Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa kun mies ei huomioi mua oikein koskaan.
01.01.2015 |
Tai omasta mielestään se huomioi... Laittaa hyllyt seinään, vaihtaa lampun, vie (meidän yhteisen) auton huoltoon. Nämä ovat hänen mielestään minun huomioimista. Laittaa myös joskus ruokaa (meidän koko perheelle, on siis kaksi lastakin), käy kaupssa ja siivoaa.
En ole kotiäiti, joten käyn töissä yhtä lailla kun miehenikin, ja maksetaan kaikki kutakuinkin puoliksi. Siksi minusta on epäreilua, että mies sanoo huomioivansa minua laittamalla tiskit koneeseen. Teen sitä itse kuitenkin itsekin joka päivä, yleensä paljon useammin kuin mieheni.
Mitä mieltä olette? Mä kaipaisin jotain muutakin joskus. Vaikka jotain pieniä lahjoja, edes synttäreinä tai jouluna. Nytkään en jouluna saanut häneltä mitään, ja harmittaa vieläkin, vaikka tiesin etten tulisi saamaan mitään. Kukkia joskus? Hän tietää että pitäisin kukista, mutta ei kertaakaan ole sellaisia meidän lähemmäs kymmenen vuoden suhteen aikana minulle antanut.
Vaadinko liikaa? Oma vikahan se on harmistua. Ei mieheni varmasti tule mihinkään muuttumaan. Ei kai toista voikaan muuttaa.
Kommentit (53)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää on näitä tällaisia miehiä, jotka sitten kokevat elämänsä yllätyksen kun vaimo löytääkin toisen...
...poikamiehet hox. Oletteko nyt aivan varmoja että haluatte tällaisia tekemällä tehtyjä ongelmia...
Huomioitko itse miehesi? Tee itse jotain kivaa miehesi mieliksi, niin ehkä hänkin tajuaa asian. Usein vain omaa käytöstään voi muuttaa, mutta toinen saa siitä hyvää vinkkiä!
Kokeilkaa ainakin ja puhukaa myös, jos ei tepsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 00:27"]
Huomioitko itse miehesi? Tee itse jotain kivaa miehesi mieliksi, niin ehkä hänkin tajuaa asian. Usein vain omaa käytöstään voi muuttaa, mutta toinen saa siitä hyvää vinkkiä!
Kokeilkaa ainakin ja puhukaa myös, jos ei tepsi.
[/quote]
Alussa huomioin kyllä paljon enemmän, jossain vaiheessa innostus kieltämättä vähän hiipui.. Mutta olen kyllä melko huomaavainen ihminen (ainakin omasta mielestäni), ehkä siksi tämä asia harmittaakin.
Ostelen miehelle vaatteita, leivon ja laitan ruokaa, hän saa aina minulta lahjan merkkipäivinä ja jouluna. Huolehdin myös että hän saa omaa aikaa, lepoa jne.. Kyllä voisin huomioida paljon enemmänkin, mutta tuntuuhan se vähän tyhmältä ja turhaltakin jos ei oikeasti saa itse juuri mitään koskaan takaisin. Ei sitä lahjojakaan anneta siksi, että itse saisi jotain, mutta silti.. -ap-
Huh, kauheeta. Itse saan sinkkuna huomattavasti enemmän huomionosoituksia esim fuckbuddeilta ja kaverimiehiltäkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toista ei voi muuttaa, mutta sen voi laittaa muuttamaan käytöstään.
Hain avioeroa...mies huomasi minut...kokeile ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 00:44"]
Toista ei voi muuttaa, mutta sen voi laittaa muuttamaan käytöstään.
[/quote]
Ai miten? :D Vinkkejä kaipaisin todella...Puhuminen ei tunnu auttavan.
Olen esim harmitellut sitä että en ole saanut joululahjaa joskus aiemmin, mutta silti en nytkään jouluna saanut mitään. Kaikki aina unohtuu samantien. Monet kerrat olen sanonut, että toivoisin että hän huomioisi minua enemmän. Kun hän on kysynyt, että miten niin olen kertonut esimerkkejä, joista yksi hyvin yksinkertainen: anna joskus kukkia. Siihen hän toteaa, että no pitää varmaan joskus ostaa kukkia. Kolme vuotta menee, enpä ole saanut niitä kertaakaan..
