Ystävä muuttunut äidiksi tultuaan

Ystäväsi on hukannut minänsä, käytännössä myös hylännyt miehensä seksuaalisesti. Ero tulossa.

Liian harvoin akat tajuaa mihin ovat ajaneet itsensä.

M

Sori välien puuttuminen, mobiililla..
Ap

Lapset vaan ovat tärkeintä nyt ystäväsi maailmassa. Kerrot ettei ystäväsi kuuntele mitä sinulla on sydämessä. Oletko sinä kysynyt miten ystäväsi jaksaa? Ehkä todella voisitkin tarjoitua lapsen kaitsijaksi vaikka pieneksi hetkeksi että ystävä saisi hetken huilahtaa tai tehdä vaikka jotain mitä ei pysty pienten lasten kanssa tekemään.

Ymmärrät tämän arvon ainakin sitten jos sinulla on joskus lapsia.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 21:46"]

Mammat kuulkaa, voitteko valaista minua? Opiskelujen aikainen paras ystäväni sai esikoisensa neljä vuotta sitten ja toisen lapsen reilu pari vuotta sitten. Esikoisen syntymän jälkeen häntä on täysin lakannut kiinnostamasta minun kuulumiseni. Kaikki puheenaiheet pyörivät hänen lastensa ja heidän arkensa ympärillä. Näemme toisiamme noin kerran kuussa ja joka kerta sama toistuu. Olen viime vuoden aikana kärsinyt terveysongelmista, mutta nekään eivät kiinnosta ystävää. Hän ei koskaan kysy minun kuulumisiani, mutta välillä alan itse kertomaan jotakin asiaa, joka pyörii mielessäni sillä seurauksella, että juttu keskeytyy parin minuutin päästä kun jompi kumpi lapsista vaatii huomiota. Kun tilanne on ohi ei ystävä millään tavalla viittaa kesken jääneeseen keskusteluun ja tuntuu tyhmältä viidettä kertaa jatkaa että niin siitä mun jutusta vielä.. Lopulta ystäväni alkaa jälleen kertoilemaan lapsistaan. Emme ole mitään parikymppisiä, ihan kolmen kympin paremmalla puolen ja on minullakin mies, mutta emme luultavasti halua lapsia. En kuitenkaan ole kuormittamassa ystävääni millään 'bilejutuilla', vaan olen aina ajatellut, että meillä on monta yhteistä mielenkiinnon kohdetta ja keskustelun aihetta mm. harrastuksiin liittyen ja olimme itseasiassa samalla alallakin ennen hänen äitiyslomaansa. Ja älkää käsittäkö väärin, en inhoa lapsia, leikin itseasiassa mielelläni ystäväni lastenkin kanssa, mutta en koko tapaamisen ajan. Aiemmin minulla oli tapana ostaa lapsille joulu- ja synttärilahjat, mutta en ole enää viime aikoina ostanut, kun en koskaan saanut heiltä edes suklaarasiaa vastalahjaksi, tuntuu niin turhalta ostaa mitään, kun itse tulee täysin unohdetuksi. En ole myöskään tarjoutunut lapsenvahdiksi. En minäkään pyydä ystäviäni vahtimaan kotieläimiäni. Olen ystäväni kanssa aikoinaan ystävystynyt, mutta en ole automaattisesti hänen perheensä kaveri. Ymmärrän myös, että pienet lapset vaativat paljon äidin huomiota, mutta ystäväni saattaa esim. ottaa täysin rauhallisen, itsekseen leikkivän lapsensa syliin halittavaksi kymmeneksi minuutiksi, jolloin vieras suljetaan ns. tilanteesta kokonaan pois. Ymmärtäisin, jos lapsi satuttaa itsensä tai muuta, mutta mielestäni tuollaiset halittelut voisi hoitaa muulloin kun silloin, kun on vieras kylässä. Olen monesti meinannut ottaa asian puheeksi ystävän kanssa, mutta aihe on niin arka, että pelkään hänen loukkaantuvan pahasti. En halua katkaista välejä, olemme kuitenkin tunteneet yli kymmenen vuotta. Onko mammoilla kokemuksia aiheesta tai vinkkejä??

