta tämä vain oli minulle jotenkin viimeinen niitti. En jaksa enää. Jos ei lähes viiskymppisellä ole pokkaa olla ystävälle tukena, vaan syrjäyttää kurjalla hetkellä ja kun muille on tärkeä olla kiva, niin antaa olla. Nyt ei tunnu oikealta antaa anteeksi, en vain pysty.
Millaisessa ystävyyssuhteessa ylipäätään loukataan tai joudutaan pyytämään anteeksi?
Välit poikki vaan. Minä en katselis "ystävää" joka ei tuollaisessa tilanteessa pidä ystävänsä puolia vaan täytyy päteä sen muun lauman silmissä. Sehän tekisi sen sulle uudestaan vastaavassa tilanteessa.
En minäkään katselis. ystävyyteen kuuluu tietynlainen luottamus, jos se rikotaan, niin saa ystävä mennä.
[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 09:27"]
Et tehnyt väärin. Todellinen ystävyys ei hae hyväksyntää. Toki voit tahtoessasi antaa anteeksi ja jatkatte ystävinä, mutta tuskinpa luottamus syntyy uudestaan. Oma ystäväni katosi yli vuodeksi, ei vastannut puhelimeen tai tekstareihin, ja tuli sitten takaisin anteeksipyynnön kera. Otin "takaisin" koska selitykset oli ihan hyviä: masennus yms... Mutta pakko myöntää että ystävyys hänen kanssaan ei ole mulle enää tärkeätä. Kyse ei ole loukkaantumisen tunteista vaan siitä, että tuon vuoden aikana ehdin läpikäydä psyykkisesti tapahtuneen, päästää irti ja jatkaa elämää jopa ilman niitä syitä ja selityksiä. Jotenkin "best buddies" tunne ei vaan enää herää. Minulla on muita tärkeämpiä ystäviä.
[/quote]
Piti yläpeukuttaa mutta tuli alapeukku vahingossa, pahoittelen.
Nimenomaan luottamus katosi, kun olin alamaissa, hänkin ilkeili minulle. Kiukuttelua esiintyi pitkään aiemminkin, milloin muista ystävistä, milloin perheestä ja kun ei aikaa tarpeeksi hänelle. Väsyin kutsumaan kylään tai pyytämään kovin usein minnekään kun jäkätti kuinka olin ollut jonain toisena päivänä puoli tuntia kauemmin toisen kaverin kanssa ja oli sitten marttyyri. no tuohon ei kuitenkaan ystävyys loppunut, mutta tuohon työssä tapahtuneeseen käytökseen kyllä. On se vaan kauheaa kun ystävä ei edes voi puhua muiden nähden minun kanssani mutta muiden kolleegojen saattoi iloisesti. Kyllä loukkasi. -ap