Masennus ja älykkyys

Antibioottihoito ja glutamiini auttavat -kyse on ns. persistentistä infektiosta, jolla on juurensa suolistossa.

Mulla on toi sama, mutta se johtuu siitä että pyörii liikaa netissä. Kun rajoittaa netissä pyörimistä, niin pikkuhiljaa muut asiat alkavat pyöriä päässä. Minunkaan päähäni ei jää mitään jos en ole oikeasti kiinnostunut. Näitä foorumeita kun lukee säännöllisesti, niin fiksukin ihminen taantuu lähes eläimen tasolle. Enkä edes liioittele. Aloitapas rohkeasti vain niiden fiksujen juttujen pohdiskelu, niin huomaat jossain vaiheessa että ne alkavatkin kiinnostaa. Itsellänikin on juuri nyt menossa se lobotomia-vaihe. Toivottavasti ei kauaa enää...

Tarkoitatko että suolistossa syy tyhmyyteen vai masennukseen?

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 18:28"]Mulla on toi sama, mutta se johtuu siitä että pyörii liikaa netissä. Kun rajoittaa netissä pyörimistä, niin pikkuhiljaa muut asiat alkavat pyöriä päässä. Minunkaan päähäni ei jää mitään jos en ole oikeasti kiinnostunut. Näitä foorumeita kun lukee säännöllisesti, niin fiksukin ihminen taantuu lähes eläimen tasolle. Enkä edes liioittele. Aloitapas rohkeasti vain niiden fiksujen juttujen pohdiskelu, niin huomaat jossain vaiheessa että ne alkavatkin kiinnostaa. Itsellänikin on juuri nyt menossa se lobotomia-vaihe. Toivottavasti ei kauaa enää...
[/quote]

Voit olla oikeassa. Elämä on ollut enemmän ja vähemmän elokuvia, tv-sarjoja ja fb:tä ja av:ta. En tuota nettiäkään käytä kuin muutamiin saitteihin kun ei kiinnosta. :/

Aloita hiljaa. Jostain hömppäkirjoista, ole paljon ulkona, liiku (ja kokeile uusia lajeja, aivot rakastaa oppia uusia asioita & fyysistä ponnistelua!). Et sinä pysyvästi ole tyhmentynyt :) Aivot ovat neuroplastisia, täytyy olla sitkeä ja tehdä vaan vaikeita päätöksiä, esim. lopettaa juurikin liiallinen norkoilu netissä.

En usko että tyhmentää. Esim Churchill ja Waltari olivat masennusongelmaisia. Ei tyhmät masennu. 

Voi myös olla, että olet sairastaessasi samalla vanhentunut kavanut ja sua kiinnostaakin nyt eri asiat. Sun pitää siis vaanlöytää ne uudet kiinnostuksen kohteet ja ehkä uusi lähestymistapa niihin. Ehkä sun ei kannatakaan yrittää väkisin innostua saoista asioista kuin ennen, tunnustele vaan kaikessa rauhassa, että mikä sua nykyään kiinnostaisi.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 18:29"]Tarkoitatko että suolistossa syy tyhmyyteen vai masennukseen?
[/quote]

Käsittääkseni infektio leviää vagushermon (se ulottuu aina suolistoon asti) kautta muuhun elimistöön, ja siitä johtuvat virheliikkeet verenpaineessa ja muissa ruumiintoiminnoissa, jota tämä hermo kontrolloi. Veikkaan tässä tapauksessa että kyseessä on tuberkuloosimaisia basilleja, jotka kuitenkin lisääntyvät hitaammin, ja eivät yhtä patogeenisia kuin itse tuberkuloosibasilli. Ja lähemmin paratuberkuloosibakteeri, koska se on niin yleinen, ja leviää juuri suoliston kautta, sekä lisääntyy hitaasti. Myös siitä johtuen että ärtyvän suolen oireyhtymä on yleinen masennuksessa.

