Masennus ei hellitä - mitä voin enää tehdä?
Sairastan vaikeaa masennusta, joka tekee elämästäni lähinnä pelkkää tuskaa. Kärsin todella voimakkaista ahdistustiloista, joskus monia päiviä putkeen. Silloin pelkkä hetkestä seuraavaan selviytyminen tuntuu raskaalta ponnistelulta ja mielessä pyörivät itsetuhoiset ajatukset. Masennus on pahentunut pikkuhiljaa vuosien mittaan, viimeiset puolitoista vuotta ovat olleet kamalinta aikaa.
No, eihän kukaan jaksa elää tällaista elämää. Olenkin tehnyt kaikkeni masennuksen voittaakseni:
Lääkitys ei auta.
Ammattiauttaja ei auta.
Ystävien kanssa keskustelu ei auta.
Liikunta ei auta.
"Tee asioita joista pidät" ei toimi, sillä en saa nautintoa enää mistään.
Mitä tässä nyt tekisi? Olen todella toivoton. Nyt on hieman parempi hetki, jaksoin kirjoittaa tämän viestin tänne. Mutta ei siinä kauaa mene kun olen taas entistä pahemmassa jamassa. Niin siinä aina käy. Surettaa että elämän nuoruusvuodet menevät tähän typeryyteen.
Kommentit (26)
Tsemppiä paljon kummallekkin. Aikuinen poikani on nyt juurikin tuossa jamassa ja tuntuu näin äidistäkin todella epätoivoiselta. Ei tässä auta kuin uskoa parempaan huomiseen. Pienin askelin.
Olen samassa jamassa, tää on kamalaa ja pahenee vaan. Tsemppiä ja halaus!
Pahoittelen vielä ettei kappalejakoa tullutkaan vaikka sen tällä puhelimella tein. Ap
Joo. masennukseen ei saa aina apua mistään ihan niin kuin syöpäänkään ei saa.
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 01:06"]Joo. masennukseen ei saa aina apua mistään ihan niin kuin syöpäänkään ei saa.
[/quote]
Kuinka niin? Miten olet yrittänyt saada apua?
Ehkäpä terapiamuotosi on ollut väärää? Ei mullekaan keskustelu terapiasta oo mitää apua, en osaa puhua. Kun löytyy musiikkiterpiaa, kuvaterapiaa yms. Kannattaa vielä kerran mennä juttelemaan terapeutin kanssa ja kysyä erilaisista psykoterapioista ja miten niihin juuri teidän paikkakunnalla olisi mahdollista päästä.
Mitä lääkkeitä olet kokeillut? Niitäkin on niin monia vaihtoehtoja, että tuskin kaikkia olet kokeillut. Toki, itse olen todella huono lääkkeitä syömään. Eli en voi sinuakaan niihin pakottaa. Ehdottaa vaan voin. :)
Ei se liikunta ja "kivan tekeminen" aina ole myöskään auttava tekijä. Mulle moni mun masennuksen aikaan ehotti tota "tee jotain semmost mikä tekee sut onnelliseks!" kun vastasin, etten edes tiedä mitä on olla onnellinen niin moni ystävä katosi viereltäni vähin äänin. Jopa semmoiset joiden luulin pysyvän rinnallani. Vaan toisinpa kävi.
En voi sanoa sulle ap, mitään neuvoa tai vinkkiä millä olosi mukavammaksi saisit. Valitettavasti, mut koita kuitenkin löytää joka päivästä edes 1 kiva asia, joka saa sulle edes hetkeks paremman mielen. Jossain vaiheessa voit sit nostaa määrän 2 ja sit 3 jne jne. :)
Mäkin sairastin masennusta vuosia, teini-ikäisestä asti. Pahin vaihe kesti kymmenen vuotta, yritin sinä aikana kerran itsemurhaakin. Vähitellen hoito tai ikä tai joku muu alkoi kuitenkin auttaa niin, että hyviä kausia oli enemmän ja ne olivat joka kerran pidempiä. Nyt sairastumisesta on melkein 20 vuotta, ja pidän itseäni jo aika terveenä. Lääkkeitä olen viimeksi syönyt vuosia sitten, nykyään syön enää mäkikuismaa ympäri vuoden, kesällä pientä annosta ja talvella vähän enemmän, koska valon määrä vaikuttaa ihan selvästi mielialaan. Olen ollut pitkään lasten kanssa kotona ja tehnyt vain vähän osa-aikatyötä, mutta nyt uskon että pääsen vielä kunnolla työelämäänkin joskus :)
En tiedä mikä on ollut isoin tekijä toipumisessa, mutta kaikki mahdollinen elämäntavoista terveydenhuollon tarjoamiin hoitoihin on ollut käytössä. Kävin monta vuotta terapiassa ja sen jälkeen aina akuuteissa vaiheissa lyhyemmän aikaa keskustelemassa. Lääkkeitä söin myös pitkään, monta eri jaksoa. Elämäntapojen on pakko olla säännöllisiä, paljon unta, riittävästi terveellistä ruokaa (varsinkin kasviksia, hedelmiä ja hyviä rasvoja) ja kivaa liikuntaa. Jos noista luistaa, sen huomaa aika äkkiä (ja kyllä, nytkin olisi syytä olla nukkumassa...). Olen myös tehnyt todella paljon ajatustyötä positiivisen elämänasenteen eteen. Vaikeinta on ehkä ollut hyväksyä itseni tällaisena, että otan asiat paljon muita ihmisiä raskaammin enkä jaksa yhtä paljon kuin muut. Toisaalta luulen, että juuri se itsensä hyväksyminen on varsinkin masentuneelle todella tärkeää. Paljon on myös auttanut se, että varsinkin lasten myötä tunnen kuuluvani johonkin ja olevani tarpeellinen. Ehkä yksi tärkeimmistä asioista on kuitenkin ollut usko siihen, että jonain päivänä olo on parempi, vaikka pahimpina kausina se tuntui mahdottomalta ajatukselta.
