NOLO ongelma!

lastesi tarhakaverit perheineen tuon taivaallista välittävät siitä asutteko " rahattomammin" kuin he, jos ovat oikeasti varakkaita. Tuntuu että tuo näyttämisen tarve, vertailu ja alaskatsominen on paljon yleisempää keskiverto alueilla! Oikeasti todella varakkailla kun ei ole " tarvetta" moiseen. Itsellä ainakin on paljon varakkaita ystäviä ja heitä ei vähempää voisi kiinnostaa muiden omaisuudet! Toisaalta taas tuntemistani ihmisistä ne jotka pitävät viimeistä penniä venyttäen " hyväosaisen kulissia yllä" ovat niin wannabeetä ja arvostelevaa kuin vain olla ja voi! Suosittelen unohtamaan koko ongelman ja nauti synttäreistä vieraineen :)

Eli viettäkää lapsenne synttärit (tai mikä tahansa tilaisuus jonka haluatte pitää) jossain muualla; paikassa joka paremmin soveltuu juhlimiseen (enemmän tilaa ja mahdollisesti kivaa puuhaa lapsille). Meilläkin on pieni koti kerrostalossa ja suurin osa lastemme tarhakavereista asustaa omakotitalossa. Itse ratkaisimme mahtumis ym. ongelmat pitämällä viimeisimmät syntymäpäivät HopLop:issa. Lapsilla oli erittäin hauskaa ja aikuisetkin viihtyivät. Harmi vain, että ensi vuodeksi pitää keksiä jotain muuta... ;)

Tottakai kaikkia vanhempia kiinnostaa millaisesta kodista heidän lastensa kaverit tulevat. Se on ihan normaalia. Kyllähän se hermostuttaa, jos lapsi kyläilee paikassa missä toinen vanhemista on alkoholisti tai rikollinen. En kuitenkaan usko, että nämä mainitsemasi varakkaat vanhemmat katsovat sinua ja miestäsi nenänvarttaan pitkin vain sen takia, että asuntonne on pienempi. Jos kerran asuntonne on siisti ja kodikas ja te olette normaaleja työssä käyviä ihmisiä, niin sen kun kutsutte teille sopivan joukon juhlimaan. Jos joku katsoo vinoon, niin se on hänen häpeänsä.

Me asumme alueella, missä monilla uudet hienot talot ja meillä vanha. Kyllä joskus arveluttaa kutsua näitä täydellisissä taloissa asuvia meille, vaikka meidän talo on tosi persoonallinen ja kodikas! Kyllä tämä Suomi on mennyt ikävällä tavalla luokkayhteiskunnaksi, jossa nimenomaa raha on se millä ihmiset mittailevat toisiaan. Ja varsinkin ne joilla sitä ei ihan toden teolla ole, vaan jotka yrittävät näyttää rikkailta. Kyllä ällöttää! Sivistys, tavat, ystävällisyys, asenne lähimmäisiin yms. on se mikä oikeasti painaa jotain elämässä. On sitten niitäkin, joilla on sekä rahaa, että oikeaa asennetta elämään. Nousukkaista ei pitäisi piitata, mutta kyllähän se tietenkin harmittaa joskus, että joillain on kaikki uutta ja kiiltävää ja minulla ei - ihan periaattestakaan toisaalta!

että " köyhiä" kavereita. Itsekkin asumme kunnassa / alueella, jossa on kesikimääräistä enemmän ns varakaampia ihmisiä. Itse olemme aikalailla keskituloisia - tosin omat vanhempani ovat vähän keskimääristä varakkaampia. Eipä ne lapset tunnu hirmuisesti tällaisista asioista pulttia ottavan.



Jotenkin tuntuu, että olet nyt itse ihan turhaan vähän yliherkkä omasta olemisestasi :) Ei muutakuin nokka pystyy ja ylpistelemään siitä mitä sinulla on - sinulla voi olla paljon sellaista mitä muilla ei ole....



Ainahan on tietysti näitä nirppanokkia - " nousukkaita" niinkuin joku täällä osuvasti kutsui mutta mielestäni heidät kannattaa jättää omaan ihanuuteensa lillumaan :D

että näet omat pelkosi toisten silmistä. Kerroit, että itse häpeät ja ihan-kuin-nekin-katsoisivat-vähän-sillä-tavalla. Häpeä on niin voimakas tunne, että sen lukee helposti muiden mielipiteenä.

Eli minäkään en usko, että pk-kavereitten vanhemmat katsoisivat teitä nenänvartta pitkin. Sen sijaan voisi olla kivaa tutustua. Kaikkia varmasti kiinnostaa, millaisista perheistä (siis sosiaalinen, ei aineellinen yksikkö) lapsen kaverit ovat.

Minusta sinunkin kannattaa muistaa, että lapsesi kaverit eivät ole automaattisesti " hyvistä perheistä" , vaikka on uudet autot ja isot kodit. Minusta on ihan luonnollista olla puolin ja toisin kiinnostunut, millaiset arvot ja tavat kaverien perheissä on.

Ne ovat olleet oikein rakentavia.



Olemme tosiaan tutustuneetkin paremmin muutamaan perheeseen ko päiväkodista ja kyllähän he mukavia ihmisiä ovat. Mutta hyvin tietoisia siitä millä alueella/kadulla asuvat asuvat jne. Ja se kuuluu heidän kommenteistaan ja asenteistaan.



Osa vanhemmista ei ole edes mukavia ja he ovat niitä jotka eniten ko asian tiedostavat (että rahaa löytyy tai ainakin haluavat antaa kuvan että rahaa on). Mutta heidän kanssaaan nyt ei tarvi olla tekemissäkään, vaikka lapseni on yhden perheen lapsen kanssa alkanutkin leikkimään.



