Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaako, jos ette saaneet kutsua minnekään uudeksivuodeksi?
29.12.2014 |
Minua vähän pukkaa ahdistamaan. Tosin sanoin jo reilusti ennen joulua monille kavereille, että pyrimme lähtemään pois kaupungista jonnekin, vaikka mökille, koska koirat ovat hysteerisiä rakettipelosta. Silti on vähän tyhjä olo, kun meitä ei kutsuttu nyt minnekään. Emme toki itsekään kutsuneet nyt ketään. Nämä pakkobiletykset ovat vähän ärsyttäviä, en ymmärrä miksi edes piittaan siitä miten meidän perhe sen aaton viettää.
Kommentit (46)
Teit ystävillesi selväksi että vietät uv:n perheen kanssa ja nyt itket kun kukaan ei kutsunut? Lue avauksesi uudestaan niin monta kertaa että rupeat jo nauramaan itsellesi! Hyvää tulevaa vuotta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ainakin semisti harmittaa, mieluusti olisimme istuneet iltaa jonkun kaveriperheen luona. Usein olemme kutsuneet vieraita meille. Nyt olisimme toivoneet vastaavaa joltain muulta kaveriperheeltä. No perheiltä on sitten uudenvuodenaattokin tänä vuonna.
3, sitähän tässä itsekin ihmettelen, että miksi tämä nyt niin nyppii, itsehän mainostimme erakoitumishaluamme, emme tietenkään kaikille kavereille. Taidan olla jotenkin läheisriippuvainen ja hyväksynnän tarpeessa. :(
En muista koskaan että mua/meitä olisi kutsuttu jonnekin uutena vuotena, miksi pitäisi? Perheen kanssa katsotaan raketteja jos jaksetaan ja mies ei ole töissä. Joskus on tehty jotain tortilloja lasten mieliksi, mutta niitä voi toki tehdä muulloinkin. Tinaa valetaan joskus perheen kesken, siihenkään ei tarvita ketään ulkopuolisia. Jotenkin outo ajatus että uutena vuotena mentäisiin kylään jonnekin. Juopot menee toki ryyppäämään kun on mikä tahansa tekosyy "juhlia" ja nuoret bilettäjät menee, nehän menee vaikka joka viikonloppu muutenkin.
Mua taas ahdisti et saatiin kutsu eikä haluta mennä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei me yleensä saadakaan, ehditään kai itse aina ensin kokoamispuuhiin. Jos ei muuten tuu kutsua, ei se juuri ahdista, ymmärrän, että toiset voi haluta viettää joskus omalla porukalla ja omassa rauhassaan, niin mekin joskus tehdään.
Seuraavana uutena vuotena mainostat kaikille kavereille, ettei teillä ole mitään suunnitelmia ja olisi niin kiva saada kutsu johonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 23:32"]3, sitähän tässä itsekin ihmettelen, että miksi tämä nyt niin nyppii, itsehän mainostimme erakoitumishaluamme, emme tietenkään kaikille kavereille. Taidan olla jotenkin läheisriippuvainen ja hyväksynnän tarpeessa. :(
[/quote]
Olet varmasti oikeassa. Muista että kenenkään mujn ei tarvitse sinua hyväksyä kuin sinun itsesi. Älä ota elämää niin vakavasti, nauti! :)
Ei ahdista enää. Vaikka aina vähän kipeää tekeekin katsella kuvia ystäväporukoista. Nyt kuitenkin alan jo tottua ajatukseen, ettei meillä ole tuttavia/kavereita/ystäviä, jotka meitä johonkin kutsuisi, joten ei enää niin ahdistakaan. Vielä pari vuotta sitten se ahdisti ja masensi paljonkin.
