Mikä sosiaalinen pelko tämä on?
Kaipasin neuvoja. Olen sosiaalinen paljon puhuva ihminen. Työyhteisessä rauhallinen höpöttäjä, mutta en ujo. En pelkää puhua työkavereille, se tuntuu luontevalta. Teen työtä jossa kuljen ihmisten kotona yksin, sekään ei pelota, koen olevani työssäni luonteva. MUTTA pelkään ja vältän ylikaiken tilanteita, esim työpaikan palavereja joissa minun tulisi sanoa jotain/kertoa itsestäni jolloin kaikkien huomio kohdistuu minuun. Tuntuu että menen paniikinomaiseen tilaan ja haluan vain kuolla sillä hetkellä. Muuten työkavereiden kanssa juttelu (vaikkapa 2-3 henkilön kanssa porukassa) ei tunnu ollenkaan ahdistavalta. Olen harkinnut jälleen opiskelun aloittamista mutta esitelmät ja etenkin ensimmäinen päivä kun pitää esitellä itsensä ja kertoa taustoja pelottavat todella paljon, jonka vuoksi lykkään jatkokoulutusta. Mihinkään psykologille menoon ei ole varaa ja koen olevani muuten "normaali". Mistä tästä voisi olla kyse? Olisiko näitä hetkiä varten olemassa lääkitystä jotka rauhottaisivat ennen esilläoloa? Haluaisin ammattitaitoselta ihmiseltä neuvoja..
Kommentit (9)
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 17:07"]Pelkäätkö solmia uusia tuttavuuksia?
Ehkä et pelkää niinkään sosiaalisia tilanteita vaan epäonnistumista ja nöyryytetyksi tulemista. Minullakin on ongelmia esitelmien pitämisessä vaikka minulla on kavereita ja tykkään olla tuttujen ihmisten seurassa. Mutta minua ahdistaa myös tuntemattomien ihmisten keskellä oleminen noin muuten. Ja sä et ahdistu uusiin ihmisiin tutustumisesta...? Vai? Ehkä koet tilanteen uhkaavana, koska kun pidät esitelmää ja kaikki kiinnittää huomion suhun, oot yksin siinä tilanteessa. Sä puhut yksin ja kaikki muut kuuntelee. Ja kaikki on hiljaa, niin et saa välitöntä vastausta tai reaktiota sun puheille. Tottakai esitelmä voi ahdistaa vaikka on sosiaalinen ihminen. Sosiaalisuuteen liittyy vahvasti ihmisten välinen vuorovaikutus. Esitelmätilanteessa et varsinaisesti kommunikoi ja oo vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa, koska puhut ihmisille mutta ihmiset ei vastaa sulle. Esitelmä on kaikkea muuta kuin sosiaalinen tilanne. Ehkä jopa aika epäsosiaalinen tilanne, sun ja yleisön välille ei muodostu yhteyttä. Muut kuuntelee ryhmässä, esitelmän pitäjä on ulkopuolinen.
[/quote]
Tässä sun tekstissä voi kyllä olla perää. Ehkä nimenomaan pelkään nöyryytetyksi tulemista, epäonnistumista ja itseni nolaamista.. En ahdistu uusiin ihmisiin tutustumisesta, mutta minulla on henk koht asioita joita en jaa kuin harvoille. Eli puhun lähinnä pintapuolisesti työasioista enkä omasta henk koht elämästä. Vapaa-ajalla uusiin ihmisiin tutustun avoimemmin. Olen myös vapaa ajalla itsevarmempi kun tutustun uusiin ihmisiin jos olen kaverin kanssa jossain ja se on siinä 'tukena' vaikka en sitä tietoisesti ajattelekkaan, ehkä alitajuntaisesti on helpompi tutustua jonkun vierellä kuin yksin. Onkohan tälle pelkotilalle olemassa mitään nimeä?
