Liian kalliit lahjatoiveet, mikset sano sitä lapselle rehellisesti?
Olin aaton sukuloimassa, jossa oli paljon teini-ikäisiä lapsia. Tuli lahjojen jaon vuoro ja parillakin teinillä naama venähti, kun paketista paljastui muuta, kuin oli toivottu. Siis paljon saivat lahjoja ja kalliita, sadan euron lahjakorttejakin jollain oli useampia... Mutta toiveena oli kuulemma esitetty Applen tuotteita ja sitten saatiinkin vastaava muun merkin kännykkä tai tietokone tai tabletti, niin oli pettymys. Vanhemmat sanoivat, että ostivat siitä muusta merkistä parhaan mahdollisen, mitä pystyivät, ne toivotut merkit olivat vaan aivan liian kalliita.
No, en nyt ihan ymmärrä teinien reaktioitakaan,, kun oikeasti tosi hienoja lahjoja saivat. Mutta eikö vanhemmat voi jo etukäteen sanoa, että sitä toivomasi puhelinta tms et saa, koska se on meille liian kallis? Kai teini jo ymmärtää?
Kommentit (13)
Kyllä mä ainakin sanon, meillä tosin ei puhelimia ostella lahjaksi, koska se kuuluu ihan perustarvikkeisiin. 250 € on esim. puhelimen budjetti, jos haluaa kalliimman , maksaa itse loput.
Lapset tietää myös paljonko lahjoihin varataan yhtä kohden.
Itse en ymmärrä tuollaista. Kyllä mulle oli jo lapsena selvää,,ettei kaikkia toivomaan lahjoja saa ikinä. Ne lahjatoiveet oli sellaista haaveilua. Silti yllinkyllin tuli lahjoja ja ei tullut mieleenkään alkaa kiukuttelemaan, jos jotain tiettyä ei saanut. Outoa käytöstä.
Sanon kyllä sitten kun lapset ovat isoja ja tietävät että lahjat tulevat vanhemmilta!
Tottakai sanon. Kaikkea ei tarvitse saada mitä toivoo.
Annoin ainoalle pojalle kapean suklaarasian ja ei ollut pettynyt. Tänä vuonna sai autokoulun ja alkuvuodesta sähkökitaran. Meillä täytyy ansaita ja se onnistuu koulutyöllä.
Harmitti vaan vanhempien puolesta. Oikeasti olivat panostaneet jouluun ja näki, että heitä harmitti, kun eivät voineet ihan kaikkea hankkia, mitä oli toivottu. Silti, ehkä asian voisi selittää jo, kun toivetta esitetään, eikä sitten aattona... 11-16vuotiaat jo tietänee, että lahjat ei tule joulupukilta.
En minäkään ymmärrä miksi ei voisi sanoa. Ei kai ne teinit nyt sentään enää joulupukkiin usko? Meillä ainakin sanottiin kaikille lapsille suunnilleen mikä on budjetti, minkä puitteissa voi toiveita esittää. Pyysin myös toivomaan useamman toiveen, jotta ainakin jotain voitaisiin toteuttaa. Sanottiin siis myös jo etukäteen että varmastikaan kaikkea ei saa, mutta katsotaan mitä saadaan toteutettua. Ei tarvinnut sitten itkeskellä aattona kenenkään.
Ymmärrän kyllä teinin pettymyksen, sillä he ovat varmaan olleet siinä uskossa että toiveet täytetään, jos ei olla mitään päinvastaistakaan sanottu. Ovat siis etukäteen uskoneet saavansa jotain, sitten onkin tullut ihan muuta. Kyllähän se harmittaa vaikka kuinka "isoja" jo oltaisiinkin (teinit kuitenkin vielä ovat tunnetasolla aika lapsellisia/tunteet heittelee)
Olis va hempien tehtävä kasvattaa lapsi jo aikaisemmin siihen mistä elämässä on kyse, mikä on rahan arvo ja mitä sillä saa.
Vähän pitkä äköisyyttä mitä lapsista tulee, alkaa olla jo kiire opettaa tulemaan omillaan toimeen ja mitä on realismi ja mitä onnellisuus ja mitä asiat joita ei voi ostaa...
Hyvää joulua ja rohkeutta keskustella ja kohdata pettymyksiä, se olis lapsille tärkeää välillä.
Meillä on aina toiveille sanottu rahallinen yläraja, mitä kalliimpaa on turha toivoa. Joskus on sitten ollut tietokone, johon ovat kesätyörahoistaan laittaneet itse sen erotuksen. Nyt opiskelija toivoi koko summan rahana, osalla osti itse jonkun vempeleen, lisäkiintolevyn muistaakseni. Pikkuyllätykset on lisänä joka vuosi ja tänä vuonna ne oli arpapaketti ja 20 euron lahjakortti ruokakauppaan. Hyvin kelpasi, opiskelijoita kun ovat.
Olis kyllä hyvä sanoa jo ennen aattoa, ettei tule pettymys silloin. Ihan hyvin voi myös puhua siitä minkä hintaisia lahjoja perheesä annetaan tai antaa rahaa tms., jota teini voi säästää himoitsemaansa puhelinta varten.
Teinille merkki ON tärkeä, ja toisen merkin hienokaan puhelin tms. ei nyt vaan ole sama asia kuin apple.
Mitä järkeä on ostaa halpispuhelin, mutta antaa lisäksi satojen eurojen lahjakorttia. Ymmärrän teinin pettymyksen. Olisi jätetty lahjakortit antamatta ja ostettu vain se haluttu puhelin. Näin meillä tehdään. Jos jollain teinillä iso toive, ei saa muuta. Mutta saa juuri sen toivomansa. Nyt on teinillä ei-toivottu puhelin ja paljon krääsää
Minä heittäisin niska-perseotteella ulos tuollaiset huoranpenikat