Kaikkeen näköjään tottuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai tuo juontuu minulla jo lapsuudesta. Meillä oli aina vieraita uutenavuotena, saunottiin, pyörittiin lumihangessa, valettiin tinoja valvottiin. Se oli hurjan kivaa. Aikuiset olivat täysin raittiita, uusivuosi oli lasten juhla. Siksi kai tuntuu, että oman perheen kesken on tylsää. Ei olla koskaan oltu niin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 23:39"]Kai tuo juontuu minulla jo lapsuudesta. Meillä oli aina vieraita uutenavuotena, saunottiin, pyörittiin lumihangessa, valettiin tinoja valvottiin. Se oli hurjan kivaa. Aikuiset olivat täysin raittiita, uusivuosi oli lasten juhla. Siksi kai tuntuu, että oman perheen kesken on tylsää. Ei olla koskaan oltu niin. Ap
[/quote]
Astut siis pois mukavuusalueeltasi. Älä stressaa niin hyvin se menee :)
Minua ei ahdista, mutta miestä tuntuu ahdistavan. Odottaa jotain kutsua kaveriltaan, minne on kuulemma kutsuttu ihan KAIKKI ja minne saa ottaa koko perheen mukaan. Ihmettelen, mitä ihmettä me jossain pippaloissa teemme, kun kotona on kolme koiraa ja yksi alle vuoden vanha lapsi? Koirat täytyy joka tapauksessa pissattaa ja lapsi on niin pieni, ettei todellakaan jaksa valvoa kuin korkeintaan kello 21. Toivon toisaalta ettemme saa kutsua, mutta se toinen vaihtoehto on murjottava mies, jonka mielestä on tosi tylsää olla vain kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ahdista. Meillä ei ole edes kavereita, jotka voisi kutsua meidät. Eikä kyllä välitettäisikään, vietetään iltaa ihan perheen kesken. Tuo on myös meidän hääpäivä, joten senkin puolesta mieluummin ollaan oman perheen kesken.
Meillä ollaan totuttu sanontaan vuoroin vieraissa. Emme tänä vuonna saaneet kutsua, nyt on vuoromme isännöidä ystäväporukkamme uudenvuodenjuhlia :)
Ei ahdista. Joskus on saatu kutsuja ja toisinaan ei. Voitaisiin kutsua kaveriperheitä meille, mut nyt tuntuu ettei jaksa, mieluummin ihan relasti ja vähällä vaivalla oman perheen kesken...
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 23:39"]
Kai tuo juontuu minulla jo lapsuudesta. Meillä oli aina vieraita uutenavuotena, saunottiin, pyörittiin lumihangessa, valettiin tinoja valvottiin. Se oli hurjan kivaa. Aikuiset olivat täysin raittiita, uusivuosi oli lasten juhla. Siksi kai tuntuu, että oman perheen kesken on tylsää. Ei olla koskaan oltu niin. Ap
[/quote]
Mulla oli ihan samalainen lapsuus. Ylipäätäänkin meidän perhe vietti paljon aikaa ystäväperheiden tai sukulaisperheiden kanssa. Matkusteltiin yhdessä, vietettiin juhlapäiviä yhdessä jne. Mun miehellä taas on ihan erilainen lapsuus. He ovat aina olleet vain oman perheen kesken. Heillä ei edes ole ollut mitään ystäväperheitä.
Nyt me sitten eletään tuon mieheni tavan mukaan ja se tuntuu minusta ihan hirveältä. Mä olen menettänyt jo monta ystävää tämän takia. Mies kun ei tykkää edes siitä, että meille tulisi ketään illaksi istumaan, joten äkkiä siinä kaverit ovat hävinneet.
Olisi niin kivaa lähteä jonkun toiseen perheen kanssa lomareissullekin, mutta ei...
Se tilanne, että meillä ei olisi kavereita/ystäviä, joiden voisi ajatella kutsuvan meidät... En voisi kuvitella. Tuntuisi kauhealta. Näen että minulla ja meidän perheellä on arvoa vain, jos muut pitävät meistä. Mielestäni siinä ei ole mitään outoa. Ihminenhän on kai laumaeläin? Tietenkin jos ystäviä ei saisi kerta kaikkiaan mistään, niin tokihan senkin kestäisi jotenkin, mutta minulle se olisi hirveän raskasta ja masentavaa. Tai no, ei voi tietää ennen luin on itse kokenut. Ehkä oman elämän mielekkyys löytyisi sitten jostain muusta. Ap
Me muutettiin entidelle kotikadulle, siitä puolen vuoden päästä vappuna pyydettiin yhdet naapurit meille. Uutena vuotena naapurit pyysi meidät heille. Siitä vakiintui vuorosysteemi. Uusi vuosi meillä, vappu heillä. Välillä mukana on muitakin naapureita. Lasten kautta tutustuttiin. Joulut vietetään perhepiirissä samoin juhannus, pääsiäinen, ne pakkopyhät! Vappuun ja uudenvuoden vastaanottoon liittyy mielestäni riehakkuutta, joka sopii lapsiperheille.
Ei. En odottanutkaan, koska koira ei astu ulos ovesta koko päivänä.