[/quote]

Kappalejako. En jaksanut lukea kuin muutaman ensimäisen rivin.

No eipä ole ihme että äidit uupuu.

Ärsyttää tosiaan tää mobiili, kun näyttää tekstikentässä, että ois välit, mutta sit koko teksti Lopulta yhdessä pötkössä. En muuten kirjoittanut, että ystäväni olisi jotenkin erikoisen uupunut. Hänellä on hyvä turvaverkko ja lapset nukkuu hyvin jne. Tekee myös paljon lasten kanssa kaikkea, käy matkoilla sun muuta. Ainut mitä en ymmärrä on se, että vaikka lapset onkin äidille maailman tärkein asia, niin ei he nyt ainoa asia ja elämän sisältö voi olla. Mutta miten ihmeessä ottaa tämä mamman kanssa puheeksi :|

Ap, toki ystäväsi pitäisi kuulla kuulumisiasi. Mikset sano hänelle joskus, että sinusta tuntuu pahalta, kun häntä ei tunnu enää kiinnostavan se, mitä sinulle kuuluu. Minusta voit oikein hyvin palata asiaasi, jos juttu keskeytyy lasten vuoksi, niin me äiditkin teemme.

Se sen sijaan on täysin ymmärrettävää ja normaalia, että ihmiset suuren elämänmuutoksen, kuten äitiyden myötä kiinnostuvat toisenlaisista asioista. Vanhat harrastukset tai työasiat eivät ehkä enää tunnu hänestä kovin kiinnostavilta, hänen elämänsä keskittyy perheeseen.

Lahjoja sinun ei tietenkään tarvitse ostella, kun ei ystäväsikään osta. 

Onpa inhottavaa käytöstä ystävältäsi :( Äitinä ymmärrän kyllä sen ettei muiden, juuri niitä bilejuttuja jaksa aina kuunnella (olen vielä parikymppinen kuten monet ystävistänikin, joten lapsettomia bilehileitä riittää lähipiirissä). Ja että kun oma elämä pyörii niiden lasten ympärillä niin sitten ei ole itsellään muuta kerrottavaa kun mitä lapset on tehneet/oppineet. Mutta kyllä mä kuuntelen muidenkin juttuja. Eihän ystävyydestä tule mitään jos se on vaan yksipuolista ja toinen vaan paasaa omasta elämästään. Tapaatteko koskaan ilman lapsia? Voisi olla että silloin lapset unohtuisivat hetkeksi ystäväsi mielestä.

En tiedä miten omat, lapsettomat kaverini, suhtautuvat siihen että lapseni pyörii aina jaloissa ja vaatii huomiota. Ainakaan kukaan ei ole sanonut asiasta mitään, mutta toivottavasti he ymmärtävät että vaikka hoidankin lastani (2v) samalla niin pystyn keskittymään myös heihin. Vaikka syötän lasta, ja katseeni koskettuu häneen, kuuntelen silti ystävääni ja vastailen aktiivisesti.

Tottakai äitiys/vanhemmuus muuttaa ihmistä, se nyt on ihan selvää. Mutta ystäväsi tuntuu elävän omassa kuplassaan ja maaliman keskipisteenä. Ottaako hän sinuun kuitekin yhteyttä ja kutsuu kylään/kahville..? Mitäs jos pitäisitte parin kuukauden tauon tapaamisissa, ehkä häntä sitten kiinnostaisi mitä sinulle on kuulunut.

Pienet lapset todella voivat olla äidin koko elämän sisältö. Se on sitten eri asia onko se tervettä mutta tilanne luultavasti muuttuu kun lapset kasvavat ja silloin viimeistään äitiki kaipaa muita ystäviä.

