vanhat pelikonsolit uusien alta lastenosastoille! :)

Facebookista bongattua

"Etkö tiedä mitä teet vanhalle konsolillesi? Toivottavasti kohta tiedät.

Kuten valtaosa kavereistani tietää, niin olen ns. riittävän suuren osan lapsuudestani viettänyt sairaalassa. Niille ketkä ei tiedä, niin sairastan siis osteogenesis imperfectaa, joka tarkoittaa synnynnäistä luustonhaurautta. Tästä syystä luut murtuivat etenkin skidinä useamman kerran vuodessa. Usein se tarkoitti leikkausta ja sairaala-aikaa.

Aina kun menin sairaalaan tiesin, että huomenna tulee puukkoa ja sitten on ukko paketissa sen liki pari kuukautta ja kohta taas sama rumba uudestaan. Onneksi skidit on sen verran hetkessä elävää jengiä, ettei siinä ehti murehtia huomista jos nyt on kivaa.

Eka päivä sairaalassa oli aina tosi nastaa. Niillä oli Nintendo ja paljon sellaisia pelejä, mitä meillä ei ollut. Todella vahvaa grindausta muun muassa Battle of Olympusin ja Zeldan parissa, niin seuraavan kerran leikkaus muistui mieleen illalla kun meni maate. Aika lensi nopeasti, koska oli parempaa tekemistä kun murehtia tulevia.

Leikkauspäivä ja sitä pari seuraavaa päivää olivat aina tosi nihkeitä, sillä siinä vaiheessa ukko oli kaikista eniten köysissä. Ekan päivän jälkeen kuitenkin sitä tuli aina sen verran tolkkuihinsa, että aika piti saada kulumaan vaikka sattuikin vähän saatanasti. Mitä pidemmältä aika tuntui, sitä enemmän oli aikaa keskittyä siihen mitä luissa ja ytimissä tuntui.

Siihen aikaan ei huoneissa ollut pelejä ja vehkeitä. Himasta roudattiin onneksi telkkari, jossa oli teksti tv ja Englannin liigan futis oli lavetissa. Lauantait kuluivat rivakasti Vakio- ja konikuponkeja seuraillen. Mutta viikossa oli vain yksi lauantai. Nykyään onneksi eletään vähän erilaista aikaa, kun on käytössä intternetti ja sairaaloissakin enemmän kuin yksi konsoli per maja. However, tilanne ei vieläkään ole kovin hyvä.

Joululahjoin itseni uudella Pleikkarilla tovi sitten ja tuumailin että mitähän vanhalle voisi tehdä. Muistin hyvän ystäväni Eskon vieneen omansa viime vuonna lastenkodille, joten otin Eskon esimerkin ja vein omani peleineen Tampereen yliopistollisen keskussairaalan lastenosastolle.

Siellä hoitaja kertoi, että heillä on valtaosassa huoneita PS2, mutta ongelma on se että ne menevät hajalle eikä niitä enää korjata. Pula lastenosastoilla konsoleista on huutava, koska näihin ei tietenkään ole budjettia vaan konsolit ja pelit tulevat yksinomaan lahjoituksina.

Epäilen uuden Pleikkarin tai XBoxin olevan tämän joulun hittilahja, koska molemmat valmistajat toivat uuden version konsoleistaan markkinoille muutama kuukausi sitten. Tämä johtaa siihen, että vanhoille konsoleille keksitään sijoituspaikkoja.

Mikäli sulla lojuu nurkissa vanha konsoli, niin soita paikalliseen sairaalaan ja kysy heidän tarvetta. Lastenkoditkin käy yhtälailla, jossa jengi tarvitsee parempaa tekemistä kuin elämän nihkeydessä pyörimistä.

Henkilökohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että lahjoittamisesta saa tosi hyvän fiiliksen. Se konkreettisesti vähentää junnujen kipuja, kun ei kesken pelin ehdi keskittyä pikkuasioihin. Lisäksi saat hyvän syyn ostaa itsellesi tai jälkikasvulle uuden konsolin, koska vanha pitää antaa hyvään tarkoitukseen. (Tämä voi olla tärkeää ns hallitusneuvotteluissa.)

Ellei itseltä löydy ylimääräistä konsolia, niin tämän jakamalla vie viestiä eteenpäin. Hyvää joulua.