Jos ruoka on mautonta...

Osaan. En tosin näyttele mitään "taivaallisen hyvää", mutta pystyn kyllä kehumaan vaikken oikeasti tykkäisikään.

[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 14:06"]Osaan. En tosin näyttele mitään "taivaallisen hyvää", mutta pystyn kyllä kehumaan vaikken oikeasti tykkäisikään.
[/quote]

Itse en osaa :D Sen näkee heti ilmeestäni, ja sitten uppoudun miettimään, etiten tämän kaiken saisi syötyä, kun ei tekisi yhtään mieli. Sitte joku kysyy yhtäkkiä, et maistuuko. "...ai anteeks mitä? Aa joo maistuu kyllä, heh!" ja nopea, väkinäinen hymy.

Huh. Pelkään kylässä syömistä. :-) ap

Etiten = että miten

Jos joku kehuu ruokaa taivaallisen hyväksi, niin kyllä epilykset jo herää.

[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 14:10"]Jos joku kehuu ruokaa taivaallisen hyväksi, niin kyllä epilykset jo herää.
[/quote]

No okei, otetaan sana taivaallinen pois!

Osaan joo, oon vaan sillai että "Hyvää on", ei se niin hankalaa oo. Yleensä kehun aina ruokaa hyväksi siinä kun ruuan tehnyt on vieressä vaikka oliskin pahaa oikeesti mun mielestä.

Pyydän suolaa. En teeskentele että on hyvää, en yökkäile myöskään.

Mauttomuuteen voi vaikuttaa pöydässä suolalla ja pippurilla. Paha ruoka on sitten erikseen. Ravintolassa jätän  syömättä. En ole varmaan koskaan saanut kaverin luona pahaa ruokaa. 

Mulla on yksi kaveri joka tekee lähes aina todella mautonta ruokaa. Ei muuten olisi ongelmaa asian kanssa, mutta kun hän jatkuvasti kehuu itse kuinka hyvä kokki on. Kyllä ruuan aina syömään pystyy ja jotain hyvä sanottavaakin keksii, ja olen toki kiitollinen vaivannäöstä, mutta tuo omakehu välillä ärsyttää. Mutta asiaan palatakseni, mauttoman ruuan kanssa osaan kyllä löytää jotain hyvää sanottavaa, mutta jos ruoka on oikeasti pahaa niin silloin menee hankalaksi. Harvemmin sellaisia tilanteita kuitenkaan tulee eteen.

Eiköhän mielipiteeni näy siitä, kun jossakin rossomartinassa vaivihkaa liruttelen ruokalusikallisen Tabascoa annokseeni. Toisen kotona täytyy tietenkin käyttäytyä korrektisti ja kehua hillitysti, vaikka makuaisti vetelisi syviä unia.

Kaverill< ja mulla on eri käsitys suolasta. Ollaan molemmat innostuneita kokkeja. Hän käyttää Pansuolaa, joka ei mun mielestä ole suolaa ollenkaan, vaan hapanta ja oudon makuista. Mä taas käytän eri suoloja ruuasta riippuen. Suola oikein käytettynä tuo ruuan muut maut esiin. Ylisuolaaminen ja -maustaminen muutenkin on onnetonta, koska sitä ei saa valmiista ruuasta pois.

Kaverin kanssa ollaan kuitenkin päästy yhteisymmärrykseen. Mä suolaan ruokani maltillisesti, hän laittaa pöytään sormisuolakipon kun olen hänen luonaan syömässä. 

On varmaan myös yksilöllistä miten kokee suolaisuuden ja maut muutenkin. Itse vierastan makeutta, esim. valkosuklaa on mulle aika mahdotonta syötävää, liian makeata ja mulle tulee siitä huono olo.