Halauksia teille kaikille masentuneille!Toivottavasti näistä ajatuksista on edes vähän apua jollekin :)
Olin 6 vuotta samankaltaisessa tilanteessa, nyt alkaa jo vähän hellittää 2 vuoden terapian jälkeen. Harmittaa kun koulua en jaksanut/pystynyt kunnolla käymään ja nyt pitää opiskella koko ajan että saan muut kiinni. Ärsyttävintä on ollu se kun jotkut ei tiedä mitä masennus tarkoittaa ja miten vaikeaa opiskelu on sen kanssa. Jouduin pitkittämään opiskelujani ja saan kuulla muilta että miten helppoo mulla on kun suoritan kouluni hitaampaan tahtiin kuin muut.
Suosittelen että yrität ammattilaisen avulla selviytyä masennuksesta, itse oon ollu nuorisopsykiatrisen asiakkaana 13-vuotiaasta asti ja 17-vuotiaana löysin vasta terapeutin josta on ollut apua. Itselläni ei ole perhettä eikä läheisiä kavereita joten ilman terapiaa olisin tuskin selvinnyt. Suosittelen terapiaa, se ei välttämättä auta välittömästi vaan sille pitää antaa aikaa.
Onko kokeiltu sähköä? Toimii kuulemma hyvin vaikeaan masennukseen. Tehdään nukutuksessa ja voidaan toistaa kun tarvitaan.
sama tilanne. en vaan jaksa enää.
Ei ole kokeiltu sähköä enkä usko siihen. Ap
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 21:11"]Ei ole kokeiltu sähköä enkä usko siihen. Ap
[/quote]
Mikset? Siitä on tutkittua tietoa, tehdään ihan julkisessa terv huollossa. Itse kokeilisin jos olisin toivottoman masentunut.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 21:14"][quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 21:11"]Ei ole kokeiltu sähköä enkä usko siihen. Ap
[/quote]
Mikset? Siitä on tutkittua tietoa, tehdään ihan julkisessa terv huollossa. Itse kokeilisin jos olisin toivottoman masentunut.
[/quote]
Kuinka sähkö voi poistaa esimerkiksi pahaa oloa aiheuttavat ajatukset päästäni?
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 21:40"][quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 21:14"][quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 21:11"]Ei ole kokeiltu sähköä enkä usko siihen. Ap
[/quote]
Mikset? Siitä on tutkittua tietoa, tehdään ihan julkisessa terv huollossa. Itse kokeilisin jos olisin toivottoman masentunut.
[/quote]
Kuinka sähkö voi poistaa esimerkiksi pahaa oloa aiheuttavat ajatukset päästäni?
[/quote]
Kuten ei tiedetä ssri-lääkkeidenkään tarkkaa vaikutusmekanismia ei tiedetä sähköhoidonkaan. Se vain toimii. Ehkä löydät netistä tietoa, en pysty linkittämään puhelimella. Osa ihmisistä reagoi hyvin jo harvoihin hoitokertoihin osa tarvitsee sähköä useammin.
Oletko kokeillut miten montaa eri lääkettä? Itse oon sairastanut keskivaikeaa masennusta noin 12 vuotta. Välillä kävin pari kertaa viikossa keskusteluissa, nykyisin käyn satunnaisesti. Onneksi on löytynyt toimiva lääke, mutta se vaati useamman kokeilemista. Sen lisäksi käytän joskus rauhottavia ahdistukseen ja annan itselleni myös luvan olla ahdistunut ja masentunut. Olen oppinut että se menee ohi muutamassa päivässä ja sitten taas jaksan. Myös tämä synkkä vuodenaika ahdistaa. Tsemppiä! Masennuksen kanssa eläminen vaatii paljon itsetutkiskelua ja sitä että oppii tuntemaan itseään. Mikä helpottaa oloa, mikä pahentaa. Milloin pitää vaan levätä, milloin pakottaa itsensä ihmistenilmoille. Olen minäkin ollut muutaman kerran vähällä tehdä itsemurhan mutta aina oon päässyt yli, onneksi.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 21:40"][quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 21:14"][quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 21:11"]Ei ole kokeiltu sähköä enkä usko siihen. Ap
[/quote]
Mikset? Siitä on tutkittua tietoa, tehdään ihan julkisessa terv huollossa. Itse kokeilisin jos olisin toivottoman masentunut.
[/quote]
Kuinka sähkö voi poistaa esimerkiksi pahaa oloa aiheuttavat ajatukset päästäni?
[/quote]. Ei se varmaan poistakaan, mutta saat virtaa ajatella muita asioita ja tekemisiä, niin pahat ajatukset ei vie niin suurta tilaa ajatuksissasi.
Jos oikeasti haluat paremman olon itsellesi niin ei kannata sanoa hoitomuodoista mitään 'en usko siihen'. Mitä häviät jos kokeilet? Tuo kertoo vain siitä että olet luovuttanut ja jos tosiaan olet luovuttanut niin mikset kokeilisi, mitä väliä?
Netistä löytyy paljonkin tietoa tuosta ECT-hoidosta. Ei juuri haittavaikutuksia (muistihäiriöitä voi olla ohimenevästi) ei vieroitusoireita, ei estä muuta hoitoa kuten lääkkeet tai terapia.
Täällä hieman samanlainen tilanne. Usko minulla on kuitenkin paranemiseen ja toivottavasti voin vain muistella kuinka kamalia aikoja elin. Harmittaa kyllä kovasti että ne elämän "parhaat" vuodet kuluvat tähän.