Lue keskustelun säännöt.
Kaverini on passiivinen marsu :(
01.12.2014 |
Äh, vuorossa avautuminen kun kaverin marsuilu ärsyttää. Ollaan viimeksi nähty kesäkuun lopulla, oltiin samoissa juhlissa. Sitten syyskuu vierähti ja ajattelin, että koska minä olin koko viime kevään ajan ehdotellut koska nähdään, käydään kahvilla tai kyläillään niin nyt on sitten hänen vuoronsa. Ja pihkat, ei ole nähty koko syksynä. Nyt minua ei enää edes huvita nähdä.. Pitäisi tietysti ottaa asia puheeksi mutta tuntuu tosi tyhmälle. Hän kyllä soittaa ja ihmettelee, että eipä minusta ole kuulunut mitään mutta ei sitten millään älyä ehdottaa, että nähtäisiin pitkästä aikaa. Kuulumisiakaan hän ei oikein osaa kertoa puhelimessa vaan odottaa, että minä puhuisin. Kaksi minuuttia tuntuu tosi pitkältä ajalta olla hiljaa puhelimessa ja odottaa, että kaverini sanoisi jotakin.. :D
Ihan tosi, voiko joku ihminen olla noin aloitekyvytön??!! Kyse ei ole mistään ajanpuutteesta, molempien lapset on jo isoja. Mikään ei ole muuttunut työssä tai kotona. Eikä kyse ole etääntymisestä, hänen mielestään meillä on läheiset välit. Minä vaan olen kyllästynyt olemaan dynamo, ystävyssuhteissa olisi molempien hyvä laittaa tikkua ristiin. Olen jo itsekseni ajatellut, että ystäväni on pölkkypää. Vai olenko se minä, kukaanhan ei tietysti ole ajatustenlukija. Mutta eikö viidessä kuukaudessa jo herää ajatus, että olisi kiva nähdä kaveria pitkästä aikaa. Hän keväällä puhui, että tehdään sitä ja tätä mutta mitään ei ole saatu aikaiseksi. Kesäjuhliin hän tuli perheineen ilman mitään korttia, kukkaa, lahjaa syntymäpäiväsankarille (50 vuotta) ja lähtivät ensimmäisenä kun miehensä oli humaltunut. Mitään ongelmia ei pitäisi silti olla tai ei hän ainakaan puhelimessa ole sanonut, eikä se siltä kuulosta, hän kertoo vaan mitä viikonloppuna tekevät, siivousta, ruokaa, saunomista ja plaa plaa plaa.
Annanko olla, sanonko, että etkö sinä nyt joskus voisi itsekin ehdottaa, että nähdään vai mitä hittoa? Mistä tuollainen marsuilu johtuu? Minä jäin ihan mielenkiinnosta odottamaan koska hän itse huomaa mutta en olisi uskonut että siinä menee puoli vuotta, varmaan vuosi. Kuinka huomaamaton ystävä voi olla, käsittämätöntä.
Kommentit (6)
Kiitos, näpyttelin kännykällä kun odotan muksuja pelivuoron ajan, samalla pähkäilen miten kannattaa toimia. Naputtelu jäsentää ajatuksia, kappalejako lukemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sun marsu kuulosta passiiviselta yhtään. Mun marsu se vaan kököttää häkissään eikä ikinä tulis kuulonkaan, että mentäis kesäjuhliin yhdessä.
Pienellä vaivalla sun marsu olisi tehnyt edes onnittelukortin, vaikka kukat se tietty olisi popsinut. Monta vuotta sun marsulla on vielä häkkiä jäljellä? Tsemppiä teille vaikka onhan toi vaikee ja poikkeuksellinen tilanne. -ap-
Aktiivinen hamsteri on vielä ikävämpi.
Hamsterihan syö sohvan kyläreissuilla eli onneksi ei olla siinä pisteessä. Toki voin säästää vessapaperihylsyt ja houkutella kaverini kylään pienellä purtavalla. Mutta tarkoitus olisi, että hän itse keksii aloitteellisuuden ihmeellisen maailmaan. Odotanko turhaan sittenkin..
Kappaleet, helpompi lukea.
Äh, vuorossa avautuminen kun kaverin marsuilu ärsyttää.
Ollaan viimeksi nähty kesäkuun lopulla, oltiin samoissa juhlissa. Sitten syyskuu vierähti ja ajattelin, että koska minä olin koko viime kevään ajan ehdotellut koska nähdään, käydään kahvilla tai kyläillään niin nyt on sitten hänen vuoronsa. Ja pihkat, ei ole nähty koko syksynä. Nyt minua ei enää edes huvita nähdä.. Pitäisi tietysti ottaa asia puheeksi mutta tuntuu tosi tyhmälle. Hän kyllä soittaa ja ihmettelee, että eipä minusta ole kuulunut mitään mutta ei sitten millään älyä ehdottaa, että nähtäisiin pitkästä aikaa. Kuulumisiakaan hän ei oikein osaa kertoa puhelimessa vaan odottaa, että minä puhuisin. Kaksi minuuttia tuntuu tosi pitkältä ajalta olla hiljaa puhelimessa ja odottaa, että kaverini sanoisi jotakin.. :D Ihan tosi, voiko joku ihminen olla noin aloitekyvytön??!!
Kyse ei ole mistään ajanpuutteesta, molempien lapset on jo isoja. Mikään ei ole muuttunut työssä tai kotona. Eikä kyse ole etääntymisestä, hänen mielestään meillä on läheiset välit. Minä vaan olen kyllästynyt olemaan dynamo, ystävyssuhteissa olisi molempien hyvä laittaa tikkua ristiin. Olen jo itsekseni ajatellut, että ystäväni on pölkkypää. Vai olenko se minä, kukaanhan ei tietysti ole ajatustenlukija. Mutta eikö viidessä kuukaudessa jo herää ajatus, että olisi kiva nähdä kaveria pitkästä aikaa. Hän keväällä puhui, että tehdään sitä ja tätä mutta mitään ei ole saatu aikaiseksi. Kesäjuhliin hän tuli perheineen ilman mitään korttia, kukkaa, lahjaa syntymäpäiväsankarille (50 vuotta) ja lähtivät ensimmäisenä kun miehensä oli humaltunut. Mitään ongelmia ei pitäisi silti olla tai ei hän ainakaan puhelimessa ole sanonut, eikä se siltä kuulosta, hän kertoo vaan mitä viikonloppuna tekevät, siivousta, ruokaa, saunomista ja plaa plaa plaa.
Annanko olla, sanonko, että etkö sinä nyt joskus voisi itsekin ehdottaa, että nähdään vai mitä hittoa? Mistä tuollainen marsuilu johtuu? Minä jäin ihan mielenkiinnosta odottamaan koska hän itse huomaa mutta en olisi uskonut että siinä menee puoli vuotta, varmaan vuosi. Kuinka huomaamaton ystävä voi olla, käsittämätöntä.