Raskausuutisia kuullessani onnittelen ja tahdon hyvää. Samalla mielessäni

Jääh

No onpas dramaattista. :)

Totta kai lapsi menee ystävyyden edelle, mutta ei lapsi sulje ystävyyttä pois. Kun mun paras ystäväni sai lapsen (aika nuorena), mä kävin heillä suunnilleen joka päivä. Ei tarvinnut hyvästellä ystävyyttä. Ystävyys on kahden kauppa.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:23"]

No onpas dramaattista. :)

[/quote]

Ei ollut tarkoitettu dramaattiseksi mutta saahan nämä tekstit mielessään millaiseksi tahansa. Raskaus ja äitiys ainakin oman kokemukseni mukaan muuttaa ihmistä aivan kauheasti. Äiti-ihmiset ovat jees muttei mun kuppi teetä.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:31"]

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:23"]

No onpas dramaattista. :)

[/quote]

Ei ollut tarkoitettu dramaattiseksi mutta saahan nämä tekstit mielessään millaiseksi tahansa. Raskaus ja äitiys ainakin oman kokemukseni mukaan muuttaa ihmistä aivan kauheasti. Äiti-ihmiset ovat jees muttei mun kuppi teetä.

[/quote]

!Äiti-ihminen", voihan nyt vittu soikoon... mikäs ihminen sä sitten olet?

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:26"]

Totta kai lapsi menee ystävyyden edelle, mutta ei lapsi sulje ystävyyttä pois. Kun mun paras ystäväni sai lapsen (aika nuorena), mä kävin heillä suunnilleen joka päivä. Ei tarvinnut hyvästellä ystävyyttä. Ystävyys on kahden kauppa.

[/quote]

Millaista lienee teidän ystävyys on sävyltään, mutta itseäni ärsyttäisi aina mukana kulkeva vauva joka vetää kaiken äidin huomion itseensä eikä muusta voi puhuakaan kuin vauvasta. Spontaanit näkemiset menisivät vauvan ehdoilla. Vaivan vaippaa pitää vaihtaa ja huolehtia ruokailu. En mä pidä siitä että ystävä on vain puoliksi paikalla.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:33"]

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:31"]

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:23"]

No onpas dramaattista. :)

[/quote]

Ei ollut tarkoitettu dramaattiseksi mutta saahan nämä tekstit mielessään millaiseksi tahansa. Raskaus ja äitiys ainakin oman kokemukseni mukaan muuttaa ihmistä aivan kauheasti. Äiti-ihmiset ovat jees muttei mun kuppi teetä.

[/quote]

!Äiti-ihminen", voihan nyt vittu soikoon... mikäs ihminen sä sitten olet?

[/quote]

Mikä tuossa oli väärin sanottu? No itse olen ihan vaan lapseton ihminen.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:34"]

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:26"]

Totta kai lapsi menee ystävyyden edelle, mutta ei lapsi sulje ystävyyttä pois. Kun mun paras ystäväni sai lapsen (aika nuorena), mä kävin heillä suunnilleen joka päivä. Ei tarvinnut hyvästellä ystävyyttä. Ystävyys on kahden kauppa.

[/quote]

Millaista lienee teidän ystävyys on sävyltään, mutta itseäni ärsyttäisi aina mukana kulkeva vauva joka vetää kaiken äidin huomion itseensä eikä muusta voi puhuakaan kuin vauvasta. Spontaanit näkemiset menisivät vauvan ehdoilla. Vaivan vaippaa pitää vaihtaa ja huolehtia ruokailu. En mä pidä siitä että ystävä on vain puoliksi paikalla.

[/quote]

No mä olin jo tuolloin aikiunen ihminen, joka kesti sen, ettei saa toisen aikuisen ihmisen jakamatonta huomiota jokainen hetki. Pystyin jo nuorena ymmärtämään, että vauvan tarpeet menevät edelleni.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:35"]

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:33"]

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:31"]

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:23"]

No onpas dramaattista. :)

[/quote]

Ei ollut tarkoitettu dramaattiseksi mutta saahan nämä tekstit mielessään millaiseksi tahansa. Raskaus ja äitiys ainakin oman kokemukseni mukaan muuttaa ihmistä aivan kauheasti. Äiti-ihmiset ovat jees muttei mun kuppi teetä.

