Ihastutko omaa tasoasi (ulkonäöllisesti) vastaaviin vai sinua paremmannäköisiin?

Ulkonäkökö se nykyään on niin tärkeä,että,jos joku mies on täys ääliö,mut ihan jumalaisen näköinen,niin siihen pitäis ihastua.....

Tai että "en mä voi tohon ihastuu,kun se on noin ruma?"

Mut jos nyt puhutaan ihan jostain julkimoista,niin ne yleensä ei ole ihastuksia,van lähinnä fanittamista.Ne on sitten mitä milloinkin.

Ymmärrän kysymyksen näin: Ihastuuko sellaisiin joita todennäköisesti ei voi saada, vai sellaisiin jotka olisivat todennäköisesti kiinnostuneita minusta.



Kyllä ihastukset ovat olleet sitä omaa tasoa. Sen sijaan tulee "vain katseltua" niitä ulkonäön puolesta paremman näköisiä. Mutta niihin ei liity samalla tavalla tunnetta.



Kyllä kai aikuisen ihmisen pitää tunnistaa oma persoonansa suhteessa muihin. Olisi aika huono juttu, jos Jope Ruonansuun näköinen kaveri ihastuisi Jenni Dahlmanin näköisiin naisiin. Joutuisi elämään yksin koko elämänsä.

ja osaavat keskustella... kiinnitän kyllä huomiota komeisiin miekkosiin. Mutta jotenkin joidenkin silmät ovat söpöt ja ne saa mut ihastumaan

Silmät ovat sielun peili. Kauniit silmät, joissa on pilkettä ja samanlainen huumorintaju ovat ne, jotka vie multa jalat alta.



Esim erityisen treenattu kroppa yhdistyy miehillä usein moniin muuten 'ällöttäviin' luonteenpiirteisiin, joten se ei ole mikään plussa välttämättä. Mutta ei tietysti miinuskaan, jos tyyppi on muuten symppis, huumorintajuinen ja on ne söpöt ihanat silmät...



N37

Ymmärrän kysymyksen näin: Ihastuuko sellaisiin joita todennäköisesti ei voi saada, vai sellaisiin jotka olisivat todennäköisesti kiinnostuneita minusta.

Kyllä ihastukset ovat olleet sitä omaa tasoa. Sen sijaan tulee "vain katseltua" niitä ulkonäön puolesta paremman näköisiä. Mutta niihin ei liity samalla tavalla tunnetta.

Kyllä kai aikuisen ihmisen pitää tunnistaa oma persoonansa suhteessa muihin. Olisi aika huono juttu, jos Jope Ruonansuun näköinen kaveri ihastuisi Jenni Dahlmanin näköisiin naisiin. Joutuisi elämään yksin koko elämänsä.

Ihastuu siis naisiin jotka näyttää Janina Fryltä, Jenni D:ltä yms... ja itse on tavis pottunenineen ja kaljamahoineen.

hymyileviin silmiin jotka on mielellään siniset ja kauniin mallisiin käsiin, mutta jos mies on kuin mikäkin tollo, ei nuo silmät ja kädet pitkälle kanna

on jumalaiset, tavallisen työtä tekevän suomalaisen kädet, sellaiset suuret ja voimakkaat. Ja joka silti pitää kädet ja sormenaluset siisteinä, jotta niillä on kiva leikitellä.

Muuten mies sitten voikin olla hieman rumempaa sorttia. Ja mieluusti näin päin, sillä haluan miehekkään miehen, eikä kauniin komea mies sellainen minun mielestäni ole. Vaan - onpa tämä vain minun mielipiteeni, ja hyvä näin. Niinpä meille kaikille riittää miesihanne jakoon.

Siis pitäisikö jotenkin tietää, minkä näköisiin "kannattaa" ihastua ja minkä näköisen "voi saada"?



Eihän ihastuminen, tosirakkaudesta puhumattakaan, katso tuollaisia asioita. Tietenkin jotkut ihmiset ovat paremman näköisiä kuin toiset, mutta sillä ei ole ihastumisen tai rakastumisen kannalta hirveästi tekemistä. Kyllä luonne, synkka ja kemiat ennen muuta määrävät, ketä kohtaan tulee tunteita ja ketä ei. Jos joku rankkaisi minut ulos listastaan ulkonäön perusteella, niin enpähän jäisi moista pintaliitäjää suremaan.



Niin, ja itse olen keskimääräistä kauniimpi nainen, jolla on ollut elämän varrella monennäköisiä poikaystäviä. Nykyinen mieheni on ok, ei mikään huippukomea, mutta ei rumakaan.

