Lue keskustelun säännöt.
En osta lahjoja, en lähetä joulukortteja
03.12.2014 |
Syy: Liikaa vaivaa, olen niin laiska, lapset nyt saa pari lahjaa mutta ei muuten. Eikä nyt tehoa et sitten itsekään saa -kommentit, sillä enpä niin, mitä sitten? Ei tule tarpeetonta rojua itsellekään, kun ei sitä muille tyrkytä. Jouluna tärkeintä on muistaminen, sanotaan. Juu, eiköhän siinä ole muistamista kun käy lähipiirin vanhojen ihmisten luona kylässä. heille jotan vien, mutta en lahjaa, vaan syötävää tms. tarpeellista.
Kommentit (9)
Kehtaat vielä mennä kylään lokkeilemaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 22:37"]
Kehtaat vielä mennä kylään lokkeilemaan
[/quote]
En mä sinne täysihoitoon mene, vaan käväisemään. Lapsuudenkodissani käyn pitemmänkin aikaa, mutta siellä teen lähes kaikki kotityöt sekä ihan kaikki ruuat ja maksan ne myös itse. Mielestäni sen pitää riittää.
Kyllä ne tuntee, joiden tarvitsee tuntea. En pidä turhasta tavarasta.
Oma valinta. En itsekään materiasta niin perusta, mutta tulee nyt muutamia lähimmäisiä muistettua lahjoilla ja korteilla. Joillekin lähetän jouluntoivotukset tekstarilla.
Nykyään aika moni ei tunne antamisen iloa. Ei minunkaan lahjojen ostamisessa ole kyse siitä, että haluan saada vastaavasti lahjoja.. Olen jo vuosia muistanut esim. mummoani ja kälyäni, vaikka en koskaan saa heiltä mitään takaisin. Ei haittaa. Olen iloinen, kun löydän jotain, joka saa heidät ilahtumaan. Vastaavasti on ollut muutama vuosi, jolloin en ole ostanut mitään muuta kuin joulukukan tai glögipullon, kun en ole löytänyt sopivaa lahjaa.
En ymmärrä ihmisiä, jotka ostavat ns. pakkolahjoja ja jaksavat motkottaa siitä kuin olisi muiden vikaa, että he eivät nauti lahjomisesta mutta tekevät sitä silti. Ei kukaan pakota! Ja miksi kummassa on hankittava sitä tavarahelvettiä? Eikö voisi ihan omalla esimerkillään näyttää muille, mitä ovat ns. aineettomat lahjat? Niitäkin on monenlaisia. JA ainahan voi vaikkapa leipoa piparkakkuja tai joululeipää, jos tuntuu, että ei löydy riittävän kivaa lahjaa. Mutta jos ei kerta kaikkiaan koe antamisen iloa, niin eipä sitä kannata teeskenneläkään.
Veikkaan, että näillä ihmisillä lasi on aina puoli tyhjä. Lahjan pitää olla tismalleen sopiva tai se on silkkaa rojua ja saa pahalle tuulelle. Suklaarasia lihottaa, viinipullo on liian halpa ja glögiä voin hankkia itsekin. En tiedä, tajuavatko nämä itsekään, että heillä ei taida olla kovasti iloa elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu. En osta lahjoja, enkä lähetä kortteja. Tosi helpottavaa. Ainoastaan siivoan jouluun, mutta en todennäköisesti laita edes joulukoristeita enkä missään tapauksessa osta jouluruokia. Olen aattona kylässä syömässä (lokkeilemassa?), mutta muu jouluaika menee kotona suklaata mutustellen.
En minäkään osta enkä lähetä, yhtäkään. Ei mulla ole ketään edes kelle niitä hankkisin, kahden läheisimmän ystävän kanssa ollaan sovittu ettei mitään hankita; ollaan kaikki köyhiä opiskelijoita eikä ketään oikein kiinnosta yrittää näprätä ja stressata mitä sitä ostaisi ihan vaan ostamisen vuoksi.
En myöskään odota vastaavaa keneltäkään, enkä todennäköisesti mitään saakaan. Ja se on ihan fine.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tee mieli ostaa eikä edes lähettää mitään - joulusta on tullut pelkkä veljeni pröysäily ja egoilujuhla, joihin ei mahdu ketään muuta /ökyvaimonsa/huonotapaisten lastensa ja anoppiensa/pakotettujen muiden sukulaisten osilta/ silta katkennut osaltani jo kauan sitten - hieman haikea hymähdys toki on ollut seurata heidän näytelmäänsä, ja sitä tärkeilyä, miksi he itsensä varsinkin näin joulun aikana tällää - kun sisko halutaan laittaa syrjään - alunperin kateuttaan - minkäs sille tekee.. kun vaimo käskee ;) - kun oma veli muuttuu väkivaltaiseksi nössöksi, eipä ole muita ratkaisuja kuin soromnoo..
Jouluissa varsinkin toisen vanhemman kuollessa tulee aikamoisia taisteluareenoita, kenen joulu on tärkeä. Tiedän, että minulla ei ainakaan ole enää lapsuudenkotia, koska siellä se toinen vanhempi on vain kiinnostunut toisen ulos työntyneen esikoisen edesottamuksista. Miehensä kuoleman jälkeen tämä on saanut miehen roolin ja sisaren eli tyttären kuulumisia ei ole vuosikausiin edes viitsitty yhden puhelinsoiton verran edes kysellä. Hautaamisetkin ilmoitetaan tekstareilla, ei itse kuolemaa jne.
Kutsut lähetetään muka väärään osoitteeseen ja sitä rataa. Vaimon käskystä tietenkin.
Tällaisia ovat nämä nnykysuvut ja tietenkin taustalla esikoisen ahne halu saada kuulemma koko perintö itselleen - koska sitä sun tätä.
Joo. Ei ole joulufiilistä.
Ei huvita lähettää kortteja. Ei yhtään kenellekään.
Silloinhan pitäisi lähettää sitä hyvää joulumieltä, jota minulla ei nyt sattuneesta syystä näitä ihmisiä kohtaan ei löydy mistään kolosta.
Oma häpiäs kun muut ei enää tunne eikä muista sua