Ahdistaako, jos ette saaneet kutsua minnekään uudeksivuodeksi?

Up

Kuulosti vähän samalta tää aloitus kun se kun yksi kaveri mulle valitti että kun ei ole kutsuttu mihinkään uv:ksi. Sama kaveri joka mulle tokaisi kun pyysin tupareihini että ei enää ole aikaa "kaiken maailman bileille" nyt kun on lapsi.

Kerrankin sain kutsun, mutta suurin osa uppo outoja ihmisiä eli en tunne bileistä kuin sen joka kutsui. En tiedä jaksaako mennä. Juon kuitenkin liikaa ja muuta, blaaah...

Olen tosi helpottunut, ettei ole kutsuttu minnekään, vaan saa olla kaikessa rauhassa kotona.

Minusta on kiva olla uutena vuotena tutulla, isommalla porukalla, lapsilla on kavereita ja aikuisillakin juttuseuraa. Toki välillä voi olla vaan kotona omankin perheen kesken, en oikein ymmärrä sitäkään, että jotkut pippalot olisi ihan must ja sitten murjotetaan, jos sellaisia ei löydy. Ja jos sellaiset haluaa, niin en ymmärrä, että jäädään odottamaan kutsua ja sitä, että joku muu järkkää jotain. Miksi ei voi itse järkätä, jos bileitä tai seuraa haluaa? 

Eri asia on sitten se, jos todella on niin yksinäinen, että ei ole ketään ketä kutsua. Silloin voisi miettiä, mistä niitä ystäviä hankkisi. Ehkä kuitenkin olisi joku naapuri/sukulainen/työkaveri/harrastuskaveri tms. jonka voisi kutsua ja aloittaa ystävyyden.

Joku kirjoitti, että mies ei halua vieraita. Se on tietysti hänen kantansa, mutta voiko vaimon aina pakottaa miehen tahtoon. Voisiko sopia, että välillä ollaan yksin ja välillä kutsutaan vieraita, jotta kumpikin saa viettää iltaa haluamallaan tavalla. Ja miten sosiaalinen, ulospäinsuuntautunut henkilö on päätynyt yhteen noin eri tavalla elävän kanssa?

Ei ahdista. On kiva olla perheen kesken. Mieheni on aika epäsosiaalinen, ei häntä kannattaisi minnekään raahata.

Kotona olis ihan mukava olla, mutta me naapurin kanssa haluamme että lapsillakin on spesiaalijuhla, joten olemme saaneet kutsun heille :). Mukavaa että on ystäviä!

Ei vaan ahdistaa että on kutsuttu, mutta ei huvittaisi mennä, vaan viettää rauhallisesti kotona.

Mulla on ystävä, jolla on tuollainen juro epäsosiaalinen mies. Ei halua kyläillä ja ystävyyskin on kärsinyt tästä, koska mitään perheiden yhteisiä juttuja ei voi koskaan järjestää. Miestä ei kiinnosta kyläily. Jos mä meen ystävän luo (kutsuttuna) kylään, niin miehen ilmeestä ja olemuksesta näkyy, että häntä ärsyttää vieras. Eipä tee mieli kyläillä sielläkään enää.

Ihan aidosti ihmettelen, miten sosiaaliset naiset jaksaa tuollaista miestä? Vaikka olisi muuten miten mukava ja rakastettava, niin mulle tuo olisi iso ongelma. Nyt tämä kyseinen ystävä on itsekin alkanut puhua siitä, miten "me" (hän ja miehensä) ollaan niin erakkoluonteita. Ei ollut ystävä ennen kuin tämän miehen tapasi.

Ei todellakaan ahdista. Vois olla, että ahdistusta pukkaisi, jos joutuisi pakkojuhlimaan vuodenvaihdetta.

Kutsuin itse meille ihmisiä niin ei haittaa :)

Ei ahista. Meitä ei koskaan kutsuta minnekään. Oli mikä juhla tahansa.

Jos me kutsutaan, meille kyllä tullaan juoksu jalkaa.

Tähän on jo niin tottunut. Ja yksi (mutta ehkä EI ainoa) syy on se, että kaikilla kavereilla on koira ja mä olen koiralle allerginen.

Ei ahdista. Olen töissä aattona iltavuoron ja uudenvuodenpäivänä aamun. Itse halusin kun ei huvita juhlia vuodenvaihdetta. 