Olen ihastunut varmaankin vain omaa tasoani oleviin miehiin. Olen itse ihan söpö, mutta en kuitenkaan mikään jumalainen kaunotar. Silloin joskus (15 v sitten) kun olin "haku päällä" niin katselin sillä silmällä niitä ihan kivan näköisiä miehiä. En mitään täydellisiä, en kauheita rumiluksia.



Minun olisi vaikeaa ajatella ihastuvani johonkin oikein kauhean näköiseen mieheen, vaikka hän olisi kuinka mukava. Toisaalta jos joku olisi ulkonäöltään ihan "täydellinen" en varmaankaan haluaisi yrittää iskeä häntä. En luota itseeni niin paljon. Sitä paitsi minun on hankalaa uskoa että joku todella äärimmäisen komea mies olisi myös mukava ja fiksu (toki niitä on olemassa).



Oma mieheni on onneksi täydellinen kombinaatio ulkonäköä ja luonnetta. Älykäs, ystävällinen, kiltti, lapsirakas ja ihan kivan näköinen. Samalla tavalla uskon oman persoonallisuuteni tuovan plussaa tähän "ihan kivaan" ulkonäköön.

Ja kyllä ne silmät ja hymy on jotain mitä en voi vastustaa. Ja siihen ettei mies yritä mitään.

miten voisin määritellä oman "tasoni"? Entä jonkun toisen "tason"?

Ja ihan omaan tasooni. Se taso on korkea :) Vaikka sisin on tärkein, niin kyllä ulkoisestikin pitää miellyttää, ei siitä muuten mitään tule!

Olisi aika huono juttu, jos Jope Ruonansuun näköinen kaveri ihastuisi Jenni Dahlmanin näköisiin naisiin. Joutuisi elämään yksin koko elämänsä.

Eihän Kimikään joudu. Tosin raha taitaa naisia viehättää, ei äly.

[Tosin raha taitaa naisia viehättää, ei äly.

Oikeastihan parinmetsästyksessä (jos oikein puolisoa haetaan) lasketaan yhteen pisteitä, joita saa esim. ulkonäöstä, asemasta, rahasta, älystä, taitavuudesta, mukavuudesta, huumorintajusta ja mistä lie.

Tietenkin paksulla lompakolla tai miellyttävällä luonteella voi korvata ulkonäköä. Nainenhan etsii hyvää pitkäaikaista kumppania ja hyvägeenistä isää lapsilleen. Miehen korkea asema ja iso palkkapussi kiihottaa naista. Jos ajatellaan pelkkää seksiä (yhden illan juttua) niin sitten tietenkin ulkonäöllä on iso osuus valinnassa.

Moni nainen sanoo että miehen palkalla , koulutuksella, ulkonäöllä tms. ei ole mitään väliä, mutta tietenkin niillä on merkitystä suurelle osalle meistä. Minä ainakin tunnustan että mieheni on upea ja kiihottava mm. ulkonäkönsä, älynsä ja asemansa vuoksi (luonnollisesti myös ihanan luonteensa takia). Tosin rakastuin häneen hänen ollessa työtön, opintonsa keskeyttänyt aknesta kärsivä masentunut luuseri. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen tähän muutokseen.

Oma itsetuntoni oli nuorempana huono, siksi ihastuin "tasoani" heikompaan mieheen (joka siis muuttui sammakosta prinssiksi). Nykyisin hakisin omaa tasoani, eli rima olisi aika korkealla. Ulkonäköä toki kompensoisi tiettyyn rajaan asti muut hyvät ominaisuudet. (En kuitenkaan sitä Jopea ottaisi vaikka massia ja mukavuutta riittäisi. En halua lapsilleni kovin "rumia" geenejä. )

Ihastun vaan sitten niihin tosirumiin. Jottei mies katselisi muita ja joku veisi. Ja mitenköhän lienee, että mun kohdalle sattuukin aina niin ulkonäkökeskeisiä miehiä, että aina on nuorempi ja kauniimpi haussa... Oli sitten vaikka 5-kymppinen hampaaton ukko, niin muita katselee..

Kun tapasin yhden taivaallisen ihanan näköisen miehen (sellaisen kreikkalaisen jumalan näköinen kroppa...), ja se ihastui minuun, niin aloin tuntea itseni vähän rumaksi.

Nyt olen ihastumaisillani yhteen aika rumaan mieheen. Se kiihottaa kummasti. Mutta on oikean kokoinen, siis tarpeeksi pitkä ja raamikas. Olisi vaikea ihastua selvästi lyhyempään mieheen.