Ollessani hoitajana vanhainkodissa annoin muutaman kerran väärät lääkkeet
eli lääkekipot menivät sekaisin. Mummot valitteli huimausta ja tajusin silloin virheeni. Seurailin vain tilannetta enkä sanonut kenellekään. Ja esim. kerran viikkoon annettavan osteoporoosilääkkeen unohdin useasti...Muita samalaisia?
Kommentit (52)
Leikkauksen jälkeen pahoinvointi on hyvin yleistä. Siihen ei liity mikään unilääkkeiden yliannostelu.
Moraalittomia ja vastuuntunnottomia hoitajia täällä.
Itse olen anestesiahoitaja ja todella tarkka lääkkeiden annon kanssa! Joskus pitää kytätä lääkäreidenkin määräykset. Toki ihmisiä olemme mekin joten virheitä voi sattua.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 16:34"][quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 16:23"]
Silloinko et sitten kyennyt katsomaan, kun kerran vaikutti täyspäiseltä?
[/quote]
Lääkkeet jaetaan ennen ruokaa, useimmat lääkkeet annetaan ruuan mukana, ei tietenkään niitä mitkä pitää ottaa tyhjään mahaan. Jos olisit hoitoalalla, ymmärtäisit miksi näin.
Meidän lääkärin ei olisi alunperinkään pitänyt huolia kyseistä ihmistä meidän ylikuormitetulle osastolle jossa ei todellakaan ole mitänä valmiuksia sellaiseen jatkuvaan valvontaan, mitä psykoottinen, toimintakykyinen, dementikkovanhus vaatii. Mutta kuten sanoin, osuvampi paikka hänellekin sitten löytyi.
[/quote]
Itse asiassa olen hoitoalalla ja työskentelen muistisairaiden kanssa, joista monella on muitakin ongelmia psyykkisellä puolella. Koska asukkaille menee mm. Huumelääkkeitä, katsomme aina erittäin tarkkaan, että lääkkeet otetaan. Erityisesti uusien asiakkaiden kanssa. Ne annetaan ihan suuhun asti/asukas laittaa suuhun ja seurataan, että ne nielaistaan. Ihan kellon ajasta riippumatta. Kokeileppa itsekin, tulee vähemmän mokia.
Mikähän mahtoi olla, kun oli niin jäätävän vaikea saada lääkärin määräämää kipulääkettä. Kipupolilta tuotiin kipupumppu osastolle. Kun pyysin täydennystä lääkkeen loputtua niin minulle sanottiin"mitäs käytit kaiken" sain panadolia. Oikea lääke taisi mennä hoitajan hihaan.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 21:05"]
Mikähän mahtoi olla, kun oli niin jäätävän vaikea saada lääkärin määräämää kipulääkettä. Kipupolilta tuotiin kipupumppu osastolle. Kun pyysin täydennystä lääkkeen loputtua niin minulle sanottiin"mitäs käytit kaiken" sain panadolia. Oikea lääke taisi mennä hoitajan hihaan.
[/quote]
Lääkärit kirjoittaa pumpulle vuorokausiannoksen, hoitaja ei voi sitä lähteä ylittämään. Toki se olisi sinulle kuulunut asiallisesti ilmoittaa.
Meijän yksikössä käy viikottain noita. Monta insuliinivirhettäkin on käynyt ja parii kertaa sairaalassa asti käyneet seurannassa.
Itse asiassa minulle sanottiin; tässä pumpussa on kyllä vähän lääkettä jäljellä mutta hoitaja tuo lisää kun loppuu, pyydät vain. Ei pumppu ehtinyt olla minulla kuin ehkä n.10 tuntia. Yöllä loppui lääke. Eikä tosiaan tuotu lisää. Ei kai sitä itse voi liikaakaan annostella. Tämä lääkäri suositteli epiduraalia mutta en uskaltanut ottaa. Hän vielä sanoi että jos muutan mieltä niin hän tulee laittamaan vaikka keskellä yötä, pyydät vain niin hoitajat soittaa. En pyytänyt mutta tuskin olisi hoitajakaan soitellut. Aamulla sain uuden pumpun josta lääke ei loppunut sinä aikana kun osastolla olin. Ei olleet muutenkaan tehtävien tasolla osaston hoitajat, just saying.
Kyllä vaan, minulla ainakin on. Tulin juuri iltavuorosta, hoidan vanhuksia ja rakastan työtäni.
