Se, mikä pettämisessä on pahinta

Siskoni mies petti siskoani melkein vuoden, ja jälkeenpäin sisko kertoi, että pahinta hänestä on se, että mies pystyi jättämään hänet niin totaalisen yksin vastuuseen lapsista ja perheen arjesta sillä varjolla, että teki töitä ja ansaitsi rahaa. Todellisuudessa siis vietti viikonloppuja salarakkaan kanssa hotelleissa ja kylpylöissä, vietti iltoja ravintoloissa, ei ostanut syntymäpäivä eikä joululahjoja, ei käynyt päiväkodin eikä koulun joulu- eikä kevätjuhlissa, ei vanhempainilloissa, ei vienyt lapsia neuvolaan, lääkriin, hammaslääkäriin. Koko arki kaatui tuon vuoden ajaksi siskoni niskaan, ja hänen jaksamisensa oli oikeasti lähellä ratkeamista. Töistäkin sai jo huomautuksia jatkuvista poissaoloista lasten takia. Sisko sanoi, että on antanut anteeksi seksisuhteen ajat sitten mutta ei pysty edelleenkään antamaan anteeksi sitä, miten mies kohteli omia lapsiaan. kun nuorin oli sairaalassa keuhkokuumeen vuoksi, oli mies "työmatkalla" ja seuraavan viikon iltapalavereissa. Siskoni itki mm. minulle jaksamistaan tuon viikon aikana, ja äitini otti töistä palkatonta vapaata ja matkusti siskon avuksi. Miten kenenkään moraali kestää tuon?

Nyt on oma mieheni jatkuvasti töissä ja kotona väsynyt ja vain nukkuu. Itse vien lapsia illat harrastuksiin ja vastaan ihan kaikesta lapsiin liittyvästä, kun mies ei jaksa ja on aina töissä. Juuri mietin, että jos tämän päätteeksi kävisi ilmi, että mies onkin vain ottanut omaa aikaa ja viis veisaa minun ja lasten hyvinvoinnista, niin kyllä olisin katkera ja vihainen. Se seksisuhde tai vaikkapa jopa ihastuminen/rakastuminen on anteeksiannettavaa mutta ei se, että lasten hyvinvoinnilla pelataan uhkapeliä.