lääkärit/hoitajat rehellisesti, mitä ajattelet potilaasta

Ei vaikuta, ellei potilaalla ole sellainen dg joka vaikuttaa kommunikointiin ja ohjaukseen. Muuten ei vaikuta, en kiinnitä edes huomiota sellaiseen.

Ei, en kiinnitä huomiota muuten ollenkaan ellei sitten potilas käyttäydy selvästi jotenkin oudosti. Sillon psyk. puolen diagnoosista saattaa löytyä selitys asialle ja se auttaa kohtaamaan potilaan oikein. 

Muutenkin minusta psykiatriset sairaudet on ihan vaan sairauksia siinä missä muutkin, eikä niissä ole mitään sen leimaavampaa. Kukaan ei itse valita saada vaikka skitsofreniaa tai masennusta sen enempää kuin kukaan valitsee saada syöpää tai diabetestakaan. Ja myös psyk. sairauksille on biologinen perusta, joten niistä ei voi mitenkään "syyttää" potilasta, ei hän pysty itseään aivokemiallisesta tilasta tahdonvoimalla parantamaan sen enempää kuin vaikka syöpäpotilaskaan omastaan.

Ei vaikuta, jos potilas ns. muuten normaali. Mut jos harhainen tai muuten oudosti käyttäytyvä niin pakostihan se jotenkin vaikuttaa.

Ei vaikuta. usein tulee vastaan töissä. joskus sen psykdiagnoosin kyl tunnistaa potilaan käytöksestä ja yleisestä habituksesta mutta se ei sinänsä vaikuta hoitoon mitenkään. ihmisiä ne on siinä missä muutkin.

Riippuu niin paljon tilanteesta. Jos potilas on esimerkiksi psykoosissa sillä hetkellä kun hoidan häntä niin tottakai se vaikuttaa, jos henkilön papereissa lukee että arvaamaton, agressiivinen tms niin toki olen varuillani, mutta en mitenkään "paniikissa". 

Yleensä olen tekemisissä saman potilaan kanssa pitemmän aikaa ja riippuen hänen kunnostaan, halukkuudesta jutella jne niin kysyn usein että tietääkö hän mitä lääkäri, psykologi, psykiatri, hoitajat jne ovat hänestä kirjoittaneet tai tietääkö hän että hänen papereissaan lukee että agressiivinen. 

Jotkut diagnoosit tai käytöshäiriö merkinnät ovat todella leimaavia. Joku hoitaja saattaa kirjoittaa että potilas on agressiivinen koska hän on vaikka haistatellut ja tullut uhkaavasti kohti hoitajaa. Jos kysyy potilaalta syytä käytökseen hän voi sanoa että oli aamu uninen ja toinen tulee kiskomaan peittoa kiireellä pois ja hoputtamaan aamupalalle..

Ei vaikuta. Tai no, vaikuttaa siten, että jos potilas on vaikkapa selkeästi harhainen, itsetuhoinen tjsp, pyydetään sitten päivystävä psyk-puolen ihminen käymään, mutta näinhän tehdään myös vaikka potilaalla ei mitään diagnoosia olisikaan.
Olen myös huomannut että esim pahasti paniikki- tai ahdistuneisuushäiriöistä kohtelen varovaisemmin; saatan kysyä että pärjääkö tai jos huomaan että ahdistaa, jään hetkeksi juttelemaan jos vain mitenkään pystyn.
Omalla parikymppisellä tytöllä löytyy psyk.diagnooseja laidasta laitaan, joten negatiivista ei suhtautuminen ole. Ei ollut kyllä ennen tyttöäkään.
-päivystyksen sh