Kun ihminen muuttuu ääliöksi...

Siis viime viikolla sanoin miehelle että nyt en enää kestä tätä kulissiliittoa vaan haluan eron. Ihanteellisesti asia tapahtuisi niin, että yhteinenkoti myydään ja muutettaisiin niin lähekkäin asumaan, että lapsilla säilyisi tuttu miljöö ja voisivat tilanteen mukaan olla kummassakin kodissaan. Tosin toivoisin että he asuisivat luonani- ovat vielä aika pieniä ja olen tähän saakka hoitanut heitä kotona.

No tämähän näyttää olevan hyvin epärealistinen visio. Mieheni ei missään nimessä halua erota, koska hän kärsisi taloudellisia tappioita. (ja joutuisi ehkä itse selvittelemään ongelmiaan sen sijaan että voi vuodesta toiseen syyttää kaikesta minua)

Olen pitänyt miestäniihan fiksuna ihmisenä- ongelmat ovat meidän välillä. Mutta hän on alkanut suoltaa suustaan niin alaarvoista tekstiä ja arvomaailmaa etten usko korviani.

Tajuan jo nyt että ainoa asia mikä erossa tulee ottamaan aivoon on se etten eronnut jo kauan sitten vaan olen kärvistellyt tosi huonossa suhteessa vuosia.



Onko muilla vastaavia kokemuksia? Taantuuko ihminen eron tullessa vastaan, vai paljastuuko miehen todellinen luonto vasta nyt? Hän on todella hyvä isä enkä haluaisi hänen isyyttään rajoittaa mitenkään, mutta hän suoltaa uhkauksia ja kiristyksiä ja kehittelee vaikka mitä visioita siitä kuinka surkea äiti olen ollut ja tulen olemaan ja kuinka jo pelkkä yhteydenotto sossuun tulee kostautumaan minulle lukuisina hankaluuksina. Mihin kummaan se rakkaus lapsiin häviää? Ja kyky nähdä lasten paras???