Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En kestä miestäni
14.03.2006 |
Olen täysin tympääntynyt kun miehelleni pitää koko ajan sanoa siitä ja siitä, että tee se ja tee sitä...
Mitään ei tunnu tekevän pyytämättä,siis kotitöitä ,lastenhoitoa yms...
Tekee kyllä kun pyydän...mutta...
Lastenhoidossa taas yksi lapsistamme tarvitsee nyt koko ajan ohjausta, rajojaja tuntuu että minä olen se joka aina häntä ohjastan, rajoitan, torun, kehun jne...
Toivoisin että mieskin ottaisi ennmmän häneen otetta. Jos pyydän ottaa hetkesi ja taas minä olen se joka pyöritän.
Samoin kotihommissa. Yrittää viimeiseen asti olla ett on kuin ei olisikaan,eli että minä tekisin kaiken=ei oma aloitteisuutta lainkaan.
Tiedän hänen äitinsä passanneen hänet viimeisen päälle ja tässäkö on tulos? 10 vuotta yhdessä ja vielkään ei hommat suju tasa-arvoisesti vaik niistä päivittäin puhuitaan?
Kommentit (11)
Ja en todellakaan tarkoita että tavoitteenani olisi että tehdään koti/lastenhoito hommat viivoittimellamitaten.
Vaan että olisi kummallakin sama tsemppi päällä.
Tuntuu joskus että mieheni on yksi lapsistani jota saa koko ajan patistella..=(((((((
Antakaa vinkkejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja en todellakaan tarkoita että tavoitteenani olisi että tehdään koti/lastenhoito hommat viivoittimellamitaten.
Vaan että olisi kummallakin sama tsemppi päällä.
Tuntuu joskus että mieheni on yksi lapsistani jota saa koko ajan patistella..=(((((((
Antakaa vinkkejä?
En keksi mitään muuta, kuin sen että hänen eiole tarvinnut kotonaan lapsena ottaa vastuuta kotihommista.
Siksi on vaikeaa vieläkin.
Olettaa ilmeisesti, että minä olisin kuin hänen äitinsä, joka on passannut niin lapsensa kuin miehensäkin.
Onko kellään heittää jotain kehiin, millä saisi ukon liikkeelle?
Ihmisen aikaisempi käytös valitettavasti ennustaa hyvin myös tulevaa käytöstä ja lisäksi on syytä muistaa, että toisen muuttaminen on mahdotonta tai vähintään vaikeaa...
No tämän jälkeen onkin sitten hyvä antaa hyviä vinkkejä... ;-)
Oletko ajatellut, että vastuu ja vapaus kulkevat käsi kädessä? Tuntuuko miehestä siltä, että kun kannat sen vastuun silti vaikka hän tekee eli vahdit että homma hoituu, että hän ei saa sitä vastuuta eikä myöskään vapautta toimia. Voisiko tilannetta helpottaa, että antaisit hänen toimia lapsen kanssa hänelle luontaisella tavalla? Hän taatusti toimisi toisin kuin sinä, mutta olisiko siitä oikeasti lapselle vaaraa eli tapahtuisiko oikeasti jotain kamalaa?
Mitä tuohon lapsiasiaan tulee, niin onko miehesi minkä verran kahdestaan tämän lapsen kanssa, jolla on eritystarpeita? Ehkä sinä voisit napata muut lapset mukaan ja jättää tämän yhden miehelle, jolloin miehelle todellakin jäisi vastuu?
No nämä vain aatoksia, joita tuli mieleen... voi olla, että olette jo kaikkia noita kokeilleet.
En tiedä missä lastenhoidon opuksessa on sanottu, että sitä hoitoa pitää jatkaa aina hamaan loppuun saakka tai lopettaa vasta sitten kun joku kirveellä uhaten tulee äidin ja lapsen väliin.. Näin on anoppi kuitenkin asian ymmärtänyt.
Niin.. Tämä minun äidinpoika oli oikein etevä mies tietysti silloin kun nähtiin. Siksipä hänen ihastuinkin niin kovasti, kun koti oli kunnossa ja hommat kulki. Vaan tapahtuipa elämässä muutoksia ja kodinhoito unohtui aivan kokonaan.. mies ei enää tiennyt miten hänen ostama (ja kauan käyttämä) pesukone toimi. Vaimoa se ei tietysti tyydyttänyt.
Meillä on
- riidelty asioista loputtomasti
- podittu ja harkittu aktiivisesti eroa (on muitakin syitä sekä miehen äitiin että muihin asioihin liittyviä)
- keskusteltu paljon, siitä kuka, mitä ja milloin sekä miten
Kauan olen suunnitellut yhdessä ja ääneen, että jos kahdesti viikossa laitetaan paikkoja kuntoon ke ja la, ja muuten annetaan olla. Toissapäivänä mies sen sitten keksi itse ja minä olin aivan, että no sehän on loistava idea, tehdäänpä niin!
en minä kyllä tiedä mitään helppoa keinoa miten se tapahtuu, pitkä ja kivinen tie on kuljettu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on helppoa huomata tikku toisen silmässä, kuitenkin samalla jää huomaamatta se pölkky omassa.
siitäkö joka röhnöttää sohvalla, ei siivoa jälkiään, ei pese vaatteitaan, ei siivoa taloa, ruokaa laittaa joskus, mutta siitäkin pitää erikseen moneen kertaan kiittää kiittämisen perään
Ei se ole pölkky, se on sika!!
Ja sika ei kaunista puhetta ei rakentavaa keskustelua tunne..
kasvattakaapa taas vähän näitä poikia ja sitten voitte haukkua niiden vaimot, kun ei ne mitään tee ja kaikesta valittaa (HUOM! sen jälkeen, kun olette niille vuositolkulla ensin ystävällisesti vihjailleet, sitten huomeutelleet suoraan ja tuleehan se s*nta sitten lopulta ihan sensuroimattakin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siitäkö joka röhnöttää sohvalla, ei siivoa jälkiään, ei pese vaatteitaan, ei siivoa taloa, ruokaa laittaa joskus, mutta siitäkin pitää erikseen moneen kertaan kiittää kiittämisen perään
Ei se ole pölkky, se on sika!!
Ja sika ei kaunista puhetta ei rakentavaa keskustelua tunne..
kasvattakaapa taas vähän näitä poikia ja sitten voitte haukkua niiden vaimot, kun ei ne mitään tee ja kaikesta valittaa (HUOM! sen jälkeen, kun olette niille vuositolkulla ensin ystävällisesti vihjailleet, sitten huomeutelleet suoraan ja tuleehan se s*nta sitten lopulta ihan sensuroimattakin)
Jos se on kerran passannut poikansakin pilalle niin eiköhän se passaisi sinuakin?
Sitä ainakin tunnut odottavan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Jos se on kerran passannut poikansakin pilalle niin eiköhän se passaisi sinuakin?
Sitä ainakin tunnut odottavan...
Minä odotan, että tämä ääliö häipyisi häiritsemästä muiden keskustelua.
Alue: Aihe vapaa
Mulla kanssa eka semmoinen jota oli paapottu menen tullen ja odotti tietty jatkumoo sille. Nyt mies jolla 9 sisarusta ja on oppinut tekeen itse kaiken ja ei tarvii passata, tekee sitä mulle niin paljon et välillä on pakko himmata. Itse olen koittanut opettaa pojat omatoimiseksi ja mielestäni siinä onnistunutkin, ei ainakaan kukaan nainen saa passattua mammanpoikaa miehekseen.