En oikein tiedä mitä muuta voin tehdä? Joku vaan mättää. Häntä ei vaan kiinnosta, ei saa aikaiseksi. -ap-
Täällä myös kohtalotoveri. Lahjoja en kaipaa, mutta joku mukava sana tai edes mukava katse olisi joskus kiva saada. Sen verran olen saanut tilannetta muutettua, että silmien pyörittelyä ja huokauksia ei enää tule, mutta en ole vieläkään tyytyväinen. Askel askeleelta kuitenkin yritän tilannetta muuttaa ja jos olen saanut tilannetta muutettua näin paljon, niin enköhän tästä saa vielä vähän hiottua miestäni. Tai sitten mennään metsään kokonaan. Pian 18 vuotta yhdessä ollaan oltu ja aika paljon koettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 00:52"]
Hain avioeroa...mies huomasi minut...kokeile ap
[/quote]
No en kuitenkaan oikeasti haluaisi erota. Ainakaan vielä. Siksi en halua leikkiä tuolla asialla. Mies muuten ihan hyvä mies, mutta kyllä tämä asia nakertaa minua. Ja pelkään kyllä todella, että joku päivä tapaankin sitten jonkun joka huomioi minua ja ihastun jo pelkästään siihen asiaan... Tai en edes pelkää vaan jotenkin se on jopa todennäköistä. Sääli vaan kun ei toinen tajua. -ap-
Miten voi olla jotkut kukat ja lahjat noin suuri ongelma? Osta itse kukkasi ja lahjasi, jos niitä kaipaat!
Eikö se muka ole huomioimista, kun mies osallistuu kodin yhteisiin askareisiin ja tekee jopa ruokaa? Ottaisitko mieluummin miehen, joka ostaa kerran kuussa kukkia, jouluna ja äitienpäivänä lahjan ja loppuvuoden makaisi sohvalla liikuttamatta evääkään? Kukkia ja lahjoja on helppo ostella. Itse arvostan enemmän arjen tekoja kuin turhanpäiväisiä lahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, koska miehesi ei osta sinulle kukkia eikä lahjoja, rupea sinä ostaaan itsellesi. Osta vaikka joka viikko kukkakimpun itsellesi. Hemmottele itseäsi koruilla, kauniilla vaatteilla jne. Jos miehesi ei vie sinua ulos syömään tai tanssimaan, vie sinä miehesi.
Ota myös miehesi uudelleen puhutteluun. Kerro hänelle, miltä sinusta tuntuu, kun hän ei huomioi sinua. Kysy mieheltä, miltä hänestä tuntuu saada huomionosoituksia sinulta. Kysy myös, miltä hänestä tuntuisi, jos lopettaisit lahjojen ostamisen. Voi olla, että hän sanoo pitävänsä siitä, että saa lahjoja sinulta. Varaudu kuitenkin myös siihen, että hän sanoo, ettei niillä ole merkitystä eikä häntä haittaa, jos lopettaisit huomioimisen.
Älä kuitenkaan lannistu vaan sano, että haluat viettää aikaasi hänen kanssaan ja tehdä jotakin erityistä silloin. Keksikää yhdessä, mitä kivaa se voisi olla. Jostakin luin hauskan idean, että pariskunta kirjoitti lapuille, mitä kumpikin halusi tehdä puolison kanssa (kerran viikossa, mutta voi se olla harvemminkin). Laput pistettiin sitten rasiaan, josta joka viikko nostettiin lappu, ja lapun tekstiä myös noudatettiin.
Voisi olla myös hyvä idea mennä pariterapiaan. Nimittäin miehesi vaikuttaa olevansa täysin vakuuttunut, että hän huomioi sinua noilla pienillä askareilla, joita mainitsit. Oletko miettinyt, miltä sinusta tuntuisi, jos hän lopettaisi hyllyjen kiinnittämisen tai lampun vaihtamisen tai mitä ikinä se mahtaakin olla. Entpä jos hän rupeaisikin ilkeäksi ja tiuskisi sinulle, että laita itse? (Minun eksäni teki sitä. En saanut häneltä apua. Enkä saanut myöskään kukkia tai lahjoja enää naimisiin mentyämme. Oli meillä muitakin ongelmia, ja siksi hän on eksä.)
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 01:01"]
Miten voi olla jotkut kukat ja lahjat noin suuri ongelma? Osta itse kukkasi ja lahjasi, jos niitä kaipaat!
