Kun elämä tuntuu kamalalta..
Tunnen itseni yksinäiseksi, arvottomaksi ja epäonnistuneeksi elämässä. Työttömyyttä on jatkunut noin vuosi ja AMK-opinnot jääneet kesken. Ystäviä löytyy muutama, lemmikki kotona ja rakastavat vanhemmat, joten siltä osin pitäisi olla kiitollinen. Parisuhdetta tai lapsia ei ole. Ikää alle 30 vuotta. Elämä tuntuu tällä hetkellä erittäin lohduttomalta, enkä usko tulevaisuuden paranevan. Miksi siis edes tuhlata elämäänsä tällaiseen "elämään"? En enää jaksaisi vain itkeä ja itkeä. En tiedä miksi tästä tänne edes keskustelun tein, ehkä puhuakseni jollekin. Kohta saan tänne viestejä "Hanki luuseri töitä ja mies, vai ootko läski?!". Ehkä olenkin masokisti.
Kommentit (9)
Koita löytää joku kiva harrastus tai vapaaehtoistyö, liiku ja syö hyvin. Näe niitä ystäviäsi, älä jää yksin. Kyllä asiat vielä muuttuu paremmaksi! Jaksamista.
[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 18:29"]
Koita löytää joku kiva harrastus tai vapaaehtoistyö, liiku ja syö hyvin. Näe niitä ystäviäsi, älä jää yksin. Kyllä asiat vielä muuttuu paremmaksi! Jaksamista.
[/quote]
Voi kun osais itsekin uskoa siihen, että asiat muuttuu paremmaksi.. 
ehkä kannattaiski hankkii niit töitä.. oikees oot!
Miksi tunnet itsesi yksinäiseksi, vaikka sulla on muutama ystävä?
Suosittelen neuroleptilääkityksen aloittamista. Lääkityksen avulla pääset nopeasti oireistasi eroon. Kannattaa harkita myös lobotomiaa, toimii tehokkaasti mielenterveysongelmiin. Lobotomia-hoidothan on taas aloitettu uutena hoitokeinona muutaman vuosikymmenen tauon jälkeen.
T. mielenterveysalalla työskentelevä henkilö
Enpä usko että se elämä hurraamista on kuin harvoilla ja valituilla. Aika suurella osalla harmaata, yksinäistä puurtamista, jossa pitää osata nähdä niitä pieniä hyviä juttuja..Nääkin kuulostaa vain tyhjitä sanoilta, mutta itse olen aika samoissa fiilareissa, niin en osaa vinkkejä antaa. Tsemppiä kuite, elä luovuta.
[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 21:54"]Miksi tunnet itsesi yksinäiseksi, vaikka sulla on muutama ystävä?
[/quote]
Näen heitä satunnaisesti, ehkä kerran viikkoon, joskus harvemmin. Muu aika yksin, kyllä siinä enemmän yksinäisyyttä ehtii kokemaan.
Vaikutat masentuneelta, vaikka elämässäsi ei periaatteessa ole mitään vikaa. Nyt kannattaisi toimia ja tehdä asioita jotka saavat sinut tuntemaan itsesi arvokkaaksi ja elämäsi enemmän merkitykselliseksi. Suorita opinnot loppuun, hae töitä ihan mitä tahansa ja opettele olemaan kiitollinen siitä mitä sinulla jo on ja kuka olet. Olen itse ollut masentunut, en voi saada lapsia, aviomieheni on kuollut ja elämässä on ollut paljon huolia ja murheita. Olen silti kiitollinen elämästä. Sain itsekin ammatin vasta 28 vuotiaana, nuoruus oli itsensä hakemista ja itsetuntoni oli olematon. monella muulla on paljon enemmän kuin minulla, mutta en vertaa itseäni enää kehenkään ninkuin nuorempana. Sinulla on kaikki edellytykset saada elämästäsi omannäköistäsi, aloita jo nyt ja mieti mitä oikeasti haluat. Olet vielä nuori! Älä välitä epäasiallisista kommenteista kuten yllä, kaikilla ei ole empatiakykyä.
[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 22:12"]
Vaikutat masentuneelta, vaikka elämässäsi ei periaatteessa ole mitään vikaa. Nyt kannattaisi toimia ja tehdä asioita jotka saavat sinut tuntemaan itsesi arvokkaaksi ja elämäsi enemmän merkitykselliseksi. Suorita opinnot loppuun, hae töitä ihan mitä tahansa ja opettele olemaan kiitollinen siitä mitä sinulla jo on ja kuka olet. Olen itse ollut masentunut, en voi saada lapsia, aviomieheni on kuollut ja elämässä on ollut paljon huolia ja murheita. Olen silti kiitollinen elämästä. Sain itsekin ammatin vasta 28 vuotiaana, nuoruus oli itsensä hakemista ja itsetuntoni oli olematon. monella muulla on paljon enemmän kuin minulla, mutta en vertaa itseäni enää kehenkään ninkuin nuorempana. Sinulla on kaikki edellytykset saada elämästäsi omannäköistäsi, aloita jo nyt ja mieti mitä oikeasti haluat. Olet vielä nuori! Älä välitä epäasiallisista kommenteista kuten yllä, kaikilla ei ole empatiakykyä.
[/quote]
Kiitos lohduttavista sanoista. :)