Mutta itselleni tälläinen luokittele on uutta, sillä olemme aina asuneet ns hyvillä/suosituilla alueilla, joissa osalla on rahaa ja isommat/kalliimmat asunnot/autot jne ja osa taas saattaa asua vuokralla tai ainakin pienemmissä asunnoissa jne. Kaikki ovat kuitenkin eläneet ja asuneet sulassa sovussa ja en ole ikinään huomannut mitään erottelua (paitsi että snobejahan löytyy nyt jokapaikasta:)



Nämä mukavatkin perheet (vaikka eivät ns snobeja olekaan) ovat kyllä luokkatietoisia ja ehkä itseäni hämää eniten se että olen pitänyt itseäni ihan hyväosaisena ja nyt olenkin ns kakkoskastia (vaiko jopa kolmoskastia....) Siihen on ollut vaikea tottua, onko se sitten häpeää vai ylpeyttä vai mitä. En itse yleensä vertaile meitä muihin vaikkakin jokainen tiedostaa miten muut asuvat,minkäläiset arvot heillä on jne.



Mutta lapsen päiväkotia en lähde vaihtamaan vaan sopeudun itse asiaan:). Meillä on ihan keskituloinen perhe, siisti ja nätti koti. Arvostan laatua, ja ostan laatutavaroita jotka säilyvät. Siitä huolimatta meillä ei ikinä ilman lottovoittoa ole mahdollisuus ostaa lähemmäs miljoonan euron maksavaa omakotitaloa tai edes puolen miljoonan taloa. Jos se jotakin häiritsee niin en voi mitään.



Synttärikutsut pitää sitten miettiä erikseen, kotiimme ei paljoa ihmisiä kerralla mahdu ja täällä ei ole paikkaa jota vuokrata. Mutta eiköhän sekin ongelma ratkaista jollakin tavoin. Pidetään sitten vaikka kolmet synttärit.



Keskustelua ja kommentointia saa jatkaa.

Meillä on ihan hyvät tulot ja asumme silti pienessä kerrostalokolmiossa, sillä mahdumme siihen ja viihdymme alueella. Meillä ei ole autoa, koska emme sitä tarvitse.



Alueellanne ja sillä naapurialueella asuu varmasti mukavaa porukkaa. Jos ihmiset ovat oikeasti mukavia, ei heitä kiinnosta autonne merkki ja asuntonne koko vaan se, miten kasvatatte lapsenne. Jos kerran lapsenne ovat päiväkodissa ystävystyneet.



Jos ette halua lähteä kilpavarusteluun lastenne päiväkotikavereiden vanhempien kanssa, älkää lähtekö. Synttärilahjojen ei tarvitse olla kalliita, mutta hienoa on, jos ne ovat mietittyjä. Ja synttäreillä voi tarjota vaikka poppareita ja jätskiä.



Jos tuttavanne ovat sinut rahojensa kanssa, ei heitä kiinnosta pätkän vertaa tulotasonne. Ja jos he puolestaan ovat öykkäröiviä nousukkaita, ei heistä kannata välittää :)



Tsemppiä!

Minulla on vähän samantapainen tilanne. Mieheni opiskelukaveripariskunta on hyvinkin varakas (omaisuus pääosin perittyä) toisin kuin me. Mekin kyllä olemme akateemisesti koulutettuja, ihan kunnollisia työtätekeviä ihmisiä, mutta asumme melko vaatimattomalla alueella, omat ja lastenvaatteet eivät ole ns. merkkituotteita, huonekalut osin Ikeaa, osin perittyjä. Auto on jo jonkun vuoden vanha, ja se ostettiin käytettynä. Miehen kaverit ovat samoin ihan kivoja, mutta jotenkin heillä on semmoinen asenne, että heille vastaava ei kelpaisi. Joskus heiltä jotain sen suuntaista lipsahtaakin. Eli jos puhutaan vaikka lasten haalareista ja sanon, että meillä on Lassiet, näen ilmeestä, että heille se vaihtoehto on ihan poissuljettu. Ihan siististihän meidän lapsi on aina puettu, mutta silti tunnen aina vähän häpeileväni, kun he ovat meillä kylässä. Heillä kun on kaikki ihan viimeisen päälle, enkä tosiaan voi ruveta heidän kanssaan kilpailemaan enkä oikeasti haluakaan. Olen tyytyväinen siihen, mitä meillä on. Tuo heidän asenteensa vain tökkii, ja joskus mietin, että he mahdollisesti vähän virnuilevatkin meille meidän selän takana. He eivät siis ole omia ystäviäni vaan miehen.



Minusta paras neuvo on se, että ei esitä mitään muuta, mitä on. Näin yritän ainakin itse tehdä. Eli jos asuntoonne ei mahdu suurta ryhmää, voit kutsua vain lapsen parhaat kaverit tai vaihtoehtoisesti viedä päiväkotiin lapsen synttärinä jotain herkkuja. Meidän päiväkodissa ainakin niin saa tehdä. Asunnosta saa pienelläkin rahalla ihan kivan. Ja jotenkin asunnosta näkee, viihdytäänkö siellä vai ei. Kalliistikin sisustettu asunto voi olla kolkko. Jos noille ihmisille on tärkeää vain ulkoiset jutut, et menetä mitään, vaikka he eivät sinua niin noteeraisikaan. Ethän sitäpaitsi tiedä, millä rötöksillä nuo merenrantatontit on ostettu tai kuinka kauheiden velkojen kanssa porukka painiskelee.

Sattumalta tulin jo näin aamulla koneelle. Lapseni ei ole Kauniaisissa hoidossa, mutta Espoossa asumme:). Emme asu lähelläkään Kauniaista, vaan merenrannalla.