Eikö se muka ole huomioimista, kun mies osallistuu kodin yhteisiin askareisiin ja tekee jopa ruokaa? Ottaisitko mieluummin miehen, joka ostaa kerran kuussa kukkia, jouluna ja äitienpäivänä lahjan ja loppuvuoden makaisi sohvalla liikuttamatta evääkään? Kukkia ja lahjoja on helppo ostella. Itse arvostan enemmän arjen tekoja kuin turhanpäiväisiä lahjoja.
[/quote]
Kyllä mä olen ap:n kanssa ihan samoilla linjoilla, ettei tiskit, ruuat yms. arjen askareet ole mitään toisen huomioimista. Ne ovat välttämättömyyksiä, jotka on jonkun tehtävä. Ne pitäisi tehdä myös yksin eläessä. Eli ihan tavallisia, kodin pyörittämiseen ja elämiseen kuuluvia hommia. Miehet vain odottavat jotain aaltoliikettä heti, kun pistävät vähän rikkaa ristiin. Äidit varmaan kasvattaa pojista sellasia: kehutaan tolkuttomasti ihan tavallisista asioista.
Kyllä miehet voisivat tosiaankin huomioida jollakin tavoin puolisoitaan. Naisilta hellät sanat, syntymäpäivälahjat tms. unohtuvat varmaan todella harvoin, miehille se on jotenkin "helpompaa".
Oma mieheni kyllä ostaa joululahjan, synttärilahjan, huolehtii lasten kanssa äitienpäiväjutut ja muistaa jopa naistenpäivänä. MUTTA hääpäivää ei muista, tai ei halua muistaa, ja minusta sekin on loukkaavaa.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 01:01"]
Miten voi olla jotkut kukat ja lahjat noin suuri ongelma? Osta itse kukkasi ja lahjasi, jos niitä kaipaat!
Eikö se muka ole huomioimista, kun mies osallistuu kodin yhteisiin askareisiin ja tekee jopa ruokaa? Ottaisitko mieluummin miehen, joka ostaa kerran kuussa kukkia, jouluna ja äitienpäivänä lahjan ja loppuvuoden makaisi sohvalla liikuttamatta evääkään? Kukkia ja lahjoja on helppo ostella. Itse arvostan enemmän arjen tekoja kuin turhanpäiväisiä lahjoja.
[/quote]
Minulle on itsestäänselvyys että jokainen osallistuu kodin askareisiin. Se ei ole sen kummemmin toisen huomioimista vaan itsestäänselvyys. Ja kyllä itse edelleen teen suurimman osan niistä, joten eipä mieskään nyt ihan sen 1-2x kuussa ruoanlaiton varaan voi laskea.
Lahjat nyt nousi vaan esimerkiksi tässä kun oli juuri joulu, enkä taaskaan saanut lahjaa ja oli nyt miten lapsellista tahansa, se harmitti. Mies vaan ilmoitti aatonaattona että hänellä ei sitten ole lahjaa. Olin vaan että jaahas, minulla kyllä on sinulle. Ei oltu mitään sovittu että ei osteta toisillemme, ja mies oli itse asiassa erittäin tyytyväinen lahjaansa.
Joka tapauksessa sellaista huomioimista voi kyllä yhtä lailla olla vaikkapa hartioiden hierominen joko pyydettäessä tai itse tarjoutua sitä tekemään, mutta ei... Mies ei tykkää hieromisesta. Meillä ei siis hierota.
Itse ainakin pidän siitä, että saan tehtyä toiselle hyvän olon ja hyvän mielen. Ja tietty osoittaa, että rakastan. Kenties kaikille tämä ei vaan ole kovin tärkeää?-ap-
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 01:10"]
Ap, koska miehesi ei osta sinulle kukkia eikä lahjoja, rupea sinä ostaaan itsellesi. Osta vaikka joka viikko kukkakimpun itsellesi. Hemmottele itseäsi koruilla, kauniilla vaatteilla jne. Jos miehesi ei vie sinua ulos syömään tai tanssimaan, vie sinä miehesi.
Ota myös miehesi uudelleen puhutteluun. Kerro hänelle, miltä sinusta tuntuu, kun hän ei huomioi sinua. Kysy mieheltä, miltä hänestä tuntuu saada huomionosoituksia sinulta. Kysy myös, miltä hänestä tuntuisi, jos lopettaisit lahjojen ostamisen. Voi olla, että hän sanoo pitävänsä siitä, että saa lahjoja sinulta. Varaudu kuitenkin myös siihen, että hän sanoo, ettei niillä ole merkitystä eikä häntä haittaa, jos lopettaisit huomioimisen.