Mä tekisin myöskin noin, että pitäisin parin kuukauden tauon tapaamisissa ja katsoisin, kiinnostaako kuulumiset sen jälkeen enemmän. Eihän sun nyt pelkäksi halittelutuokioiden yleisöksi ja kuuntelevaksi korvaksi tarvi mennä sinne.

Lapset keskeyttää kyllä yhtenään ja onhan se elämä pikkulasten kanssa sellaista että kaikki hajoaa pätkiksi ja varmasti äitikin unohtaa siinä moneen kertaan että mistä puhuttiin ennen keskeytystä, mutta kurjaa jos ystäväsi ei ole kiinnostunut enää sun kuulumisista ollenkaan, eikä anna lahjoja vaikka itse olet antanut niitä heille.

Osallistuuko ystäväsi mies lastenhoitoon? Voisitko pyytää ystävääsi joskus tapaamiseen ilman lapsia. Johonkin erityiseen ravintolaan, taidenäyttelyyn, harrastukseen ym. Mihin olisi luontevaa mennä ilman lapsia. Saattaisi tehdä ystävällesikin hyvää. Ehkä äitiys on vienyt ystäväsi kokonaan ja hän on unohtanut, että maailmassa on muutakin.
Pystyn samaistumaan tilanteeseesi ajalta, kun itselläni ei ollut lasta ja yksi ystäväni käyttäytyi juuri kuvaamallasi tavalla. Tapaamisista jäi jotenkin ikävä fiilis välillä. Nyt kun itselläni on lapsi on erityisen kivaa nähdä lapsettomia ystäviä ja nautin, kun voi puhua erilaisista asioista. Vaikka olen äiti, en jaksa keskustella koko ajan lapsista ja heidän kehityksestään:)

..

Äidiksi tulon jälkeen olen kyllä huomannut, että haluaisin vaan puhua lapsestani koko ajan, mutta koska se olisi töykeää kanssakeskustelijaa kohtaan, yritän olla kiinnostunut hänen asioistaan ja kysellä niistä. Ja näin tekevät varmasti useimmat normaalit äidit. Eli voisiko kaverisi olla luonteeltaan hieman itsekeskeinen? Oliko hän ennen äidiksi tuloa kiinnostunut muiden asioista vai puhuiko mieluiten itseä kiinnostavista asioista / itsestään, mutta et vain huomannut, koska teillä oli enemmän samoja kiinnostuksen kohteita silloin?

Minä olen myös äiti mutta yritän tietoisesti jättää lapseni keskustelun ulkopuolelle jos menen tapaamiseen ystävän luokse jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Haluan kuulla toisen aikuisen kuulumiset,kerron omani jos niitä kysytään. Ai niin olen uusioperheen äiti ja lapsia yhteensä 5,että aihetta kertomiseen varmasti löytyisi jos haluisin. Olisiko ystäväsi hukannut itsensä pikkulapsi arkeen? Voisitteko tavata jossain muualla kun hänen kotonaan entä voisiko tapaamiset olla lapsi vapaita ainakin joskus?

Mulle tuli mieleen apn ystävästä mieleen väsynyt äiti. Vaikka ap ei ehkä sitä ole huomannut voi ystävä todella olla uupunut kenties masentunut. Äidit monesti sinnikkäästi esittävät muuta. Masentunut ei jaksa kiinnostua toisten asioista.

Kannatan ajatusta että tapaatte ilman lapsia ja äiti pääsee tuulettamaan ajatuksiaan.

Ystäväsi kuulostaa aika itsekeskeiseltä. Itsellä on vähän samanlainen ystävä. Olen itse äiti ja niin on hänkin. Meillä juttu menee vaan niin että aina hän puhuu omista lapsistaan ja heidän perheen asioistaan, mutta meidän kuulumiset ei kiinnosta. Kun yritän jotain kertoa niin aina hän keskeyttää jutun ja alkaa taas puhumaan oman perheen asioita. Että aina nää tällaiset ystävyyssuhde ongelmat ei johdu siitä että toinen on äiti ja toinen ei.