Esiintymisjännitystä, hyvin hyvin tavallista. Mulla oli nuorempana paljonkin, esim. just opiskellessa häiritsi, mut hakeuduin töihin jossa jouduin esiintymään paljon ja nyt jopa nautin esiintymisestä. On olemassa hyviä viikonloppukursseja jossa muut on samassa tilanteessa ja jossa oppii ihan hyviä kikkoja. Itseäni auttaa ihan se että lukee esityksen ääneen läpi samaan tahtiin kuin aikoo sen esittää, muutamia kertoja siten että alku ei ainakaan takkuile.
Vaikka susta itsestä tuntuu kamalalta se esiintyminen niin muut ei välttämättä huomaa mitään ja vaikka huomaisivat niin ihmiset suhtautuvat noin inhimilliseen vaivaan ymmärtäväisesti.
Koita altistaa itseäsi aina välillä noihin tilanteisiin. Äläkä huolehdi liikaa.
Tuohon on erittäin toimivia lääkkeitä joita voi ottaa vain tarvittaessa. Itse käytin nuorempana diapamia ihan noihin tilanteisiin. Vuosiin en ole enää tarvinnut.
Mulla ihan toisinpäin tuo ongelma. Esiintyminen, vaikkapa esitelmän pito, ei jännitä eikä ahdista. Sen sijaan vapaamuotoinen juttelu pinellä porukalla jäädyttää mut ihan täysin. Joskus en saa sanaa suustani, kun joku yhtäkkisesti kysyy jotain, vaikka asia olisi kuinka tuttu ja yksinkertainen (tyyliin: Mikä miehesi nimi on? Missä asut? tms.) Usein bussissa matkustaessani pelkään, että joku puolituttu sattuu samaan bussiin ja istuu viereen juttelemaan.
Kiitos 3 kun kerroit että on apuna lääkkeitä. Mutta mitä tämä voi olla?
Jos ongelmana on erityisesti fyysiset paniikinomaiset oireet, niin beetasalpaajat voisivat olla hyvä apu.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 16:52"]Jos ongelmana on erityisesti fyysiset paniikinomaiset oireet, niin beetasalpaajat voisivat olla hyvä apu.
[/quote]
Tuntuu että tämä on enemmän henkistä. Hieman saattaa kädet täristä esim.esitelmää pitäessä, mutta se on varmaan normaalia? Ehkä muut eivät edes huomaa kuinka paniikissa henkisesti olen ja tuntuu että haluan vain kuolla sillä hetkellä.
Pelkäätkö solmia uusia tuttavuuksia?
Ehkä et pelkää niinkään sosiaalisia tilanteita vaan epäonnistumista ja nöyryytetyksi tulemista. Minullakin on ongelmia esitelmien pitämisessä vaikka minulla on kavereita ja tykkään olla tuttujen ihmisten seurassa. Mutta minua ahdistaa myös tuntemattomien ihmisten keskellä oleminen noin muuten. Ja sä et ahdistu uusiin ihmisiin tutustumisesta...? Vai? Ehkä koet tilanteen uhkaavana, koska kun pidät esitelmää ja kaikki kiinnittää huomion suhun, oot yksin siinä tilanteessa. Sä puhut yksin ja kaikki muut kuuntelee. Ja kaikki on hiljaa, niin et saa välitöntä vastausta tai reaktiota sun puheille. Tottakai esitelmä voi ahdistaa vaikka on sosiaalinen ihminen. Sosiaalisuuteen liittyy vahvasti ihmisten välinen vuorovaikutus. Esitelmätilanteessa et varsinaisesti kommunikoi ja oo vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa, koska puhut ihmisille mutta ihmiset ei vastaa sulle. Esitelmä on kaikkea muuta kuin sosiaalinen tilanne. Ehkä jopa aika epäsosiaalinen tilanne, sun ja yleisön välille ei muodostu yhteyttä. Muut kuuntelee ryhmässä, esitelmän pitäjä on ulkopuolinen.