[/quote]

!Äiti-ihminen", voihan nyt vittu soikoon... mikäs ihminen sä sitten olet?

[/quote]

Mikä tuossa oli väärin sanottu? No itse olen ihan vaan lapseton ihminen.

[/quote]

No vaikka se, että ei se äitiys ole ainoa ihmisen persoonaa määrittelevä asia. Vai onko sinulle lapsettomuus sellainen?

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:38"]

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:34"]

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:26"]

Totta kai lapsi menee ystävyyden edelle, mutta ei lapsi sulje ystävyyttä pois. Kun mun paras ystäväni sai lapsen (aika nuorena), mä kävin heillä suunnilleen joka päivä. Ei tarvinnut hyvästellä ystävyyttä. Ystävyys on kahden kauppa.

[/quote]

Millaista lienee teidän ystävyys on sävyltään, mutta itseäni ärsyttäisi aina mukana kulkeva vauva joka vetää kaiken äidin huomion itseensä eikä muusta voi puhuakaan kuin vauvasta. Spontaanit näkemiset menisivät vauvan ehdoilla. Vaivan vaippaa pitää vaihtaa ja huolehtia ruokailu. En mä pidä siitä että ystävä on vain puoliksi paikalla.

[/quote]

No mä olin jo tuolloin aikiunen ihminen, joka kesti sen, ettei saa toisen aikuisen ihmisen jakamatonta huomiota jokainen hetki. Pystyin jo nuorena ymmärtämään, että vauvan tarpeet menevät edelleni.

[/quote]

Silloin kun sä lähdet mun kanssa lounaalle, edellytän paikalla olemista niin psyykkisesti kuin fyysisestikin.

Kännykän voi laittaa laukkuun, vauvaa ei. Siksi näin.

Huh, onneksi mulla oli oikeita ystäviä kun sain vauvan. Elämänikäiset ja aidot ystävät kulkevat rinnalla, vaikka elämäntilanteet muuttuvat!

Onneksi en ole "ystäväsi" :D. Vaikutat melko itsekeskeiseltä. Onnea valitsemallasi tiellä :).

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:43"]

Huh, onneksi mulla oli oikeita ystäviä kun sain vauvan. Elämänikäiset ja aidot ystävät kulkevat rinnalla, vaikka elämäntilanteet muuttuvat!

[/quote]

Kyllähän sä sen tunnustat, että vauva muutti elämääsi paljonkin? Miten vaikutti ystävyyssuhteisiin? Menemisiin, näkemisiin?

Jos homma ei natsaa niin no hard feelings ja hei hei.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:46"]

Onneksi en ole "ystäväsi" :D. Vaikutat melko itsekeskeiseltä. Onnea valitsemallasi tiellä :).

[/quote]

Onneksi. Ja niin olenkin. Onnekas myös. Onnea myös sinulle.

Menneet ovat vahdiksi joskus kelpasin

Tottakai vauva vaikutti elämääni. Nyt mulla on jo aika isoja lapsia, joten voin nähdä enemmänkin. Joillakin on aikaa vievä työ, joillakin rajoittava sairaus, jne. Elämä kulkee, ystävät säilyvät.
Jotkut ystävistäni ovat itsekin saaneet vauvoja myöhemmin, en ole heitä hylännyt, vaikka itselläni ei enää vauvaa ole. Turhat ja itsekkäät tyypit saavatkin jäädä pois elämästä, no hard feelings.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:54"]

Menneet ovat vahdiksi joskus kelpasin

[/quote]

Muakin on yritetty. En suostu koskaan. Käsittämätöntä että ne antais mulle vauvansa. Mulle, joka on edes koskettanut vauvaa elämässään yhden käden sormilla laskettavan määrän.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:40"]

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:38"]

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:34"]

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:26"]

Totta kai lapsi menee ystävyyden edelle, mutta ei lapsi sulje ystävyyttä pois. Kun mun paras ystäväni sai lapsen (aika nuorena), mä kävin heillä suunnilleen joka päivä. Ei tarvinnut hyvästellä ystävyyttä. Ystävyys on kahden kauppa.