Älä kuitenkaan lannistu vaan sano, että haluat viettää aikaasi hänen kanssaan ja tehdä jotakin erityistä silloin. Keksikää yhdessä, mitä kivaa se voisi olla. Jostakin luin hauskan idean, että pariskunta kirjoitti lapuille, mitä kumpikin halusi tehdä puolison kanssa (kerran viikossa, mutta voi se olla harvemminkin). Laput pistettiin sitten rasiaan, josta joka viikko nostettiin lappu, ja lapun tekstiä myös noudatettiin.
Voisi olla myös hyvä idea mennä pariterapiaan. Nimittäin miehesi vaikuttaa olevansa täysin vakuuttunut, että hän huomioi sinua noilla pienillä askareilla, joita mainitsit. Oletko miettinyt, miltä sinusta tuntuisi, jos hän lopettaisi hyllyjen kiinnittämisen tai lampun vaihtamisen tai mitä ikinä se mahtaakin olla. Entpä jos hän rupeaisikin ilkeäksi ja tiuskisi sinulle, että laita itse? (Minun eksäni teki sitä. En saanut häneltä apua. Enkä saanut myöskään kukkia tai lahjoja enää naimisiin mentyämme. Oli meillä muitakin ongelmia, ja siksi hän on eksä.)
[/quote]
Pitää varmaan aina käydä ostamassa niitä kukkia itselle, kun tämä asia harmittaa. Mutta siis eihän ne kukat ole pelkästään se juttu, vaan se huomioiminen. Ja kun on niin helppo kerta ostaa niitä kukkia, niin ärsyttää vielä enemmän, miksi toinen ei voi tehdä sitä, vaikka tietää että ilahtuisin siitä? Joka tapauksessa aion tästedes ostaa niitä useammin itselleni..
Mieheni ei kyllä koskaan vie minua ulos syömään tai tanssimaan (enkä edes osaa odottaa sitä), eikä ole kovin innoissaan jos ehdotan että yhdessä kahdestaan tehtäisiin jotain. "Ollaan muutenkin aina yhdessä." Meillä on pienet lapset ja arki melko hektistä, joten en puoliväkisin ole yrittänyt yhteistä aikaa meille järjestääkään. Tiedän että monet pariskunnat ovat paljon enemmän yhdessä. Meillä vuorotyöt, ja usein menee viikkokin ettei kunnolla nähdä, mutta jos toinen kokee asian noin, niin minkäs teet? Jotenkin epäilen, että tuollainen lappujen kirjoittelu ei häntä kovinkaan paljon innostaisi...Ehkä jopa ahdistaisi.
Pariterapiassa olemme joskus aiemmin olleet, ja kyllä kai tätäkin aihetta siellä sivuutettiin. Emme kokeneet että koko terapiasta olisi ollut kovinkaan paljon hyötyä meille. -ap-
Mun mies on ihan samanlainen. Joskus kun hiillyn siitä, että pyydän jotain ihan vaivatonta, tyyliin tänään illalla että voisitko tuoda tv:n kaukosäätimen (mies istui sen vieressä, mä kauempana kaksi lasta ja kissa sylissä), ja mies huokaisee että etkö ite viitti sitäkään tehdä, paasaan urakalla että ei luulis olevan hänellekään ylivoimaisen vaikeaa edes joskus tehdä jotain minunkin hyväkseni. Hän tuli tänäänkin kuitenkin valmiiseen ruokapöytään siivottuun kotiin, minun työni on suunniteltu siten ettei hänen tarvitse vaivata päätään työvuorojemme yhteen sovittamisesta, minä hoidan lapset pääsääntöisesti ja muutenkin kotiarjen. Ja häneltä on liikaa vaadittu muistaa mun syntymäpäivä, hääpäivä, joulu ja äitienpäivä, tai että toisi edes kukkia joskus. Yleensä, kun sanon asiasta, vastaukseksi tulee että keitinhän mä sulle kahvia tänä aamuna - niin, kun keitti itselleen. Mutta auta vitun armias jos isänpäivänä unohtuisi juhlallisuudet... No, tänä jouluna hän sai lahjan, mutta ei saa enää kun kohta on syntymäpäivänsä. Tuleva vuosi tulee olemaan hyvin erilainen kuin nämä 10 tähänastista.
Ehkä ap ei ole miehelleen kovin tärkeä
ts. et koe olevasi rakastettu