Olette melkoisia onnenpoikia ja onnentyttöjä te masennuksessa rauhan löytäneet. Masennuskausi on aina ollut mulle blokki, istun sen ajan oman elämäni odotushuoneessa niitä parempia aikoja jolloin voin taas liikkua, matkustella, tehdä lapsen. Viimeinen varsinkin tuntuu siirtyvän ja siirtyvän kaukaisemmaksi haaveeksi koko ajan ja näin nyt terveenä asiaan liittyy myös pelottavia odotuksia: mitä jos sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen, jos ei jaksa, jos haluisikin perua koko haikaran. Masennus on kyllä ollut kaikkineet pottumainen vieras. Se tekee elämästä taistelua ja riisuu toimeliaisuudesta.
Itse näihin taikasieniin tai LSD en kyllä koskisi sillä pidän itseäni hyvin helposti addiktoituvana.

Kyllähän nuo masennuslääkkeetkin vähän ihmistä tyhmentää, nimim. kokemusta on...

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 12:32"]

Kun nyt Myers-Briggs persoonallisuustyypitkin on tullut kuvioihin niin kerronpa kuriositeettina omanikin, eli nro 16/21 on INFJ. Kuitenkin nuorempana yritin pakonomaisesti olla ekstrovertimpi, koska koko yhteiskunta ja varsinkin ns. asiantuntijat tuputtaa näkemystä ihmissuhteista onnellisuuden ja täyden elämän ehtona. Nykyisin olen vapautuneeseti mikä olen, eri omanlaiseni sisäänpäin kääntynyt "mystikko".

[/quote]

Minustakin sama asia tuntui pahalta. Myös mielenterveyshoitotahot ovat keskittäneet hoitomuotonsa niin että tässä hoidetaan ekstroventtia. Ja omantien kulkijaa pidetään muutenkin outona. Esimerkiksi vapaa-aika kulttuuri kuten baarit ovat luotu täysin ekstroventteja ajatellen.

Hyviä näkemyksiä teillä kaikilla. Kiitos perspektiivistä. Ehkä mun täytyy tosiaan ruveta itseni äidiksi, pitää huolta nukkumisista ja liikunnoista ja rajoittaa ns. aivot narikkaan juttuja kuten netti ja televisio (ellei luontodokkareita :D)

Olen toki vanhentunut ja kasvanut sairastaessani, mutta muuttuisiko koko luonne niin radikaalisti aktiivisesta passiiviseksi että ei enää tunnista itsessään mitään vanhaa. Joskus olen miettinyt sitäkin etten nyt vain olisi törmännyt itseni kanssa lääkityksen jälkeiseen depersonalisaatioon. Jotenkin kiinnostus ja jaksaminen on niin "kortilla" että sitä ei tunne itseään edes normaaliksi ihmiseksi. Uppoaa vaan tekemättömyyden höttöön enemmän ja on hämmentyneen turhautunut...

Ostin tänään uudet sukset. Aion nyt sitten ulkoilla ohjeidenne mukaisesti.

Kiittäen AP

Minäkään en usko että masennus tyhmentää. Itse olin masentunut 8 vuotta, ja ihmiset tuntuu pitävän mua älykkäänä. (eikä ne tiedä masennuksesta) Tosin itsekään en ole kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista yms. Varmaan itsesuojeluvaisto aiheuttaa sen, en halua lukea ahdistavia uutisia yms.

Riippuu mikä lasketaan tyhmyydeksi - tai älykkyydeksi. Itse olen elänyt tämän kanssa koko elämäni ja vaikka en ole voinut lukea mitään ammattia, niin tuntuu että havannoin asioita eri tavalla kuin muut. Aivot kun ei tavallaan toimi siten kun terveillä. Minulle siis AP:n mainitsemat asiat eivät henkilökohtaisesti ole älykkyyttä vaan lähinnä syvällistä tietämystä eri aihealueista. Mutta kuten sanoin, minun aivoni toimivat toisin, joten kuka minä olen sanomaan mikä on älykkyyttä ja mikä ei.

Ei minuakaan kiinnosta enää tiede saati politiikka, mutta olen nykyään paljon seesteisempi ja "henkisempi" ihminen kuin ennen masennusta. Toisaalta väitteesi tyhmenemisestä voi pitää paikkansa jollain tasolla: en pärjää nuorten kanssa esim. lautapeleissä. Minun on vaikea hahmottaa kokonaisuutta ja enkä pysty loogiseen, johdonmukaiseen päätöksetekoon pelissä, missä on paljon vaihtoehtoja ja tilenteet muuttuvat koko ajan.  