Hahhah, eihän noilla lääkkeillä olekaan mitään väliä, kallista placebota. Insuliini taitaa olla ainoa lääke, jossa käy köpelösti, jos menee väärin tai unohtuu, ja diabeetikko on kyseessä. Kilpirauhashormonit, osteoporoosilääkkeet, kolesterolilääkkeet, verenpainelääkkeet, jne. yksi lysti, jos unohtuu tai menee sekaisin. Antibioottia vaan naamaan, niin pääsevät vanhuksetkin eroon loisistaan ja mikrobeistaan, ja rusinoituminen ehkä hieman hidastuu.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 20:10"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 16:34"][quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 16:23"] Silloinko et sitten kyennyt katsomaan, kun kerran vaikutti täyspäiseltä? [/quote] Lääkkeet jaetaan ennen ruokaa, useimmat lääkkeet annetaan ruuan mukana, ei tietenkään niitä mitkä pitää ottaa tyhjään mahaan. Jos olisit hoitoalalla, ymmärtäisit miksi näin. Meidän lääkärin ei olisi alunperinkään pitänyt huolia kyseistä ihmistä meidän ylikuormitetulle osastolle jossa ei todellakaan ole mitänä valmiuksia sellaiseen jatkuvaan valvontaan, mitä psykoottinen, toimintakykyinen, dementikkovanhus vaatii. Mutta kuten sanoin, osuvampi paikka hänellekin sitten löytyi. [/quote] Itse asiassa olen hoitoalalla ja työskentelen muistisairaiden kanssa, joista monella on muitakin ongelmia psyykkisellä puolella. Koska asukkaille menee mm. Huumelääkkeitä, katsomme aina erittäin tarkkaan, että lääkkeet otetaan. Erityisesti uusien asiakkaiden kanssa. Ne annetaan ihan suuhun asti/asukas laittaa suuhun ja seurataan, että ne nielaistaan. Ihan kellon ajasta riippumatta. Kokeileppa itsekin, tulee vähemmän mokia.
[/quote]
Enpä taida kokeilla, koska olen nykyään akateemisesti koulutettu, enkä työskentele hoitoalalla enää. Huumelääkkeet silloin ennenvanhaankin annettiin suoraan potilaalle niin että ottaminen valvottiin, yleensä joko IM tai sitten liuoksena suuhun. Käytännössä kaikissa hoitolaitoksissa joissa ei ole liiemmin käveleviä dementikkoja, vaan pääosin vuodepotilaita, lääkkeet jaetaan edelleen kuppeihin pöydälle, jopa koko päivän lääkkeet kerralla erivärisissä kipoissa. Siitä hoitajat ruokailujen yhteydessä ne potilaalle kippaavat suuhun. Tiedän tämän, vaikken itse hoitoalalla työskentelekään, olen käynyt hoitolaitoksissa omaisen roolissa.
Tässäkin oli kyse normaalista tk:n vuodeosastosta, jonka potilaat ovat luonnollisista syistä pääosin vanhuksia. Varsinaiset dementiayksiköt ovat erikseen, ne joissa asuu jaloittelevia dementikkoja, joilla fysiikka kunnossa, mutta pää pettää, siitä ei ollut kyse minun osastossani.
Lopputulema oli se, että lääkäri teki virheen ottaessaan skitsofreenikkomummon osastolle jossa ei ole mitään mahdollisuuksia katsoa perään. Eikä mummo kauaa siellä ollutkaan, kyseisestä syystä. Minä en itseasiassa ollut edes lääkkeenjakovuorossa silloin, saatika että olisin koskaan tehnyt lääkevirheitä itse, joten älä sinä tule minua neuvomaan, vaan keskity omiin töihisi.
Törkeää ammattitaidottomuutta olla tekemättä virheilmoitusta, olen kymmenen vuoden työurani aikana antanut kaksi kertaa väärät lääkkeet, toiset huomasin heti, mikä ihmeen sininen pilleri on mummon lääkelasissa, nappasin lääkkeet ennen kuin mummo ehti niitä kipata suuhunsa, viereisen mummon lääkkeet.
Toisen kerran annoin muistaakseni jotain rauhoittaavaa "selväjärkiselle" papalle, vaikka tiesin että ei tässä nyt papan kunto romahda, konsultoin heti lääkäriä ja tein lääkevirheilmoituksen, seuraavana iltana pappa pyysi samaa lääkettä kuin niin hyvin nukutti, en antanut.