[/quote]

Millaista lienee teidän ystävyys on sävyltään, mutta itseäni ärsyttäisi aina mukana kulkeva vauva joka vetää kaiken äidin huomion itseensä eikä muusta voi puhuakaan kuin vauvasta. Spontaanit näkemiset menisivät vauvan ehdoilla. Vaivan vaippaa pitää vaihtaa ja huolehtia ruokailu. En mä pidä siitä että ystävä on vain puoliksi paikalla.

[/quote]

No mä olin jo tuolloin aikiunen ihminen, joka kesti sen, ettei saa toisen aikuisen ihmisen jakamatonta huomiota jokainen hetki. Pystyin jo nuorena ymmärtämään, että vauvan tarpeet menevät edelleni.

[/quote]

Silloin kun sä lähdet mun kanssa lounaalle, edellytän paikalla olemista niin psyykkisesti kuin fyysisestikin.

Kännykän voi laittaa laukkuun, vauvaa ei. Siksi näin.

[/quote]

Joo, on ihmisiä, joiden mielestä toisten pitää olla just eikä melkein niin kuin he haluavat. Sellaisia joustamattomia ihmisiä. Heille on varmasti vaikeaa kestää ihmisten erilaisia elämäntilanteita, kyllä mä sen ymmärrän.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:49"]

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:43"]

Huh, onneksi mulla oli oikeita ystäviä kun sain vauvan. Elämänikäiset ja aidot ystävät kulkevat rinnalla, vaikka elämäntilanteet muuttuvat!

[/quote]

Kyllähän sä sen tunnustat, että vauva muutti elämääsi paljonkin? Miten vaikutti ystävyyssuhteisiin? Menemisiin, näkemisiin?

Jos homma ei natsaa niin no hard feelings ja hei hei.

[/quote]

Heh, totta kai vauva vaikuttaa elämään :D Elämään vaikuttavat monet muutkin asiat. Kyllähän kuulemma monet hylkäävät ystäviä muunkinlaisissa elämäntilanteissa, vaikkapa surun kohdatessa. Eivät kaikki todella osaa mukautua ystäviensä elämään.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:08"]

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:40"]

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:38"]

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:34"]

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:26"]

Totta kai lapsi menee ystävyyden edelle, mutta ei lapsi sulje ystävyyttä pois. Kun mun paras ystäväni sai lapsen (aika nuorena), mä kävin heillä suunnilleen joka päivä. Ei tarvinnut hyvästellä ystävyyttä. Ystävyys on kahden kauppa.

[/quote]

Millaista lienee teidän ystävyys on sävyltään, mutta itseäni ärsyttäisi aina mukana kulkeva vauva joka vetää kaiken äidin huomion itseensä eikä muusta voi puhuakaan kuin vauvasta. Spontaanit näkemiset menisivät vauvan ehdoilla. Vaivan vaippaa pitää vaihtaa ja huolehtia ruokailu. En mä pidä siitä että ystävä on vain puoliksi paikalla.

[/quote]

No mä olin jo tuolloin aikiunen ihminen, joka kesti sen, ettei saa toisen aikuisen ihmisen jakamatonta huomiota jokainen hetki. Pystyin jo nuorena ymmärtämään, että vauvan tarpeet menevät edelleni.

[/quote]

Silloin kun sä lähdet mun kanssa lounaalle, edellytän paikalla olemista niin psyykkisesti kuin fyysisestikin.

Kännykän voi laittaa laukkuun, vauvaa ei. Siksi näin.

[/quote]

Joo, on ihmisiä, joiden mielestä toisten pitää olla just eikä melkein niin kuin he haluavat. Sellaisia joustamattomia ihmisiä. Heille on varmasti vaikeaa kestää ihmisten erilaisia elämäntilanteita, kyllä mä sen ymmärrän.

[/quote]

Ei tarvetta hyökkäävään sävyyn.

Ja ei. En vaadi muuta kuin täyden läsnäolon.

Minun ei ole vaikea kestää ihmisten eri elämäntilanteita. Tunnustan tosiasiat ja toimin sen mukaan.