Olen sairastanut vakavaa masennusta sellaiset 9 vuotta ja jo pitkän aikaa on tuntunut, että tämä pitkittynyt tila on pilannut aivoni. Puhuin tästä poliklinikalla ja nyt pääsen taas psykologin testattavaksi. Viimeksi kognitiiviset taitoni testattiin viitisen vuotta sitten ja koen että ainakin muistini ja keskittymiskykyni ovat huonontuneet. Jee. Eipä tarvitse (vieläkään) kuvitella pystyvänsä aloittamaan tai suorittamaan loppuun opiskelua.

15 vuotta masennusta ja olen hyvästellyt valokuvamuistini. Toisaalta en tiedä onko kyse kognitiivisten kykyjen huonontumisesta vai luonteen muuttumisesta. Pelkään uskoa siihen mitä teen, pelkään yrittää isoja asioita, alisuoriudun koska pelkään epäonnistumista, ja pelkään alitajuisesti tyhjän päälle putoamista. Perusturvallisuuden tunteeni on järkkynyt, samoin elämänuskoni ja samoin tietysti itsetuntoni. Olen ahdistunut ja se tekee minusta epävarman ja hitaan. "Vika" voisi siis korjaantua, jos elämänasenteeni muuttuisi - uskoisin taas ja luottaisin ihmisiin ja asioihin idealistisesti ja tuntisin oikeasti, että elämä kantaa eikä mitään pahaa voi enää tapahtua. Ratkaisu voisi siis tulla ulkopuoleltani, tai niin ainakin toivon (vaikka ihmissuhteen muodossa). Kaikki aivojumppajutut olen jo yrittänyt. Käytän opiskeluun ja lukemiseen 5-10 tuntia päivässä. PS. Aivot kyllä toimivat paremmin, jos ei ole netissä koko ajan:). Silloin keskittyy kai paremmin. 

Up

Minut intensiivinen vaikean masennuksen jakso "henkisti". Ei minua enää kiinnosta tosiaan tiede, politiikka tai muut yleiset asiat, vaan minua kiinnostaa tämä hetki, tässä ja nyt, sen kokeminen syvästi ja täysillä. Kai se ulkopuolisesta voisi tyhmenemiseltäkin näyttää, että elän nykyisin tuossa mielessä enemmän kuin eläin, enkä kuin ihminen jonka pitäisi olla älyllisesti kiinnostunut kaikenlaisesta. 

Mutta itse en koe tyhmentyneeni, sillä minulla on vaativa työ ja siellä kyllä pystyn parempaankin suoritukseen kuin ennen masennusta. Olen jotenkin löytänyt yhteyden sisäiseen intuitiiviseen luovuuteen, joskus tuntuu kuin en itse ratkaisis niitä ongelmia ollenkaan vaan vastaukset vaan tulisivat jostain sisäisen hiljaisuuteni syvyydestä, ilman että minun tarvitsee edes ajatella mitään. Samoin sain netissä tekemästäni älykkyystestistä huippupisteet, vaikken edes ajatellut niitä tehtäviä, vaan menin "vaistolla". Tärkeintä kuitenkin on että hetkessä eläminen ja ajattelemisen vähentäminen on lisännyt onnellisuutta elämääni ihan valtavasti. 

jännää, en ollut tullut edes ajatelleeksi tätä, mutta noin minullekin on tainnut käydä. Mutta jollain tavalla, vaikka en tunne itseäni enää yhtään niin älykkääksi kuin aiemmin, niin jollain tavalla viisaammaksi kuitenkin. Käsitän älykkyyden juuri sellaisena, että on kiinnostunut monenlaisista asioista, ymmärtää ja oppii nopeasti uutta jne, ja viisauden käsitän sellaisena elämänasenteena, jossa ymmärretään itseä ja muita ihmisiä, nähdään ja mietitään asioita jotenkin syvemmin kuin aiemmin.

Mutta voihan se olla, että tämä ole vain masennusjaksoista aiheutuvaa vaan ihan normaali vanhenemiseen liittyvä piirre?