Lue keskustelun säännöt.
Miksi en saa iloa ja onnea lapsen kanssa puuhailusta?
31.12.2014 |
Tunnen syyllisyyttä ja huonommuutta siitä, kun en tee lapseni kanssa oikeastaan mitään. Olen yksinhuoltaja; en ihan totaalinen mutta suurimmaksi osaksi lapsi on VAIN minulla.
Olen todella väsynyt ja tympiintynyt arkeen lapsen kanssa ja itse lapseenkin. Ärsyttää jatkuva roikkuminen, kysely ja kaikki huomionhaku. En pysty enää olemaan tiuskimatta ja äkäilemättä ja sulkeutumatta.
Tiedän, että mun pitäisi tehdä kaikkea lapsen kanssa. Mennä ulos, käydä kirjastossa, paistaa lettuja tms. Mutta se vaatisi taas vaan lisäkysymysten jaksamista ja vastailua loputtomaan määrään kysymyksiä.
HALUAISIN RAUHAA!!! Haluaisin olla kaksi kuukautta ilman lasta. Lähteä rauhassa töihin, olla arki-illat rauhassa, harrastaa, tehdä jotain omaa, tai vaan olla. TÄllä hetkellä on olo, että mulle ei tulisi edes ikävä lasta.
Lapsi on 5v ja erittäin vilkas. Ja mulla on huono omatunto.
Kommentit (13)
Ota yhteys lapsiperheiden kotipalveluun, sieltä säännöllinen hoitoapu lapsenhoitoo ja se aika sun omaa. Kehittäkää ideoita mistä kummatkin tykkää, tyyliin maanantaina haette pitsat ja saunotte, lauantaiaamupäivä on kirppistenkierteöyä ja su iltaisin uimaan. Tulee rytmiä ja mukavaa. Lapsi harrastukseen joku ilta ja sinä lenkille siksi aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoja fiiliksiä. Mulla on monta lasta ja en ole edes yh. Mut onni on pienissä hetkissä, ja kun voimia joskus palautuu, niitä positiivisia tunteitakin tulee. Olen tosi kiitollinen lapsista. Musta on älytöntä sanoa, että lapsia ei pitäisi hankkia, jos on vaikeaa. Kyllä minä tiesin että tulee vaikeaakin, elämä on. Mutta yritetään pitää huolta itsestämme ja kantaa vastuumme lapsista. Muista, että ne ajatukset on vaan ajatuksia, niitä on meillä muillakin vanhemmilla. Lapselle riittävän hyvä hoito ja itselle jotain voimia antavaa yritä löytää. Ja aika auttaa.
Eikö todellakaan ole ketään kenelle voisi viedä hoitoon? Ota sille jotain pentukavereita kylään, ja komenna omaan huoneeseen jotain pelaamaan. Kyllä voit tuon ikäiselle sanoa, että äiti tahtoisi olla vähän aikaa yksinään.
Koska kaikille ei vaan sovi lapsiperheen elämä, ja sinä olet yksi niistä. Eihän siinä ole mitään outoa, jos sitä miettii: lapsihan on hemmetinmoinen riesa, vaativa ja aikaavievä. Sääli ettei tajunnut sitä jo aiemmin.
No, mä olin vähän pakotettu tähän hommaan kun en pystynyt aborttia tekemään. Yksin jäin kun vauva oli kuukauden vanha. Sekin oli yllätys; lapsen isä sentään oli edellisellä viikolla ollut niin innoissaan ja rakasti ja kaikkea.
Mutta eipä taustoista sen enempää. Puran vaan tänne tätä huonoa omaatuntoa ja jatkan samaan malliin. Tiedän vaan, että on sellaisiakin vanhempia, jotka todella nauttivat lastensa seurasta ja heidän kanssaan puuhastelusta. '
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koskaan ei ole liian myöhäistä etsiä sijaiskotia lapselle.
lapsen isä sentään oli edellisellä viikolla ollut niin innoissaan
Miten tätä kuulee jatkuvasti? Miehet on ihan hemmetin ailahtelevaisia pikku otuksia. Naiset, älkää luottako miehiin. Olette omillanne joka tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot, että sulla on huono omatunto, mielestäni se seikka kertoo erittäin tärkeän asian eli RAKASTAT lastasi, mutta olet nyt vain väsynyt ja turhautunut jne. ja kaikki vanhemmat joskus tuntevat näin.
Onko sinulla mitään mahdollisuutta pyytää esim.naapurin teiniä olemaan laspesi kanssa (pientä rahallista korvausta vastaan), että saisit sitä tarvitsemaasi omaa aikaa.
Minulla on jo aikuiset lapset, mutta heidän ollessaan pieniä, niin usein pyysin naapurin lapset meille ja näin lasten äiti pääsi esim.kaupassa käymään, kahville, harrastamaan jotain jne.
Itse sain tuosta aina itsekin hyvän mielen, kun tein noin !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin mun näppikseltä. Omat lapset on jo 12 ja 14 mutta nää vuodet yksin(oikeasti yhteis)huoltajana on olleet täyttä tuskaa. Odotan vaan sitä että lapset muuttaa omillee. Ne viikonloput ja lomat kun ovat isällään, ovat suorastaan taivaallisia.
Ja niinkuin tuo yksi vastaaja kirjoittikin, on todella sääli että minusta tuli ikinä äiti. Tää ei todellakaan ole nimittäin mitään elämää mulle ja eipä noille lapsillekaan. Selviytymistä vaan päivästä toiseen.
Jos et ole nähnyt vaivaa ystävystyäksesi riittävästi samanikäisten lasten vanhempien kanssa, että voisitte ottaa toistenne lapsia vuoroin vieraisille ja saada sillä tapaa hengähdystaukoja itse, olet itse aiheuttanut oman tilanteesi jo toiseenkin kertaan. Opettele vaikuttamaan elämääsi ja lopeta ajelehtiminen.
Kukaan ei pidä lapsista niin paljon, että ei kaipaisi omaa aikaa lainkaan. Niiltä ei kysytä, joilla sitä omaa aikaa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, kaiken muun hyvän lisäksi olen saanut itseni semmoiselle paikkakunnalle ja asuinalueelle, että tässä ei ole naapurissa lapsia tai teinejä. Käytännön syistä en voi muuttaa. Pattitilanne, jota ei helpota kuin valitus ja hetkittäinen itsesäälissä kieriskely.
ap
Tosin mulla ei kyllä edes yksinkertaisesti riittäisi energiaa tutustua keneenkään. Työpäiväni ovat pitkiä ja olen niiden jälkeen aivan puhki sekä henkisesti että fyysisesti.
ap