Miksi järkytyn, jos pitää puhua ns. "vakavia"?

Helppoa olisi sanoa, että joo, kasvahan aikuiseksi. Mutta miten se auttaisi sinua ongelman ratkaisemisessa ja auttaisi työkaluja asian käsittelyyn?

Sinuna lähtisin purkamaan asiaa miettimällä, että mikä niissä vakavissa asioissa ahdistaa? Pelkäätkö laittaa itsesi likoon kertomalla tai muuten osoittamalla, mitä oikeasti ajattelet tai tunnet ns. vakavista asioista? Pelkäätkö päästää ihmisiä henkisesti lähellesi? 

Rakennekynsistä, baari-illan tapahtumista tai muista kevyistä aiheista on helppo jutustella, kun ne eivät oikeasti kosketa omaa itseä, eikä keskustelukumppaniakaan kovin syvältä. Mutta kun aletaan puhua vaikkapa maahanmuuttopolitiikasta, tasa-arvoisesta avioliittolaista, saati sitten ihmisten henkilökohtaisista asioista, vaikkapa parisuhdekriisisyä, siinä joutuu ottamaan asiaan kantaa henkilökohtaisemmalla tasolla. Tuomaan julki omia ajatuksiaan, arvojaan, (tiedostamattomia) pelkojaan, toiveitaan jne. Sellainen voi pelottaa, etenkin jos epäilee (vaikkapa alitajuisesti), että vastapuoli voi nauraa sinulle tai halveksia mielipiteitäsi, tai kenties kääntää ajatuksesi sinua vastaan. 

Mieti, mitä voit hävitä, vaikka joku nauraisikin sinulle. Kaatuuko maailma siihen? Onko sinun mielipiteesi tai ajatuksesi huono, jos joku toinen ajattelee toisin? Maailmaan mahtuu monenlaisia ajatuksia ja arvoja, monella tavalla ajattelevia ihmisiä, ja se on rikkaus. 

Ylös

Sama vika, olen päässyt 35 tämän 'vian' kanssa. En osaa auttaa, juoksen mielumin karkuun kuin puhelen vakavia. Toisten ongelmia tms voin kuunnella, kunhan ei tarvitse muuta tehdä tai puhua omista asioita.

outoa. Itse keskustelen paljon mieluummin nuista vakavista asioista kuin perus small talkia.Itse asiassa mulla vähän toisin päin,en oikein aina osaa small talkia,vaan alan puhumaan vakavista jutuista.

samis vastaajan nro 5 kanssa. mulle tulee pakoreaktio tyhjän jauhannasta, en yhtään jaksa kiinnostua vaikka kohteliaisuussyistä joskus toki pitää olla läsnä ja osallistua. small talk sujuu hyvin mutta en tahallani ajaudu tilanteisiin joissa pitää lätistä täytepuheyya.

Mullakin tulee semmoi typerä olo, ku joku alkaa puhua vaikka sen läheisen kuolemasta tjn.kun ei siihen oikeen osaa sanoa mitään, kun ei mitään typeriä kliseitäkään viitsi laukoa. Silti jotenki tukena haluaa olla, mut on se jotenkin kiusallista.