Miksi ette halua mennä kylään, jos teidät on pyydetty? Eihän kylässä ole pakko olla tuntitolkulla. 1,5-2 tuntia riittää. Sitten voi taas tulla omalle sohvalle kyhjöttämään "rauhassa". Ymmärrän, jos takana on raskas työviikko tms., mutta eikös melkein kaikilla ole takana joulunpyhät ja viikonloppu ja töitä ehtii olla vain pari päivää? Ap

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 23:51"][quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 23:39"]

Kai tuo juontuu minulla jo lapsuudesta. Meillä oli aina vieraita uutenavuotena, saunottiin, pyörittiin lumihangessa, valettiin tinoja valvottiin. Se oli hurjan kivaa. Aikuiset olivat täysin raittiita, uusivuosi oli lasten juhla. Siksi kai tuntuu, että oman perheen kesken on tylsää. Ei olla koskaan oltu niin. Ap

[/quote]

Mulla oli ihan samalainen lapsuus. Ylipäätäänkin meidän perhe vietti paljon aikaa ystäväperheiden tai sukulaisperheiden kanssa. Matkusteltiin yhdessä, vietettiin juhlapäiviä yhdessä jne. Mun miehellä taas on ihan erilainen lapsuus. He ovat aina olleet vain oman perheen kesken. Heillä ei edes ole ollut mitään ystäväperheitä.

Nyt me sitten eletään tuon mieheni tavan mukaan ja se tuntuu minusta ihan hirveältä. Mä olen menettänyt jo monta ystävää tämän takia. Mies kun ei tykkää edes siitä, että meille tulisi ketään illaksi istumaan, joten äkkiä siinä kaverit ovat hävinneet.

Olisi niin kivaa lähteä jonkun toiseen perheen kanssa lomareissullekin, mutta ei...
[/quote]

Sinäpä sen sanoit! Mies suhtautuu kaikkiin illanviettoihin kuin joihinkin rasitteisiin eikä osaa rentoutua. Välillä järkkäilen iltoja kuitenkin, olkoon pois jos ei kiinnosta.

Me kun ollaan aina järjestetty uutenakin vuotena pippalot (oikeastaan kaikki muutkin) niin tänä vuonna alkoi ihmiset itse kutsua itseään jo meille. Olen tässä pikkuhiljaa alkanut kaivata itse kutsua valmiiseen pöytään joskus, vaikka kovasti toki juhlien järjestämisestä nautin ja onhan se kiva kun on valmiiksi kotona niin ei tarvitse juhlien päätteeksi matkustaa vielä kotiin ja lapsetkin saa omiin sänkyihinsä juuri silloin kun itselle sopii jne :) ehkäpä me ensi vuonna tuppaudutaan jollekulle muulle jonkun juhlan aikaan. Onnistuu kyllä kun avaa vaan suunsa ajoissa :D onneksi ollaan sen verran läheisiä.

Päin vastoin olen todella onnellinen kun saadaan viettää juhlia ihan oman perheen kesken. Pahasti pelkään että veljen perhe kuitenkin tunkee kylään, kuten lähes joka vuosi. Vaikeaa sanoa että ei saa tulla.

Veljen perheessä lapset (tai aikuiset) ovat tosi nirsoja, joten ruoka olisi todennäköisesti nakit ja makaroni -linjaa. Lapset toki pitää saada nukkumaan 20/21 mennessä, mistä meidän koululaiset ei todellakaan tykkää (ei voi muka antaa erivapauksia isommille). Raketit on ehdottomasti kielletty, lapset pelkäävät. Aamulla herätään klo 05. 

Eli en todellakaan odota tuollaista uudenvuodenjuhlintaa.

Ja tätä perinnettä ollaan jatkettu vaikka molemmat muutettiin pois yhteiseltä kotikadultamme. Toivottavasti perinteemme säilyy että nähtäisiin edes 2x[2x vuodessa. Arki on varsin kiireistä tällä hetkellä meidän molemmissa perheissä

ote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 23:54"]Me muutettiin entidelle kotikadulle, siitä puolen vuoden päästä vappuna pyydettiin yhdet naapurit meille. Uutena vuotena naapurit pyysi meidät heille. Siitä vakiintui vuorosysteemi. Uusi vuosi meillä, vappu heillä. Välillä mukana on muitakin naapureita. Lasten kautta tutustuttiin. Joulut vietetään perhepiirissä samoin juhannus, pääsiäinen, ne pakkopyhät! Vappuun ja uudenvuoden vastaanottoon liittyy mielestäni riehakkuutta, joka sopii lapsiperheille.
[/quote]

Muistan miten neljätoista vuotta sitten KAIKKI, kirjaimellisesti siis kaikki tuttuni ja kaverini saivat kutsun vuosituhannen bileisiin. Kaikki muut paitsi minä, koska bileiden pitäjällä oli jotain minua vastaan. Millenium ja minä istuin yksin sen illan yksin kotona. Isäni oli äitipuolen kanssa juhlimassa. Lopulta sitten äitini haki minut mukaansa AA-ryhmän kokoukseen, etten olisi ollut täysin yksin. 

Sen jälkeen olen ollut yksin toisenkin uuden vuoden, kun silloinen poikaystävä päätti ettei halua minua mukaansa. Loput olen ollut ystävän kanssa baarissa, ja sittemmin aviomiehen ja oman perheen kanssa. 

Tänä vuonna postista tupsahti kutsu koko perheelle ja vielä dresscoden kanssa. Voin rehellisesti teille myöntää, että kyynel tuli silmäkulmaan, niin ilahtunut kutsusta olin :)

2